Psyk. hoitaja syöpään sairastuneelle: "Älä ajattele sitä. Mieti jotain muuta"

Tässä sen näkee, kun puikkoihin laitetaan lähes aina lähihoitaja tai sairaanhoitaja psykologin sijaan.

Niin kuulemma psykh. sanonut myös, että tulee hulluksi jollei osaa muuta miettiä!!!

Ihan hyviä neuvoja.

Sit kuulemma kroonisille kipupotilaille opetetaan sellanen mielikuvaharjoitus, et kuvittele kämmenellesi rusina, sit laita se kipu siihen rusinaan  ja heitä pois!

Hyvä neuvo. Itsekin syöpään sairastuttuani tietoisesti pyrin koko ajan ajattelemaan jotain muuta. Muuten olisin romahtanut, mutta tuo taktiikka pelasti.

No mitä sen olisi pitänyt sanoa? Mieti ja pohdi ja vatvo pelkoasi oikein yötä päivää? Mässäile oikein surussa ja paniikissa?

Noi on ihan pellejä. Niitä on oltava, jotta joku kiintiö täyttyisi, mutta ei niillä ole rahkeita, ei älyllisesti, koulutuksellisesti eikä tunnetasolla. Itse kävin kerran tuollaisella, ukko näytti itse juopolta. Olipa todella rohkaisevaa, tuntuipa todella siltä, että haluan avautua tuollaiselle henkilölle, joka nyt ei varsinaisesti huokunut elämänhallintaa. Ei noita kannata käyttää. Ovat lähinnä nauttimassa palkkaa. Kun jonkun nyt on tossakin roolissa oltava. Ihmissuhdetaitoja, joita tuo työ ensisijaisesti edellyttää,  ei kuitenkaan mikään nimike takaa, kun ei takaa edes psykologin tai psykiatrin ammatinimikekään.

Joo yhtä älytöntä lässytystä itse kuuntelen pakotettuna...Oikeaan terapiaan ei köyhiä päästetä edes 2020-luvulla. Lääkkeitä kyllä tungettaisiin väkisin, mutta ei kiitos koko ihmisyyteni tuhoamista niillä enää ikinä, ennemmin k**len. Myös narsistiläheiset "varmasti tahtovat vain hyvää sinulle" Joo, just, ovat koko ongelmieni takana ja juurisyy, mutta leimataan vain hulluksi joka pitäisi hiljentää lääkkeillä.

Vanhemmallani on syöpä. Yrittää kyllä ajatella ja tehdä muuta, mutta väkisinkin asia nousee mieleen koko ajan. Uskomattomia kommentteja on kyllä ollut.

Vierailija kirjoitti:

No mitä sen olisi pitänyt sanoa? Mieti ja pohdi ja vatvo pelkoasi oikein yötä päivää? Mässäile oikein surussa ja paniikissa?

Eiköhän se mene automaattisesti niin. Jos on vähänkään todellisuudentajua. Oliskohan jotain pientä kuolemanpelkoa kumminkin tos tilanteessa?

"Aijaa, no koita miettiä jotain muuta" on ihan yhtä hyvä kuin "ota itteäs niskasta kiinni". Mistä noille edes maksetaan?

Minulle tehty pahuus ei voi olla totta, koska "sellainen ihminenhän olisi täysin sairas"(joka sellaiseen kykenee)No, niiiin? Useimmiten ihan väärät ihmiset siellä suljetulla ja lääkkeillä varsinkin on, ne narsisti/psykopaattipasciaiset nauravat puseroonsa vapaalla jalalla. No, ku ol koot vaikka koronaan kaikki psykot ja koko sairas psykoatrian ala, delta- mustasieni-muunnos, luotan sinuun<3

Vierailija kirjoitti:

Sit kuulemma kroonisille kipupotilaille opetetaan sellanen mielikuvaharjoitus, et kuvittele kämmenellesi rusina, sit laita se kipu siihen rusinaan  ja heitä pois!

Ihanko totta?? Mä olen keksinyt tuon ihan itse (vaikka en siirräkään sitä kipua rusinaan vaan tulitikkulaatikkoon). Ja se toimii. Opettelu vei aikaa, mutta se toimii. Ihmisen mieli pystyy uskomattomiin suorituksiin, kun vaan oppii hallitsemaan sitä.

Mitä tuossa tilanteessa sitten pitäisi sanoa? Eihän sellainen ihminen voi tietää joka ei ole vastaavassa tilanteessa koskaan ollut ja lisäksi kaikki ihmiset on erilaisia. Jollekin ajatusten siirtäminen ihan muihin asioihin on helpompaa, toiselle mahdotonta.  Itse en varmaan koskaan edes menisi kellekään puhumaan vakavasta sairastumisesta ellen tietäisi että kyseinen ihminen on itsekin sairastunut joskus ja selvinnyt. Silloin haluaisin kuulla hänen kommenttejaan siihen henkiseen puoleen.

Onko tuo hoitaja palliatiivisella puolella?

Olen myös saanut neuvoksi joltain taulapäiltä olla ajattelematta somaattista sairautta. No, hippusen vaikeaa se on, jos oireita on joka *vetin päivä ja päivin öin! Ja esim. kovissa kivuissa todella hyödyllinen neuvo kyllä "olla ajattelematta asiaa", hyvin onnistuu,juu!

Olen saanut myös ahdistukseen todella typerän neuvon "ala tehdä jotain, että unohdat ahin", kun pahimmillaan ei voi nimenomaan tehdä yhtään mitään, vaan se lamaa kokonaan. mut ei näitä kai sit voi ymmärtää, kun ei ole its ekoneut, mutta voisi edes olla hiljaa, jos ei ole mitään järkevää sanottavaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä sen olisi pitänyt sanoa? Mieti ja pohdi ja vatvo pelkoasi oikein yötä päivää? Mässäile oikein surussa ja paniikissa?

Eiköhän se mene automaattisesti niin. Jos on vähänkään todellisuudentajua. Oliskohan jotain pientä kuolemanpelkoa kumminkin tos tilanteessa?

Ihan varmasti on. Pitää pelätä sekä syöpää että koronaa eikä tiedä lähteekö henki ja kummalla lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Sit kuulemma kroonisille kipupotilaille opetetaan sellanen mielikuvaharjoitus, et kuvittele kämmenellesi rusina, sit laita se kipu siihen rusinaan  ja heitä pois!

Ihan järkkyä!!!

Mun tutulle jolla oli syöpä ja kovia kipuja oli hoitaja sanonut että kannattaa kotona tuijottaa taulua ja etsiä siitä taulusta yksityiskohta mitä ajattelee että vie kivun pois mielestä. Ihan oikeesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sit kuulemma kroonisille kipupotilaille opetetaan sellanen mielikuvaharjoitus, et kuvittele kämmenellesi rusina, sit laita se kipu siihen rusinaan  ja heitä pois!

Ihanko totta?? Mä olen keksinyt tuon ihan itse (vaikka en siirräkään sitä kipua rusinaan vaan tulitikkulaatikkoon). Ja se toimii. Opettelu vei aikaa, mutta se toimii. Ihmisen mieli pystyy uskomattomiin suorituksiin, kun vaan oppii hallitsemaan sitä.

Niinkö. Myös voi ajatella: kerran täällä vain eletään tai lohduttaa: kaikki kuolevat