Hirviöäidit

joiden lapset saavat kaupassakin mellastaa ihan miten tahtovat ja äiti ei sano mitään?

mielestäni on ihan ok ojentaa lasta jos ei tottele ja käyttäytyy huonosti julkisella paikalla. ei nyt tietenkään haukkua pidä ikinä mutta jos sättimisellä tarkoitit sitä että toruu lasta jos käyttäytyy huonosti niin minä ainakin voin ilmottautua tällaiseksi "hirviöäidiksi". Ja ihan tavallinen ihminen olen.

Aalto-vaasin, niin ymmärrän hyvin rääkymisen. Jos kiltti lapsi kävelee pää painuksissa ja äiti vain karjuu ja haukkuu, niin kamalaa.

ja ojennetaan lasta joka vaikka riehuu tai tahalteen tekee jotakin kiellettyä, tosin senkin voi tehdä monella tavalla, myös tiukasti mutta silti ystävällisesti.

Lapselleen rumasti puhuva, rääkyvä äiti on joka tilanteessa ja joka tapauksessa säälittävä ilmestys.



Tarkoitan äitejä, joilla on jatkuvasti vihamielinen suhtautuminen lapseensa, joiden mielestä lapsi tekee kokoajan kaikkea vain pahuuttaan tai hänen kiusakseen tai vaan huomionhakuisesti.

Jotka ei vaivaudu puhumaan lapselle ollenkaan saati kuuntelemaan lastaan. Joskus näkee tällaisen äidin, joka huutaa lapsen, jolla tuntuu olevan asiaa, hiljaiseksi, kun oma "tärkeä" juttu kesken.



Kerran pikaruokaravintolan jonossa katselin pariskuntaa, jolla kaksi lasta (yhteisiä, en tiedä). Vanhemmat keskustelivat keskenään mitä ottaisivat, ja lapsi yritti nykiä äidin hihaa, että haluaisi mieluiten kanaa. Äiti ei vastannut 5-6 pyyntöön mitään, ja karjaisi lopulta, että nyt se naama kiinni, äitillä on asia kesken.



Tilanne olisi ollut ohi, jos äiti olisi nätisti vastannut ekaan pyyntöön, että selvä käy tai ei käy...

Olen juuri tutustunut naiseen, joka oikeasti tuntuu vihaavaan erityisesti vanhinta lastaan, 6 vuotiasta, joka oirehtii pahasti.

Moni näistä rääkyvistä äideistä on kerta kaikkiaan vaan yliuupuneita ja tällöin ei aina ehkä jaksa miettiä, mitä sieltä suusta tulee. Sekin on vaan inhimillistä.



Kun jäin yh:ksi, niin olin uupunut, todella. Siksi en kamalasti ala paheksumaan, jos jollekkin nyt saattuu käymään näin. Tuskin se kiukku kokoaikaista on...

aloittanut ketjun tästä samasta aiheesta. Kerroin siinä, että mieheni haluaa perustaa yhdistyksen "pelastakaa pojat kiukkuisilta äideiltä". Mieheni mukaan äitien rääkyminen kohdistuu nimenomaan poikalapsiin :-).

valitettavan monella tiuskiminen ja nimittely on se päätapa saada lapsi vaiennetuksi. Vaikka välillä olisi rauhallisempiakin jaksoja, usein toistuessaan tuollainen vie lapsen itsetunnon. Ja pian lapsetkin oppivat saman tavan kohdella muita.



Asioita voisi selvittää rauhallisesti puhumallakin.

Hirveää kuunneltavaa. 2lasta hänellä nyt, Isompi oirehtii jo aika pahasti. Äitiään pelkää ja on todella arka! Ja odottaa kolmatta!! En ymmärrä miksi sitä lapsia pitää tehdä jos ei jaksa entisiäkään?

Mä olen sitä mieltä, että kiukku ja ärtymys kuuluu elämään siinä missä muutkin tunteet.



Silloin kun on uupunut, ei ikävä kyllä ole voimia selvittää asioita rauhallisesti puhumalla. Kyllä sen sisimmässään tietää, että näin kuuluisi toimia. Itse kun olin uupunut, niin muistin kuitenkin pyytää anteeksi lapsiltani ja kertoa, ettei ole heidän vikansa.



Pakko sanoa, että yksinhuoltajuus on tehnyt minusta suvaitsevamman.



Jatkosta sen verran, että nyt lapseni ovat 8-v (kaksoset) ja mitä ihanimpia tapauksia. Ystäväpiirissä pidettyjä eivätkä tosiaankaan tiuski tai väheksy ystäviään...

kyllähän tiuskiminen osoittaa väsymistä, mutta jatkuva tiuskinen osoittaa lähinnä huonoja käytöstapoja. Jos hermostuu, saa toki osoittaa tunteensa. Mutta jotkut kun eivät edes osaa puhua normaalilla äänellä.

Mutta edelleenkin, näkee, että et tiedä mistä puhut. Uupuneena ei ole V-O-I-M-I-A. Oleellista on, että jaksaisi hakea apua, mitä harvoin myöskään jaksaa. Tämmöisessä tapauksessa läheiset ovat avainasiassa. Pitää tarjota apuaan. Se, että paheksuu näitä uupuneita ei auta ketään.

Olet oikeassa, en ole koskaan ollut uupunut. Ajattelin nyt niitä ihmisiä, jotka tiuskivat tavan vuoksi. Samaa kastia kuin ne, jotka kiroilevat joka toisen sanan.

13

Mutta edelleenkin, näkee, että et tiedä mistä puhut. Uupuneena ei ole V-O-I-M-I-A. Oleellista on, että jaksaisi hakea apua, mitä harvoin myöskään jaksaa. Tämmöisessä tapauksessa läheiset ovat avainasiassa. Pitää tarjota apuaan. Se, että paheksuu näitä uupuneita ei auta ketään.

Olen juuri tutustunut naiseen, joka oikeasti tuntuu vihaavaan erityisesti vanhinta lastaan, 6 vuotiasta, joka oirehtii pahasti.

tänne vastaa juuri nämä äidit joiden lapset ovat nurkkia pitkin kulkevia nössöjä. oikeasti tempperamenttisten lasten kanssa uupuu helpostikin ja siitä ei tule yhtään mitään jos kaupassa alkaa vain hyssyttelemään. silloin ne lapset alkaa ajattelemaan että kun ollaan poissa kotoa, säännöt ei päde. kyllä minä tiuskaisin lapselleni juuri tälläkin viikolla kun juoksi ympäri kauppaa vaikka monesti sanoin nätisti että lopettaa juoksemisen. voi harmi jos joku av-mamma vetää herneen nenäänsä siitä.

juuri pari viikkoa sitten juteltiin neuvolassa tytön uhmaiästä ja terveydenhoitajakin oli sitä mieltä että lapsi kiukkuilee minulle ja se on HYVÄ koska siitä tietää että perusturvallisuus on kunnossa. minullehan hänen pitääkin kiukutella. olisi huolestuttavampaa jos ei kiukuttelisi. eli muutama tiuskaisu ja komennus lapselle silloin tällöin ei todellakaan pilaa lasta.

tänne vastaa juuri nämä äidit joiden lapset ovat nurkkia pitkin kulkevia nössöjä. oikeasti tempperamenttisten lasten kanssa uupuu helpostikin ja siitä ei tule yhtään mitään jos kaupassa alkaa vain hyssyttelemään. silloin ne lapset alkaa ajattelemaan että kun ollaan poissa kotoa, säännöt ei päde. kyllä minä tiuskaisin lapselleni juuri tälläkin viikolla kun juoksi ympäri kauppaa vaikka monesti sanoin nätisti että lopettaa juoksemisen. voi harmi jos joku av-mamma vetää herneen nenäänsä siitä.

Se on niin helppo kivittää, kun ei ole sattunut oikein temperamenttista ja vaativaa, saatikka tulistuvaa lasta :-)

Mullakin valitettavasti nousee volyymi lopulta kaakkoon, jos 10 minuuttiakin pitää uhmaikäistä samasta asiasta nätisti, mutta "tomerasti" kieltää.

huutaako äiti lapselle koko ajan vain vain suuttuessaan tai hyvin väsyneenä.



Mutta oikeasti on sellaisipäivän mittaan puhu lapsilleen normaalilla äänellä. Kaikki on karjuen käskyttämistä. Surullista.



Aikuisten kanssa kuitenkin osataan keskustella normaalilla äänellä.

Joillakin on taito ojentaa vilkasta lasta tiukasti, kuitenkaan tiuskimatta. Kasvattaminen on taitolaji. Joskus kuulee vanhemman toruvan lastaa niin rumasti, että omiakin korvia alkaa kuumottaa.



Ymmärrän toki, jos vanhempi JOSKUS menettää pinnansa ja ärjäisee lapselle. Siitä ei saa kuitenkaan tulla tapaa. Nimitteleminen on taas aina pahasta.



Aikuisen uupumus ei poista sitä tosiasiaa, että jatkuva tiuskiminen ei tee hyvää lapselle. Aikuisen pitää hankkia silloin apua.