Mistä voisin selvittää, mikä minussa on vikana?

Kukaan minua haukkunut ei suostu tarkentamaan sitä, mikä minusta tekee oudon/erikoisen/hullun/ruman jne. Saan vain itse pohdiskella asiaa 24/7/365.

Oletko puolustanut itseäsi? Ehkä olet helppo kiusattava jos et sano mitään takaisin. Sinulla on heikko itsetunto. Tarvitset vaan itsetunnon kohennusta.

Vain yksi sana: leukaproteesi.

Vierailija kirjoitti:

Oletko puolustanut itseäsi? Ehkä olet helppo kiusattava jos et sano mitään takaisin. Sinulla on heikko itsetunto. Tarvitset vaan itsetunnon kohennusta.

En oikein tiedä, miten puolustautua tuollaista vastaan. En myöskään usko, että joku keksii tuollaista vain kiusatakseen eli varmaankin ihminen on tosissaan, jos haukkuu jotain hulluksi tai rumaksi.

Oon tässä vain pohtinut, että ehkä mun on "pakko" olla oikeasti hullu tai outo, jos joku sanoo niin. Jopa mun tuttuni, joka on käyttänyt psyykenlääkkeitä koko aikuisikänsä, on suuttuessaan haukkunut mua hulluksi. Ei silti tarkentanut tai perustellut tarkemmin. Mutta pakko noiden ihmisten on olla objektiivisestikin oikeassa, jos tarpeeksi moni sitä mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vain yksi sana: leukaproteesi.

Millä perusteella? Ei se selitä koko "pakettia".

Ap, huono itsetuntosi vaikuttaa varmasti asiaan. Ihminen, joka koko ajan kuvittelee olevansa muita huonompi, alkaa toteuttaa käytöksellään tuota itsekäsitystään aika nopeasti. Ei uskalla olla mitään mieltä, pyytelee anteeksi, ei puolusta itseään ja toiveitaan - asettuu siis kynnysmatoksi.

Sinuna alkaisin karsia ympäriltäni ihmisiä, jotka ovat ilkeitä ja haukkuvat. Et tarvtse sellaisia "ystäviä"! Ole mieluummin vaikka sitten yksin kuin ihmisten kanssa, jotka haukkuvat ja mollaavat sinua ja jopa käyttävät väkivaltaa!

Kannattaa lukea tämä, jos sinulla on HS:n lukuoikeus. Julkaistu siis tällä viikolla, käsittelee kehonkuvan häiriöitä, mutta pätee pitkälti myös minäkuvaan laajemminkin.

https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.hs.fi/…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain yksi sana: leukaproteesi.

Millä perusteella? Ei se selitä koko "pakettia".

No lisätään sitten vielä kaksi: ruskeasilmäinen naisterapeutti.

Voisit käydä terapeutilla juttelemassa. Tuskin olet hullu oikeasti, mutta saisit käsitellä asiaa ammattilaisen kanssa.

Itsellä sama.

Olen yrittänyt pitää puoleni mutta jostain syystä sekään ei ole auttanut. Viimeisessä työpaikassa oli hirveän voimakkaita persoonia ja tietysti siellä sitten olin se surkimus jota kyylättiin. Ja se oli henkisesti raskasta. Olisin saanut jäädä, mutta sain määräaikaisuuden loppumaan.

Huono itsetunto taitaa olla osasyy. Se vaan raivostuttaa ihmisiä.

Pitäisi heittää läppää ja vitsailla yms yms

Mutta kun on tavis.

Käy psykologilla. Miten sulla meni aikoinaan koulussa? Voihan olla, että sulla on jokin diagnosoimaton juttu, tosin kuvauksesi perusteella "ystäväsi" ovat outoja.

Vierailija kirjoitti:

Ap, huono itsetuntosi vaikuttaa varmasti asiaan. Ihminen, joka koko ajan kuvittelee olevansa muita huonompi, alkaa toteuttaa käytöksellään tuota itsekäsitystään aika nopeasti. Ei uskalla olla mitään mieltä, pyytelee anteeksi, ei puolusta itseään ja toiveitaan - asettuu siis kynnysmatoksi.

Sinuna alkaisin karsia ympäriltäni ihmisiä, jotka ovat ilkeitä ja haukkuvat. Et tarvtse sellaisia "ystäviä"! Ole mieluummin vaikka sitten yksin kuin ihmisten kanssa, jotka haukkuvat ja mollaavat sinua ja jopa käyttävät väkivaltaa!

Kannattaa lukea tämä, jos sinulla on HS:n lukuoikeus. Julkaistu siis tällä viikolla, käsittelee kehonkuvan häiriöitä, mutta pätee pitkälti myös minäkuvaan laajemminkin.

https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.hs.fi/…

Kieltämättä vetäydyn erilaisissa tilanteissa taka-alalle. On hirveän vaikeaa olla itsevarma, jos tietää, että tietyt tahot eivät pidä minkäänarvoisena. Ne kiusaamiset tulevat mieleeni, vaikka toisessa porukassa ihmiset välittäisivätkin.

Vierailija kirjoitti:

Käy psykologilla. Miten sulla meni aikoinaan koulussa? Voihan olla, että sulla on jokin diagnosoimaton juttu, tosin kuvauksesi perusteella "ystäväsi" ovat outoja.

Olin kympin oppilas, keskiarvonkin puolesta. Lukiossa oli vielä kavereita ja yliopistossakin yhdellä kurssilla. Aikuisena on ollut erittäin yksinäistä.

....juttu jatkuu:

Vastanneiden huoli ulkonäöstä kohdistui valtaosin esimerkiksi ikääntymiseen tai lihomiseen liittyviin muutoksiin.

Monet kertoivat somen ja deittisovellusten käytön yleistymisen lisänneen ulkonäköön kohdistuvaa huomiota ja paineita.

Useat vastaajat tunnistivat, että oman kehonkuvan taustalla saattoi olla mielenterveyden ongelmia, riittämättömyyden kokemuksia tai traumoja.

Joukossa oli vastaajia, jotka pitivät itseään rumina tai jopa vastenmielisen näköisinä, vaikka kertoivat samalla tietävänsä, ettei kehossa tai kasvoissa ollut oikeastaan mitään ”silmiinpistävää virhettä”.

Toisinaan ulkonäöstä saattoi jopa kuulla kehuja, mutta positiivisia kommentteja oli vaikea uskoa, vastaajat kertoivat.

Psykologi Katarina Meskanen on työskennellyt erilaisten kehonkuvan häiriöiden parissa. Hänen mukaansa suhde omaan ulkonäköön muotoutuu jo varhain vuorovaikutuksessa muihin.

Ensimmäiset kolhut kehonkuvaan saattavat tulla tyypillisesti alakouluiässä.

Yhtäältä Meskanen kutsuu lapsuutta kehollisuuden kulta-ajaksi. Silloin ihminen oppii uusia asioita ja kokee kehonsa kautta onnistumisen kokemuksia.

Toisaalta lapsi saattaa myös ensimmäistä kertaa kuulla kommentteja omasta ulkomuodostaan. Alakoululainen ei ajattele, että hänellä olisi hörökorvat ennen kuin joku sanoo niin.

Jos alakoulussa säästyy ikäviltä kommenteilta, saattaa vinoumia syntyä viimeistään murrosiässä. Silloin ihminen hakeutuu tyypillisesti vertaistensa seuraan ja vertailee itseään muihin.

Tämä on erityisen epäonnista siksi, että juuri murrosiässä fyysiset erot ikätovereiden välillä ovat tyypillisesti suurimmillaan, Meskanen sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Käy psykologilla. Miten sulla meni aikoinaan koulussa? Voihan olla, että sulla on jokin diagnosoimaton juttu, tosin kuvauksesi perusteella "ystäväsi" ovat outoja.

Lukiossa oli niitä fiksuja ja kivojakin ystäviä, mutta niiltä ajoilta ainoaksi ystäväksi jäi henkilö, joka on todella ilkeä minua kohtaan.

Neuropsykologiset testit, psykiatri

Lapsuudestahan se lähtee. Jos lapsuudessa on ollut jotain outoa, turvattomuutta. Voi syntyä kiintymyssuhdehäiriö, jolloin jää odottamaan sitä turvaa jota ei ole ollut. Mutta juuri se turvaton vanhempi tai ilkeä exä ei koskaan pysty sitä turvaa antamaan.

Onko alueellasi esim mielenterveysyhdistystä? Voi osallistua johonkin toimintaan, jutella ihmisten kanssa.

Aika ironista ehdotella ap:lle terapeutin puoleen kääntymistä...

Ap, tämä on sinulta noin tuhannes ketju, jossa jauhat samaa asiaa. Kauanko ajattelit vielä jatkaa?

(Ja kyllä: tässä vaiheessa vastaat, että "en se minä ollut, täällä on muitakin jankkaajia...".)

Vierailija kirjoitti:

....juttu jatkuu:

Vastanneiden huoli ulkonäöstä kohdistui valtaosin esimerkiksi ikääntymiseen tai lihomiseen liittyviin muutoksiin.

Monet kertoivat somen ja deittisovellusten käytön yleistymisen lisänneen ulkonäköön kohdistuvaa huomiota ja paineita.

Useat vastaajat tunnistivat, että oman kehonkuvan taustalla saattoi olla mielenterveyden ongelmia, riittämättömyyden kokemuksia tai traumoja.

Joukossa oli vastaajia, jotka pitivät itseään rumina tai jopa vastenmielisen näköisinä, vaikka kertoivat samalla tietävänsä, ettei kehossa tai kasvoissa ollut oikeastaan mitään ”silmiinpistävää virhettä”.

Toisinaan ulkonäöstä saattoi jopa kuulla kehuja, mutta positiivisia kommentteja oli vaikea uskoa, vastaajat kertoivat.

Psykologi Katarina Meskanen on työskennellyt erilaisten kehonkuvan häiriöiden parissa. Hänen mukaansa suhde omaan ulkonäköön muotoutuu jo varhain vuorovaikutuksessa muihin.

Ensimmäiset kolhut kehonkuvaan saattavat tulla tyypillisesti alakouluiässä.

Yhtäältä Meskanen kutsuu lapsuutta kehollisuuden kulta-ajaksi. Silloin ihminen oppii uusia asioita ja kokee kehonsa kautta onnistumisen kokemuksia.

Toisaalta lapsi saattaa myös ensimmäistä kertaa kuulla kommentteja omasta ulkomuodostaan. Alakoululainen ei ajattele, että hänellä olisi hörökorvat ennen kuin joku sanoo niin.

Jos alakoulussa säästyy ikäviltä kommenteilta, saattaa vinoumia syntyä viimeistään murrosiässä. Silloin ihminen hakeutuu tyypillisesti vertaistensa seuraan ja vertailee itseään muihin.

Tämä on erityisen epäonnista siksi, että juuri murrosiässä fyysiset erot ikätovereiden välillä ovat tyypillisesti suurimmillaan, Meskanen sanoo.

Mua haukkui ja nöyryytti äitini, kun olin vielä vaippaiässä. Muistan, kuinka hän toistuvasti haukkui rumaksi ja naureskeli keholleni, kun olin vaikkapa saunassa alasti joskus leikki-ikäisenä. Koskaan ei pitänyt sylissä, kehunut tai silittänyt hiuksia, kun olin pieni. Sen sijaan tukisti ja oli erittäin ankara ja kylmä.

T. Ap

...jatkuu:

Kehosuhde saattaa murrosiässä ylikorostua. Myöhemmin, kun on todennäköisesti muitakin rooleja, kuten työ tai vanhemmuus, kehosuhteeseensa saa perspektiiviä.

”OLEN lihava ja minulla on eteenpäin työntyvä leuka. Sivuprofiili on kamala, koska takaraivokin on lättänä. Hiukset ovat todella ohuet, jonka vuoksi olen maksanut itseni kipeäksi hiuslisäkkeillä. Välttelen peilejä, ja joskus työpäivän jälkeen peiliin katsoessa hävettää, minkä näköisenä olen ollut töissä. Järjellä ajateltuna en piirteilleni mitään voi, mutta silti hävettää.”

Näin kirjoittaa 31-vuotias Nata.

Nykyisin sosiaali- ja terveysalalla työskentelevä Nata kertoo olevansa monilapsisen perheen vanhin tytär. Nuoremmat sisarukset sekä äidin ja isän aikaisemmista liitoista syntyneet puolisisarukset ovat hänen mukaansa solakoita, urheilullisia ja nättejä.

”On pitkät paksut hiukset ja kaikkea mitä minulla ei ole. Itse olen keskimittainen ja lihava”, Nata kertoo.

Nata sanoo, että tuntee usein olevansa kaveriporukan ruma kaveri. Toisinaan ystävien seurassa oleminen ahdistaa. Silloin Nata kertoo jättäytyvänsä taustalle. Hän myös vitsailee oman ulkonäkönsä kustannuksella ”ennen kuin kukaan muu ehtii”.

”Koen huomattavaa stressiä, kun pitkien, kauniiden ihmisten kanssa liikkuu julkisissa paikoissa. Ajattelen, että meitä seurataan ja ihmetellään, miten joku voi olla noin ruman ihmisen kaveri.”