Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset vihaavat KAIKKEA liikuntaa ilman "pätevää" syytä?
Öönä?
13.07.2021 |
En itsekään ole mikään liikuntahullu, mutta tykkään käydä pyörälenkeillä (3-4 krt/vk) ja kävelemässä. En vain ymmärrä, miksi jotkut ihmiset suorastaan vihaavat kaikkea liikuntaa ilman, että heillä olisi suurempia fyysisiä rajoitteita, jotka estävät liikunnan harrastamisen.
Mikä siinä liikkumisessa niin inhottaa? Itselleni tulee ainakin AINA parempi olo - niin fyysisesti kuin henkisesti - liikunnan jälkeen.
Kommentit (56)
Kaikille ei tule. Joillekin hyvä olo tulee vasta parinkymmenen minuutin liikunnan jälkeen ja jos he eivät ikinä ylitä sitä rajaa he eivät edes tiedä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies laittoi kelloon asetuksen ”muu liikunta” ja lapioi tunnin kuluttaen yli 2000 kaloria. Miksi silloin pitäisi lähteä erikseen lenkille tai salille? Kaloria kuluu ihan arjessa huomaamatta kunhan tekee muutakin kuin makaa sohvalla puhelin kädessä.
Koska kaikki liikunta väsyttää, tulee huono olo ja kiukku. Siksi.
Olen kohta 40v, enkä ole koskaan saanut hyvää oloa mistään liikunnasta.
Mulle ei ikinä tule liikunnasta hyvä olo. Ei ikinä. Ei edes silloin kun harrastin aktiivisesti ja kilpailin kansallisella tasolla. Jossain vaiheessa älysin lopettaa, kun ymmärsin, ettei joka päivä tarvitse olla pää kipeä, paha olo, ärsyyntynyt, hikinen jne. Taisi olla silloin kun loukkaantumisen takia olin jalkaleikkauksessa ja levossa liikunnasta viikkoja. Nykyään vain hyötyliikuntaa ja koiran kävelytystä.
Vierailija kirjoitti:
Mies laittoi kelloon asetuksen ”muu liikunta” ja lapioi tunnin kuluttaen yli 2000 kaloria. Miksi silloin pitäisi lähteä erikseen lenkille tai salille? Kaloria kuluu ihan arjessa huomaamatta kunhan tekee muutakin kuin makaa sohvalla puhelin kädessä.
Tuohan on juuri sitä liikuntaa (=hyötyliikunta). Mutta tunnen useammankin ihmisen, jotka asuvat kerrostalossa eivätkä harrasta minkäänlaista liikuntaa - ei hyöty- tai muutakaan, koska heitä ei kiinnosta. En vain ymmärrä, miksi ei kiinnosta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies laittoi kelloon asetuksen ”muu liikunta” ja lapioi tunnin kuluttaen yli 2000 kaloria. Miksi silloin pitäisi lähteä erikseen lenkille tai salille? Kaloria kuluu ihan arjessa huomaamatta kunhan tekee muutakin kuin makaa sohvalla puhelin kädessä.
Tuohan on juuri sitä liikuntaa (=hyötyliikunta). Mutta tunnen useammankin ihmisen, jotka asuvat kerrostalossa eivätkä harrasta minkäänlaista liikuntaa - ei hyöty- tai muutakaan, koska heitä ei kiinnosta. En vain ymmärrä, miksi ei kiinnosta.
Ap
Ihmiset on erilaisia. Oletko itse kiinnostunut oopperasta?
Mikä on pätevä syy vihata liikuntaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pätevä syy vihata liikuntaa?
Hyvä kysymys. Sitäpä minäkin ihmettelen.
Ap
Ei vaan kiinnosta... jotkut eivät ole ollenkaan kroppaorientoituneita vaan heitä kiinnostaa - toivottavasti - muut asiat. Sitten on niitäkin, joita ei kiinnosta yhtään mikään.
Sitten on niitä - kuten minä - joka pakotan itseni lenkille joka päivä vaikka tuntuu kuin aivontappopuuhalta. Näin terveyden ylläpitämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin.. Mä pidin liikunnasta kunnes sairastuin. (en siis pysty enää oikein liikkumaan).
Joillekin se on tottumiskysymys (siis tottuu liikkumaan ja saa siitä fiilareita).
On kyllä joku tutkimuskin, että jotkut saavat liikunnasta mielihyvä hormooneita ja toiset eivät.
Onhan ihmisissä muutenkin eroja.. En ole ikinä tajunnut esim. Auringossa makoilua (ruskettumista).
Jos ei ole aikoihin säännöllisesti harrastanut liikuntaa, pienikin liikkuminen tuntuu pahalta, ei hyvältä kuten heillä, ketkä harrastaa liikuntaa. Siksi.
Jos tuon kynnyksen saisi ylitettyä jotenkin kevyesti, oispa hyvä. Mutta kun se kynnys on.
Onneksi itse olen kerran päässyt sen kynnyksen yli, mua auttoi ihastus yhteen personal traineriin, tsemppasin hänen vuoksi/kanssa/avulla. Muutapa siitä jutusta ei seurannutkaan, mutta ei harmita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy - koululiikunta.
Sillä saatiin/saadaan tapettua se vähäinenkin liikkumisen riemu.
Mitenkä ne koululiikunnan inhoajat sitten liikkuvat koulumatkat? Vietiinkö heidät jo koululaisina autolla ovelta ovelle vai kävelivätkö tai pyöräilivätkö he nuo koulumatkat? Mikä estää vielä aikuisenakin harrastamasta hyötyliikuntaa kauppareissun yhteydessä tai pulahtaa veteen uimaan kuumana kesäpäivänä?
Minun oman liikunnallisuuden kannalta koululiikunnalla oli hyvin rajallinen merkitys ja miehenä inhosi telinevoimistelua mutta pidin useimmista pallopeleistä kuten jalkapallosta ja sählystä. Minulla ei varmaan koskaan ollut koululiikunnassa 8 parempaa arvosanaa mutta harrastin sittemmin kestävyysjuoksua ja juoksin vielä yli 40-vuotiaana Cooperin testissä yli 3000 metrin tuloksen. Noita joukkuelajeja harrastin ennen kaikkea omien kavereitten kanssa vapaa-ajalla.
Pieninkin ulkona liikkuminen on hyvää vastapainoa kaikelle sille istumiselle ja makaamiselle, jota tulee kotona tehtyä. Minusta mukava hoitaa päivittäisiä asioitani kävellen ja pyöräilen sillä asun varsin lähellä keskisuuren yliopistokaupungin ydinkeskustaa.
Inhoan liikuntaa, koska te liikunnan rakastajat vihaatte meitä niin paljon. Kannustamisen sijaan halveksitte. Haukutte ja suututte, jos joku lyllertää tiellänne. Ette pidä hyötyliikuntaa missään arvossa. Kirjoituksestasi paistaa halveksunta ja inho muita kohtaan. Liikuntatunneillakin kaikki piirimestarit ja atleetit oli pahimpia kiusaajia. Aina nauramassa muiden tuloksille ja huutamassa "taas me hävitään sun takia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies laittoi kelloon asetuksen ”muu liikunta” ja lapioi tunnin kuluttaen yli 2000 kaloria. Miksi silloin pitäisi lähteä erikseen lenkille tai salille? Kaloria kuluu ihan arjessa huomaamatta kunhan tekee muutakin kuin makaa sohvalla puhelin kädessä.
Tuohan on juuri sitä liikuntaa (=hyötyliikunta). Mutta tunnen useammankin ihmisen, jotka asuvat kerrostalossa eivätkä harrasta minkäänlaista liikuntaa - ei hyöty- tai muutakaan, koska heitä ei kiinnosta. En vain ymmärrä, miksi ei kiinnosta.
Ap
Ihmiset on erilaisia. Oletko itse kiinnostunut oopperasta?
Ei liikunnan ja urheilun harrastaminen tarkoita sitä että ei olisi aikaa syventyä muihinkin asioihin kuten vaikka musiikkiin, kirjallisuuteen ja elokuviin etenkin kun kyse ei ole huippu-urheilusta. Ihminen on myös fyysinen olento eikä elä vain hengen ravinnolla.
En saa liikunnasta mitään hyvää oloa. En ole koskaan saanut vaikka harrastin aktiivisesti lapsena ties mitä. Jossain vaiheessa lopetin kun tajusin että käytän aikani johonkin josta en edes pidä. Hyötyliikuttua tulee kyllä edelleen mutta ei minkään liikunnan ilon vuoksi vaan siksi mitä sillä voi saavuttaa ( kiva puutarha, kauniiden maisemien katselu tms).
Kuntosalitreenissä parasta on, kun sen jälkeen mennään oluelle. Pyörälenkissä parasta on, kun lenkin päätteeksi pyöräilee pizzeriaan syömään. Kävelylenkissä parasta on kävellä jätskikiskalle.
Ihmisillä on niin surkea kunto eikä minkäänlaista pitkäjänteisyyttä asian suhteen. Tähän vielä lisäksi mukavuudenhalu niin siinähän se. Muutama tuttu on lähtenyt minun kanssani elämäntaparemonttiin mukaan, mutta se on kaatunut heti siihen kun ensimmäisellä lenkillä hengästyttää ja tulee hiki ja kuuma. Minä rupesin nauttimaan liikunnasta vasta sitten, kun sain parannettua pohjakuntoa. Se ei ihan hetkessä tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on niin surkea kunto eikä minkäänlaista pitkäjänteisyyttä asian suhteen. Tähän vielä lisäksi mukavuudenhalu niin siinähän se. Muutama tuttu on lähtenyt minun kanssani elämäntaparemonttiin mukaan, mutta se on kaatunut heti siihen kun ensimmäisellä lenkillä hengästyttää ja tulee hiki ja kuuma. Minä rupesin nauttimaan liikunnasta vasta sitten, kun sain parannettua pohjakuntoa. Se ei ihan hetkessä tapahtunut.
Itse en ole nauttinut liikunnasta koskaan. Ja kunto on ollut eri vaiheissa huono ja priimaa ja kaikkea siltä väliltä. Olen tykännyt eri lajeista kyllä, mutta kiinnostus on aina hiipunut; viimeistään siinä vaiheessa, kun kehitystä ei enää tule ja huomaan jääväni jälkeen. Tai harjoitusrutiini katkeaa muuten jostain syystä. Sitten iskee epäonnistumisen ja häpeän tunteet. Ja väsymys ja kyllästyminen. Ehkä liikunta ei oikeasti vaan kiinnosta?
Koronan (ja burnoutin) jälkeen en enää vaan jaksa harrastaa liikuntaa, ja sen saaminen rutiiniksi jälleen on edelleenkin todella hankalaa. Ei sillä, että jaksaisin tehdä mitään muutakaan kyllä. Kävin tuossa esimerkiksi kaksi kuukautta säännöllisesti 3krt/vk salilla, uuden pt:n tekemän ohjelman puitteissa. Sitten kipeytyi selkä, jonka jälkeen tuli tenttiputki ja huomaamatta onkin mennyt taas 1,5kk jonka aikana en ole salin ovesta sisään astunut. Mun prioriteetti on työ (koska tarvitsen rahaa elämiseen ja asuntolainan maksuun) ja rajallisen vapaa-ajan organisointi pakollisille asioille (kodinhoito, siivous, opinnot) ja iloa tuottaville harrastuksille ei vaan onnistu, koska en yksinkertaisesti jaksa. En sitten tee mitään. Töihin kävellessä huomaan, että jo se on todella raskasta, joka askel vaatii ihan suunnatonta (henkistä) ponnistelua. Oikeasti mun fyysinen kunto ei ihan noin huono pitäisi olla, olen vasta tehnyt fysioterapeutin teettämänä pyöräergometritestin, jossa kuntoni oli keskitasoa, jopa hieman sen yläpuolella.
Yksi syy - koululiikunta.
Sillä saatiin/saadaan tapettua se vähäinenkin liikkumisen riemu.