Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämän suunta hukassa, mihinhän sitä oikein ryhtyisi?
13.07.2021 |
Olen nelikymppinen perheellinen nainen. Aikoinaan hankkinut hyvän koulutuksen ja tehnyt ihan hyvän uran oman alan hommissa. Nyt vaan jo vuosia olen ollut todella leipiintynyt omaan alaani, ei vain kiinnosta yhtään mikään siihen liittyvä. Hain opiskelemaan uudelleen, pääsin ja otin opintovapaata töistä opiskellakseni uuden ammatin. No opinnot oli iso pettymys, eivät vastanneet yhtään sitä mitä luulin ja tajusin että ala ei sovi minulle ollenkaan, keskeytin opinnot. Työpaikan vaihto oman alan toiseen työhön vain lisäsi leipiintymistä omaan alaan tai ehkä koko työelämään. No työelämässä kuitenkin haluan olla. Kävin monta kertaa psykologillakin puhumassa näistä mutta ei siitä apua ollut.
Olen nyt puolen vuoden palkattomalla vapaalla, leipiinnyin ja uuvuin työhöni niin pahasti että oli pakko saada breikki. Nyt kituutan hyvin vähillä rahoilla ja mietin mihin kummaan elämässäni ryhtyisin. Asutaan Helsingissä eikä tämä paikkakaan oikein enää nappaa. Miehellä on täällä ihan hyvä työ, mutta toisaalta hän saattaisi olla valmis elämänmuutoksiinkin, ainakin teoriassa. Lapsen hyvinvointi on kuitenkin tärkein eli lasta ei voi riistää mihinkään kiertolaiselämään tms vaan hänelle täytyy tarjota hyvä pysyvä koti ja vakaa elämäntilanne.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Miten sen ratkaisit? Tai osaisiko joku keksiä hyvän idean mitä voisin tehdä elämälläni.
Kommentit (51)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutto Ruotsiin työttömäksi, vapaaehtoistyötä koirien parissa.
Heittäydy rappiolle. Se on ihan parasta.
Ei kannattane hirveesti enää suunnata mihinkään. Linnunrata tulee häviämään tulevaisuudessa törmätessään toiseen galaksiin.
Millaisia haasteita sitten kaipaat? Miksi uusi tutkinto oli pettymys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samankaltaisessa tilanteessa. Palkaton vapaa loppuu syksyllä ja pitäisi palata työmaalle mutta en aijo mennä. Itsellä on kanssa hukassa suunta ja vähä kaikki muukin. Ainoa asia mitä tiedän varmasti haluavani on huomattavasti helpompi elämä kuin tämä mitä nyt elän.
Olen yksinäinen, toki minulla on lapset mutta nekin jo niin isoja ettei enää oikein tarvitse hirveästi minua. Reissaan yksin ja sekin on alkanut tympimään kun olo on vain entistä yksinäisempi kun on ihmisten keskellä.
Ikää myös 40v eli jotenkin laitan tämän ikäkriisin piikkiin. Eikös tässä iässä naiset yleensä tee tilinpäätöstä elämässään. Jospa aika näyttäisi mikä on mun paikka elämässä.
Millä alalla olet? Mitkä asiat sinua kiinnostavat, mitä harrastat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisia haasteita sitten kaipaat? Miksi uusi tutkinto oli pettymys?
Uusi tutkinto olikin teoreettista diipadaapaa ja pitkään jo työelämässä olleena tajusin että sitä ei voi järkevästi työelämässä hyödyntää. Minulla siis on jo yksi maisteritutkinto ja uusi tutkinto olisi ollut toisen alan maisteritutkinto. Tajusin että idea alanvaihdosta tuolle toiselle alalle ei tulisi minua mitenkään koskaan työllistämään.
En edes kaipaa suuria uusia haasteita vaan tavallista hyvää elämää: työn jossa ei uuvu heti tai joka ei joka päivä vi-tu-ta. Asuinpaikka, jossa on rauhallista olla ja asua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Millä alalla olet? Mitkä asiat sinua kiinnostavat, mitä harrastat?
Eräs akateeminen ala, en halua ihan täsmällisesti sanoa ettei tutut tunnista. Työ alallani on henkisesti raskasta, aika kiireistä ja siinä on paljon ihmiskontakteja, niihin olen aivan leipiintynyt, vastuu ei niinkään minua uuvuta vaikka sitä paljon työssä onkin.
Harrastan lenkkeilyä, hiihtämistä jos sattuu olemaan lunta, lukemista, musiikin kuuntelua, lapsen kanssa ulkoilua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samankaltaisessa tilanteessa. Palkaton vapaa loppuu syksyllä ja pitäisi palata työmaalle mutta en aijo mennä. Itsellä on kanssa hukassa suunta ja vähä kaikki muukin. Ainoa asia mitä tiedän varmasti haluavani on huomattavasti helpompi elämä kuin tämä mitä nyt elän.
Olen yksinäinen, toki minulla on lapset mutta nekin jo niin isoja ettei enää oikein tarvitse hirveästi minua. Reissaan yksin ja sekin on alkanut tympimään kun olo on vain entistä yksinäisempi kun on ihmisten keskellä.
Ikää myös 40v eli jotenkin laitan tämän ikäkriisin piikkiin. Eikös tässä iässä naiset yleensä tee tilinpäätöstä elämässään. Jospa aika näyttäisi mikä on mun paikka elämässä.
Minäkin kaipaan kevyempää, kiireettömänpää ja helpompaa elämää. Elämää jossa olisi muutama yksinkertainen mielekäs asia sisältönä. Kai klassinen pois oravanpyörästä -kaipuu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia haasteita sitten kaipaat? Miksi uusi tutkinto oli pettymys?
Uusi tutkinto olikin teoreettista diipadaapaa ja pitkään jo työelämässä olleena tajusin että sitä ei voi järkevästi työelämässä hyödyntää. Minulla siis on jo yksi maisteritutkinto ja uusi tutkinto olisi ollut toisen alan maisteritutkinto. Tajusin että idea alanvaihdosta tuolle toiselle alalle ei tulisi minua mitenkään koskaan työllistämään.
En edes kaipaa suuria uusia haasteita vaan tavallista hyvää elämää: työn jossa ei uuvu heti tai joka ei joka päivä vi-tu-ta. Asuinpaikka, jossa on rauhallista olla ja asua.
Ap
Perusta yritys. Jos et tee liian isoja investointeja tai muita sitoumuksia, niin voit säätää työmäärää, jotta et uuvu. Lisäksi vapaus ja joustavuus auttaa jaksamaan hurjasti. Myöskään ei vtuta, kun saa itse valita, miten tekee ja kenen kanssa.
Kokemusta on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala joogaohjaajaksi, elämäntaidon valmentajaksi tai reiki-hoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia haasteita sitten kaipaat? Miksi uusi tutkinto oli pettymys?
Uusi tutkinto olikin teoreettista diipadaapaa ja pitkään jo työelämässä olleena tajusin että sitä ei voi järkevästi työelämässä hyödyntää. Minulla siis on jo yksi maisteritutkinto ja uusi tutkinto olisi ollut toisen alan maisteritutkinto. Tajusin että idea alanvaihdosta tuolle toiselle alalle ei tulisi minua mitenkään koskaan työllistämään.
En edes kaipaa suuria uusia haasteita vaan tavallista hyvää elämää: työn jossa ei uuvu heti tai joka ei joka päivä vi-tu-ta. Asuinpaikka, jossa on rauhallista olla ja asua.
Ap
Perusta yritys. Jos et tee liian isoja investointeja tai muita sitoumuksia, niin voit säätää työmäärää, jotta et uuvu. Lisäksi vapaus ja joustavuus auttaa jaksamaan hurjasti. Myöskään ei vtuta, kun saa itse valita, miten tekee ja kenen kanssa.
Kokemusta on!
Mitä myisin siinä yrityksessä? Oman alani työt on sellaisia että niitä ei juuri kukaan osta miltään firmalta vaan työt hoidetaan työsuhteissa. Ja toisaalta olen totaalisen leipiintynyt kaikkeen omaan alaani liittyvään.
Mitään lenkkeily- tai musiikinkuunteluharrastusta en voi firmaksi kääntää, en edes ole kovakuntoinen. Minulla ei ole mitään erityistaitoa, jota myydä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankala juttu. Minullekin kävi jotain samanlaista: kaikki arvoni muuttuivat ja työelämä alkoi tuntua pelkältä p-ltä. Olin kuitenkin menettänyt terveyteni minulle tapahtuneista hirveistä asioista eli olin sitten ihan loppuun palanut. Lopulta jättäydyin pois työelämästä kokonaan ja siitä alkoivat sitten taloudelliset vaikeudet. Kun sitten jossain vaiheessa aloin pyrkiä takaisin työelämään niin tajusin, että noin 45 veenä alkaa jo olla ihan täysillä ikäsyrjinnän kohde ja ei pääse edes työhaastatteluihin. Siitä alkoi sitten vaikea elämä ties millä pätkätöillä ja vasta kun päädyin eläkkeelle niin rauha tuli elämääni.
Olet todella vaarallisessa tilanteessa. Mitään neuvoja on oikeastaan vaikea antaa. Tämä taitaa olla nyky-yhteiskunnan vitsaus joka tulee tulevaisuudessa vain selvemmäksi. Ihmiset eivät tule jaksamaan korkeaan eläkeikään saakka työelämässä vaan tippuvat ties mistä syistä matkan varrella pois oravanpyörästä.
Ruotsissa on jo suurena ongelmana ihmiset, jotka ovat jo eläkeiässä, mutta joiden eläke on erittäin pieni, koska koko elämänsä aikana eivät ole päässeet kunnolla kiinni työelämään vaikka koulutusta olisikin.
Entäs joku eräopas tms amistason tutkinto? Pääsis samalla luontoon jne. Itse mietin tätä mutta sitten totesin etten halua mihinkään asiakaspalvelutyöhön. Mut siis joku helppo ammatti?
Vierailija kirjoitti:
Entäs joku eräopas tms amistason tutkinto? Pääsis samalla luontoon jne. Itse mietin tätä mutta sitten totesin etten halua mihinkään asiakaspalvelutyöhön. Mut siis joku helppo ammatti?
Työllistääkö eräopastyöt oikeasti? Yritän olla realisti. Minulla on pieni lapsi, enkä voi yhtäkkiä lähteä vetämään jotain viikon vaelluksia ja jättää lasta jonnekin, työn on oltava sellaista että lapsesta huolehtiminen onnistuu. (Mies on matkatyössä ja lapsi paljolti minun vastuulla, mikä on minulle aivan ok). Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia haasteita sitten kaipaat? Miksi uusi tutkinto oli pettymys?
Uusi tutkinto olikin teoreettista diipadaapaa ja pitkään jo työelämässä olleena tajusin että sitä ei voi järkevästi työelämässä hyödyntää. Minulla siis on jo yksi maisteritutkinto ja uusi tutkinto olisi ollut toisen alan maisteritutkinto. Tajusin että idea alanvaihdosta tuolle toiselle alalle ei tulisi minua mitenkään koskaan työllistämään.
En edes kaipaa suuria uusia haasteita vaan tavallista hyvää elämää: työn jossa ei uuvu heti tai joka ei joka päivä vi-tu-ta. Asuinpaikka, jossa on rauhallista olla ja asua.
Ap
Perusta yritys. Jos et tee liian isoja investointeja tai muita sitoumuksia, niin voit säätää työmäärää, jotta et uuvu. Lisäksi vapaus ja joustavuus auttaa jaksamaan hurjasti. Myöskään ei vtuta, kun saa itse valita, miten tekee ja kenen kanssa.
Kokemusta on!
Mitä myisin siinä yrityksessä? Oman alani työt on sellaisia että niitä ei juuri kukaan osta miltään firmalta vaan työt hoidetaan työsuhteissa. Ja toisaalta olen totaalisen leipiintynyt kaikkeen omaan alaani liittyvään.
Mitään lenkkeily- tai musiikinkuunteluharrastusta en voi firmaksi kääntää, en edes ole kovakuntoinen. Minulla ei ole mitään erityistaitoa, jota myydä.
Ap
Myy jotain tuotteita, niin ei tarvitse opiskella mitään erityistaitoja. Perusta verkkokauppa, ei tarvitse edes nähdä niitä asiakkaita. Tosin pitkä pinna pitää olla maksuja odotellessa ja palautuksia hoidellessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia haasteita sitten kaipaat? Miksi uusi tutkinto oli pettymys?
Uusi tutkinto olikin teoreettista diipadaapaa ja pitkään jo työelämässä olleena tajusin että sitä ei voi järkevästi työelämässä hyödyntää. Minulla siis on jo yksi maisteritutkinto ja uusi tutkinto olisi ollut toisen alan maisteritutkinto. Tajusin että idea alanvaihdosta tuolle toiselle alalle ei tulisi minua mitenkään koskaan työllistämään.
En edes kaipaa suuria uusia haasteita vaan tavallista hyvää elämää: työn jossa ei uuvu heti tai joka ei joka päivä vi-tu-ta. Asuinpaikka, jossa on rauhallista olla ja asua.
Ap
Perusta yritys. Jos et tee liian isoja investointeja tai muita sitoumuksia, niin voit säätää työmäärää, jotta et uuvu. Lisäksi vapaus ja joustavuus auttaa jaksamaan hurjasti. Myöskään ei vtuta, kun saa itse valita, miten tekee ja kenen kanssa.
Kokemusta on!
Mitä myisin siinä yrityksessä? Oman alani työt on sellaisia että niitä ei juuri kukaan osta miltään firmalta vaan työt hoidetaan työsuhteissa. Ja toisaalta olen totaalisen leipiintynyt kaikkeen omaan alaani liittyvään.
Mitään lenkkeily- tai musiikinkuunteluharrastusta en voi firmaksi kääntää, en edes ole kovakuntoinen. Minulla ei ole mitään erityistaitoa, jota myydä.
Ap
Myy jotain tuotteita, niin ei tarvitse opiskella mitään erityistaitoja. Perusta verkkokauppa, ei tarvitse edes nähdä niitä asiakkaita. Tosin pitkä pinna pitää olla maksuja odotellessa ja palautuksia hoidellessa.
Verkkokauppa olisi periaatteessa ok, jos keksisi mitä myydä. Pitäisi kai olla joku erikoistuotekauppa, mutta minkä alan tuotteita? Verkkokauppabisnes taitaa olla jo todella kilpailtu ala, pitäisi keksiä joku ihan uusi erottuva juttu jotta voisi mitenkään tienata sillä edes leipää pöytään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia haasteita sitten kaipaat? Miksi uusi tutkinto oli pettymys?
Uusi tutkinto olikin teoreettista diipadaapaa ja pitkään jo työelämässä olleena tajusin että sitä ei voi järkevästi työelämässä hyödyntää. Minulla siis on jo yksi maisteritutkinto ja uusi tutkinto olisi ollut toisen alan maisteritutkinto. Tajusin että idea alanvaihdosta tuolle toiselle alalle ei tulisi minua mitenkään koskaan työllistämään.
En edes kaipaa suuria uusia haasteita vaan tavallista hyvää elämää: työn jossa ei uuvu heti tai joka ei joka päivä vi-tu-ta. Asuinpaikka, jossa on rauhallista olla ja asua.
Ap
Perusta yritys. Jos et tee liian isoja investointeja tai muita sitoumuksia, niin voit säätää työmäärää, jotta et uuvu. Lisäksi vapaus ja joustavuus auttaa jaksamaan hurjasti. Myöskään ei vtuta, kun saa itse valita, miten tekee ja kenen kanssa.
Kokemusta on!
Mitä myisin siinä yrityksessä? Oman alani työt on sellaisia että niitä ei juuri kukaan osta miltään firmalta vaan työt hoidetaan työsuhteissa. Ja toisaalta olen totaalisen leipiintynyt kaikkeen omaan alaani liittyvään.
Mitään lenkkeily- tai musiikinkuunteluharrastusta en voi firmaksi kääntää, en edes ole kovakuntoinen. Minulla ei ole mitään erityistaitoa, jota myydä.
Ap
Vaikea sanoa, kun et kerro, millä alalla olet. Itse olin IT-alalla palkkatöissä, minkä jälkeen aloin tarjota toimininimellä yhtä tiettyä erityisaluetta.
Alue: Aihe vapaa
Hanki lisää lapsia.