Valittaako ystäväsi sinulle elämästään?

Entinen kaveri valitti koko ajan milloin mistäkin. Työpaikalla oltiin ilkeitä häntä kohtaan, lapset hankalia, ex hirveä ja treffikumppanit kohtelivat häntä väärin. Omaa osuuttaan mihinkään ei kykenyt näkemään.

Välillä voi olla jokin asia huonosti, mutta kun tuntui että yksi ystävän ongelma oli ratkennut, alkoi seuraava. Jatkuvasti oli jokin ongelma menossa ja kanssakäyminen oli auttamista ja tämänhetkisen ongelman läpikäymistä. Tuli jo olo että mikähän nyt taas. Se ei enää ollut ystävyyttä. Ei hänen puoleltaan ja ei mun puolelta, kun en enää halunnut olla tekemisissä. Siinä alkoi itse kuormittua.

Eli ei kukaan jaksakaan loputtomiin kuunnella pelkkää valittamista, varsinkaan kun aina tulee uutta valitettavaa. Olisi pitänyt sanoa että ajattelepas mikä yhdistävä tekijä näillä kaikilla draamoillasi on. Näin hän olisi ehkä päässyt elämässään oikeasti eteenpäin, itseään kehittämällä.

Entinen kaveri oksentaa niskaani ääliö poikaystävänsä kommelluksia kerta toisensa jälkeen ja sitten ollaan taas yhdessä kuin mitään ei olisi tapahtumassa.