Entisaikojen elokuvat (amerikkalaiset vs. suomalaiset)
Minusta niissä oli ennen (esim. 1930-luvulla) enemmän yhteneväisyyttä. Nykyään ero on kuin yöllä ja päivällä. Olenko täysin väärässä?
Kommentit (7)
Ainakin ennen amerikkalaisissa elokuvissa naispääosan esittäjä oli aina hemmoteltu sisupussi, joka tarvitsee jämäkän miehen läimäyttämään itseänsä, että oppii olemaan.
Suomalaisissa elokuvissa naispääosa oli vaaleatukkainen, paljasjalkainen viaton maalaistyttönen, jonka tukkimies houkuttelee isänsä tuvasta tansseihin.
Melodramaattisuus tulee mieleen. Monesti on kohtaus, jossa päähenkilö itkettyään puristaa kätensä nyrkkiin, ja tuijottaa kukkulalla seisten kaukaisuuteen, ja vannoo että ikinä häntä ei näin kohdella. Ja taustalla pauhaa dramaattinen musiikki joka kuvastaa päähenkilön kiihkeää, ristiriitaista tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin ennen amerikkalaisissa elokuvissa naispääosan esittäjä oli aina hemmoteltu sisupussi, joka tarvitsee jämäkän miehen läimäyttämään itseänsä, että oppii olemaan.
Suomalaisissa elokuvissa naispääosa oli vaaleatukkainen, paljasjalkainen viaton maalaistyttönen, jonka tukkimies houkuttelee isänsä tuvasta tansseihin.
Et ole paljoa elokuvia katsonut.
Pikkuaikuismaiset lapsinäyttelijät jos selittävät aikuisille sormea heristäen ja silmät suurina ripsiänsä räpsytellen. Paatunutkin rikollinen herkistyy kun Suomisen Pipsa, Olli, Pollyanna tahi Lassien omistaja opettaa aikuisille kuinka puhdassydäminen pieni lapsi vain voi olla. "Voihan jukupätkä!" -tyyppiset lausahdukset hieman pölhökustaalta hahmolta. Lausahduksen myötä otetaan hattu pois päästä tai lyödään leikkisästi omaa reittä
Näyttämömaneerit olivat vielä vallalla.
leffat tänä päivänä = enimmäkseen sontaa