Mitä eroa on kihlauksella ja naimisiin menolla

Monelle niillä ei olekaan eroa -- ihan yhtä saavuttamattomia ovat.

Älä välitä, kumpikaan ei tule kohdallasi toteutumaan.

Kihlaus on lupaus naimisiin menosta.

Naimisiin meni eli avioliiton solmiminen on juridinen toimi.

Kihlauksella yleensä ostetaan vaan lisäaikaa ennen vakiintumista.

Vierailija kirjoitti:

Kihlaus on lupaus naimisiin menosta.

Eikö tämä vaihe kannattaisi skipata ja mennä suoraan naimisiin?

Vähän kuin työnantaja antaisi lupauksen työtarjouksesta vs. työtarjouksen suoraan. Tuntuu turhalta väli-etapilta

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihlaus on lupaus naimisiin menosta.

Eikö tämä vaihe kannattaisi skipata ja mennä suoraan naimisiin?

Vähän kuin työnantaja antaisi lupauksen työtarjouksesta vs. työtarjouksen suoraan. Tuntuu turhalta väli-etapilta

AP

Kihlausta sä et periaatteessa pysty skippaamaan. Kihlaus tapahtuu siinä vaiheessa, kun sovitte menevänne naimisiin.

Naimisiin ei voi mennä ilman esteiden tutkintaa, joten kyllä siitä naimisiinmenosta on sovittava etukäteen. Ja kun on sovittu, että mennään naimisiin, ollaan kihloissa. 

Käytännössä kaikkien aikuisten ihmisten koko elämä pyörii näiden kahden termin ympärillä. Ja sä et edes tiedä mitä ne tarkoittaa=D

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä kaikkien aikuisten ihmisten koko elämä pyörii näiden kahden termin ympärillä. Ja sä et edes tiedä mitä ne tarkoittaa=D

Puhu vaan omasta puolestasi. Kaikki ei todellakaan ole 6-vuotiaasta asti haaveilleet perheestä ja naimisiin menosta. Oma elämäni ei ole koskaan pyörinyt näiden käsitteiden ympärillä.

N34

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta kihlaus oli joskus nykyistä enemmän koeaikaa: yhden vuoden aikana selvisi, onko toisesta ihmisestä vakuuttavasti kumppaniksi loppuelämäksi. Sitä ennen oli varmasti jo käsitys mahdollisuuksista elättää perhe.

Nykyään tämä koeaika kai kulkee nimellä "seurustelu", joka on toistaiseksi voimassa oleva romanttinen suhde, ja jossa kumppanin kanssa mahdollisesti jopa asutaan. Kihlojen tehtävä siis hoidettaisiin ikään kuin vähin ääinin... Ovatko kihlat sitten pikemminkin lupaus suunnitella juhlapäivää? 

Kihlat olisivat siin nykypäivänä vakavampi juttu, sillä testailu muuten ei ole niin vakavaa.

Siis kihlat ovat aina merkki vakavasta aikeesta...

Ulkomaalaisille miehille suurin kunnia elämässä on viedä nainen vihille. Häihin ja sormukseen saatetaan sijoittaa kymmeniä tuhansia euroja ja se on miehelle elämän tärkein hetki. Suomalaiset miehet ovat sen sijaan tällaisia ap:n kaltaisia välinpitämättömiä miehiä...

Molemmat tarkoittaa että lupaudut kotipiiaksi, pian mies tumputtaa somekuville ja sitten jo tositoimiin. Näin se vaan on, ymmärrät kunhan kasvat.

Vierailija kirjoitti:

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta kihlaus oli joskus nykyistä enemmän koeaikaa: yhden vuoden aikana selvisi, onko toisesta ihmisestä vakuuttavasti kumppaniksi loppuelämäksi. Sitä ennen oli varmasti jo käsitys mahdollisuuksista elättää perhe.

Nykyään tämä koeaika kai kulkee nimellä "seurustelu", joka on toistaiseksi voimassa oleva romanttinen suhde, ja jossa kumppanin kanssa mahdollisesti jopa asutaan. Kihlojen tehtävä siis hoidettaisiin ikään kuin vähin ääinin... Ovatko kihlat sitten pikemminkin lupaus suunnitella juhlapäivää? 

Heh, tuli mieleen mies jonka kanssa olin kihloissa muutama vuosi sitten. Ensin mentiin kihloihin, mutta jo seuraavalla viikolla tyyppiä alkoi kaduttaa ja ehdotti, että ei pidetä sormuksia vielä koko ajan sormessa (hänellä taisi olla vanha säätö kuvioissa joten jalomielisesti ehdotti etten minäkään pitäisi sormusta, itsehän ei missään vaiheessa aikonutkaan) ja että otetaan puolen vuoden koeaika ennen kuin julkistetaan kihlaus.

Nauratti, että minkähänlaista julkistuspamausta tyyppi oli puolen vuoden päähän ajatellut kun kihloihin laittoi koeajan  :-D Ne kihlat jäi sillensä ja puolen vuoden kuluttua oli jo uudet kuviot, minulla ainakin.

Jos oikein olen somesta päätellyt, niin tyyppi on nyt koekihla-ajalla jälleen, tällä kertaa koekihlaukseen on käytetty Oura-sormusta ;-)

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaalaisille miehille suurin kunnia elämässä on viedä nainen vihille. Häihin ja sormukseen saatetaan sijoittaa kymmeniä tuhansia euroja ja se on miehelle elämän tärkein hetki. Suomalaiset miehet ovat sen sijaan tällaisia ap:n kaltaisia välinpitämättömiä miehiä...

Jaa, eipä ole näkynyt kymmenien tuhansien sormuksia, vaikka ulkomaalainen mies minulla on ollut jo vuosia :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä kaikkien aikuisten ihmisten koko elämä pyörii näiden kahden termin ympärillä. Ja sä et edes tiedä mitä ne tarkoittaa=D

Puhu vaan omasta puolestasi. Kaikki ei todellakaan ole 6-vuotiaasta asti haaveilleet perheestä ja naimisiin menosta. Oma elämäni ei ole koskaan pyörinyt näiden käsitteiden ympärillä.

N34

Eikö kukaan sinun tuttusi ole kertonut menneensä kihloihin tai puhunut tulevista häistään?

Ei ole kihlaus enää kovinkaan vakava juttu. Johan nykyään jopa yläasteella olevat menevät kihloihin. Se on enemmänkin kuin merkkaus, että tuo on minun kumppani. Ollaan muutama kuukausi kihloissa ja sitten kumppani jo vaihtuukin. Avioliiton solmiminen ja myös purkaminen ovat juridisia toimia, mitä taas kihlaus ja sen purkautuminen eivät ole.

Vierailija kirjoitti:

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta kihlaus oli joskus nykyistä enemmän koeaikaa: yhden vuoden aikana selvisi, onko toisesta ihmisestä vakuuttavasti kumppaniksi loppuelämäksi. Sitä ennen oli varmasti jo käsitys mahdollisuuksista elättää perhe.

Nykyään tämä koeaika kai kulkee nimellä "seurustelu", joka on toistaiseksi voimassa oleva romanttinen suhde, ja jossa kumppanin kanssa mahdollisesti jopa asutaan. Kihlojen tehtävä siis hoidettaisiin ikään kuin vähin ääinin... Ovatko kihlat sitten pikemminkin lupaus suunnitella juhlapäivää? 

Ei, vaan lupaus solmia avioliitto. Avioliiton solmimiseen ei tarvita minkäänlaisia juhlia. Se hoituu vallan mainiosti kahden kesken maistraatissakin. Tai ei ihan kahden, koska kaksi todistajaa tarvitaan. Mutta nekin saa talon puolesta halutessaan. Avioliiton solmimisen jälkeen voi vaikka mennä takaisin töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihlaus on lupaus naimisiin menosta.

Eikö tämä vaihe kannattaisi skipata ja mennä suoraan naimisiin?

Vähän kuin työnantaja antaisi lupauksen työtarjouksesta vs. työtarjouksen suoraan. Tuntuu turhalta väli-etapilta

AP

Olet määräaikaisessa työsuhteessa (=seurustelet/olet avoliitossa) ja yksi kaunis päivä pomosi sanoo että saat vakituisen työsuhteen alkaen lokakuun alusta (=lupaa avioliiton, eli olette kihalutuneet). Työsi jatkuvat normaalisti lokakuun alkua odotellessasi (=kihloissa ollessasi) kunnes lokakuu koittaa, allekirjoitat sopimuksen, ja toistaiseksi voimassa oleva sopimuksesi tulee voimaan (=olet mennyt naimisiin).

Tätä selvemmin en osaa asiaa analogiaasi käyttäen selittää. Ainut tilanne jossa ei kihlausaikaa ole on kai jos pari marssii yhdessä maistraatin tiskille ja päräyttää samantien aviopariksi keskustelematta tai sopimatta asiasta etukäteen. Liekö edes mahdollista tuollainen.