Outo kysymys, mutta..... Te, joilla on ystäviä!

Muutama on, kävelylenkillä ja kahvilla käydään. Puhutaan lapsista, kirjoista, elokuvista, säästä, puutarhasta, politiikasta, töistä ja työkavereista. Ei mistään kovin syvästä, valitettavasti, koska minulla ei ole nuoruusvuosien jälkeen ollut sydänystävää. On silti mukava, että muutama henkilö viitsii jakaa aikaansa kanssani edes tämän verran.

Juorutaan, puhutaan lapsista, menoista, hankinnoista, parisuhteista, mielenterveydestä, omasta ajasta. Kaikesta mitä pienten lasten vanhemmat kokee arjessa. Käyn kylässä, ulkona syömässä, paljon lenkeillä, istumassa iltaa, lasten kanssa leikkipuistossa.

Käytetään päihteitä yhdessä ja puhutaan ihan kaikesta mahdollisesta.

Ikävä sanoa, mutta mullakaan tuskin olisi yhtään ystävää, jos en olisi alkanut ryyppäämään... Mut niinhän sitä sanotaan, että kaltaiset löytävät toisensa.

Jartsan kaa puhellaan, miten kyvykkyys laskee vuosi vuodelta. Eipä siitä enää jäljellä kuin muistot kasarilta, kun oltiin olevinaan niin kuuleja kolleja.