Lue keskustelun säännöt.
Poikani on Mörökölli.
04.07.2021 |
Heti kun hän syntyi, niin hänestä huomattiin, että hänessä on jotain vikaa. Alusta alkaen hänelle peseytyminen on ollut todella vastenmielistä eikä hän pitänyt siitä kun hänen vaatteitaan tai vaippojaan vaihdetaan. Hän oli myös vakava lapsi, hän ei koskaan hymyillyt, nauranut tai jokeltanut.
Ollessaan noin 2-3 vuotias poika alkoi kieltäytyä peseytymisestä ja vaatteiden vaihdosta ollenkaan. Hän ei suostunut peseytymään ollenkaan tai vaihtamaan vaatteitaan. Eikä hän antanut leikata kynsiään tai hiuksiaan.
Hän on nyt 14-vuotias eikä hän ole luultavasti oppinut ollenkaan puhumaan. Kirjoitin "luultavasti" koska siitä ei olla täysin varmoja. Pojan ollessa 2-vuotias hän alkoi pitää hereillä ollessaan lähes tauotonta mutinaa, joka kuulostaa ihmispuheelta mutta josta kukaan ei saa mitään selvää. Eikä Mörököllin tarkoitus ilmeisesti olekaan, että kukaan saa siitä mitään selvää, sillä hän ei ole lainkaan kiinnostunut ihmisistä ja mutisee oli hän sitten yksin tai muiden ihmisten joukossa. Koskaan hän ei kiinnitä mitään huomiota muihin ihmisiin, mutisee vain ja viihtyy omissa touhuissaan. Monet asiantuntijat ovat yrittäneet saada selvää, että puhuuko Mörökölli jotain vai ei ja sitä mutinaa on myös äänitetty. Äänitteitä on käyty läpi erilaisissa laitteitta mutta siitä ei saa silti selvää mutta luultavasti Mörökölli kiroilee koko ajan tauotta hiljaisella äänellä.
Hänellä on omat erikoiset tapansa. Ruoaksi hän ei huoli muuta kuin kivikovat ruisleivän palat, kuivatut perunan kuoret, kalojen ruodot ja juomaksi lähes hapantuneen piimän johon on lisätty puoliksi vettä. Huoneeseensa hän huoli mitään huonekaluja kuten sänkyä. Hän nukkuu huoneensa nurkassa lattialla olevan heinäkasan päällä jonka päällä on säkkikangas ja hänellä on huone täynnä hänen pihalta keräämiään kiviä, keppejä ja käpyjä. Päivät pitkät hän mutisee itsekseen, asettelee kiviä, keppejä ja käpyjä erilaisiin asetelmiin ja niitä kiviä, keppejä ja käpyjä on hänellä huoneessa lähes kattoon asti ylettyvät kasat.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mörökölliä kaikki kutsuvat Mörökölliksi. Kyllä hän vauvana sai jonkun oikean nimen, mutta kukaan ei muista sitä. Hän on kaikille vain Mörökölli. Hänelle tulee postikin nimellä Mörökölli Vatanen, sillä sukunimemme on Vatanen
Onneksi mieheni on anestialääkäri ja hän osaa nukuttaa Mörököllin niin ovelasti, että tämä ei itse huomaa sitä. Se on pakko tehdä muutaman kuukauden välein ainakin niin pitkään kuin hän vielä kasvaa koska hänen päällään olevat vaatteet jäävät jossain vaiheessa auttamatta liian pieneksi. Kun hän nukkuu, niin vaatteet leikataan pois hänen päältään (muuten niitä ei saa häneltä pois), hänet pestään kunnolla, hänen päänsä ajetaan kaljuksi hiuksista ja hänen kyntensä leikataan normaalipituisiksi. Sitten hänelle puetaan päälle puhtaat ja isommat vaatteet. Nukutuksesta herääminen on Mörököllille aina vaikea asia koska hän on selvästi järkyttynyt, että hän on puhdas, hänellä on uudet, puhtaat vaatteet, sopivan pituiset kynnet eikä hänellä ole pitkää, takkauista ja likaista tukkaa. Siksi minä joudun antamaan hänelle parin viikon ajan hänelle sen jälkeen rauhoittavia lääkkeitä, joita onneksi ammattini vuoksi voin hänelle määrätä.
7-vuotiaana Mörököllillä alkoi koulunkäynti kuten muillakin lapsilla mutta ei siitä tullut mitään. Elokuusta jouluun hän sai ensimmäistä luokkaa käydä mutta sitten koulu hänen kohdallaan loppui koska hän ei oppinut siellä mitään, ei seurannut opetusta, ei kiinnittänyt opetukseen mitään huomiota ja häiritsi luokkaa jatkuvalla mutinallaan. Muutaman vuoden päästä Mörökölli on aikuinen mutta hänen tulevaisuutensa on täysin avoin. Armeijaan häntä hyväksytä, se on varmaa ja työelämässä hän ei myöskään pärjää. Samoin hän ei tule koskaan perustamaan perhettä eikä elämään parisuhteessa. Myöskään yksin asuminen häneltä ei onnistu. Ainoa vaihtoehto hänen kohdallaan on jokin asuntola tai laitos, mutta minkälainen laitos tai asuntola se on, niin se on täysi mysteeri, koska kukaan ei tiedä, että onko hän autistinen, kehitysvammainen, mielenterveysongelmainen vai mitä joten mihin hänet sijoitetaan? Autististen asuntolaan vai kenties kehitysvammaisten laitokseen? Siihen kukaan ei osaa vastata nyt. Ainoa mikä on selvää, että kotoa hän ei tarvitse omaan huoneeseensa mukaansa kun heinäkasan ja säkkikankaan sängyksi ja kivet, kepit ja kävyt mukaansa. Meitä vanhempiaan tai sisaruksiaan hän ei tule kaipaamaan, eihän hän edes koskaan huomaa meitä.