Lue keskustelun säännöt.
Mitä teet nähdessäsi julkkiksen?
28.06.2021 |
Moikkaatko, pyydätkö nimmarin tai kuvan vai käveletkö ohi muina henkilöinä?
Kommentit (20)
Saatan vilkaista vähän tarkemmin että onko tuo ”se”, mutta se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen täräyttänyt hyvät päivät, kun olen luullut julkkiksen olevan oma tuttavani. Television kiroja.
En mitään. Miksi menisin häiriköimään ihmistä, joka ei mua tunne?
Tuijotan.
Mutta tuijotankin oikeastaan kaikkia ihmisiä…
En mitään. Julkkiksista voi olla rasittavaa ja kiusallista kun tuntemattomat alkavat osoitella, selitellä ja kuvata omine lupineen. Ihmisiä hekin ovat, pitäkööt sen vähän yksityisyyden mitä voivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viittoilen ohikulkijoille ja huudan: ”HEI KAIKKI, TULKAA KATSOMAAN, TÄÄLLÄ ON JULKKIS, *nimi tähän*!!!*
No en mitään, kun en ole kenenkään megajulkkikseen törmännyt.
Kaveri ulkomaanreissuillaan on törmännyt muutamaan julkkikseen ja on pyytänyt yhteiskuvaa.
Pari tunnettua ulkomaalaista näyttelijää ovat näyttäneet kuvissa niin taviksilta, että itse en olisi edes tunnistanut heitä kadulla vastaan kävellessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhtaudun normaalisti. Loukkaannun, jos hän olettaa, että kaikki tuntevat hänet. Tapoihin kuuluu esittäytyä oli julkkis tai ei. Ignooraan julkkiksen, joka olettaa, että häntä palvotaan ja hänelle ei kuulu samat käytössäännöt kuin taviksille. En tee palveluksia vain siksi, että joku on julkkis. En oikeasti fanita ketään ja en oikein ymmärrä aikuisia fanittajia, sillä idolit kuuluvat teiniikään. En muuten ymmärrä joukkueidenkaan fanitusta.
Olen coolisti, asun paikassa jossa asuu paljon julkkiksia joten niiden bongaamisessa ei ole mitään ihmeellistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Julkkikset ovat vapaalla aivan tavallista kansaa. Eli en tee mitään erityistä. Joskus kaupassa tulee vaihdettua jonkun kanssa sananen, kuten muidenkin kanssa.
Jos julkkis on töissä esim muusikot, niin tanssin hulluna, vispaan, huudan ja laulan.
En reagoi yhtään mitenkään, katson ehkä pari sekuntia pidempään mutta niin katson kaikkia jotka näyttävät tutulta. Käännän katseeni pois riippumatta siitä tunnistanko henkilön vai en.
Inhoan itse sitä että miehet kommentoivat ja lähestyvät itseäni (jatkaen häirintää vaikka ilmaisen etten tahdo seuraa) kun olen julkisella paikalla, ja jos se vituttaa minua niin mitenhän paljon mahtaa tunnettuja ihmisiä tympiä tuollainen. Suurin osa ihmisistä haluaa olla rauhassa/omassa seurueessa kun eivät ole töissä.
Jos julkkis korostaa julkisuuttaan vaikka baarissa, leikin kyllä etten huomaa enkä tunnista ollenkaan, sellaista öhinää ei jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yleensä tunnista ketään joka olisi julkkis. Kaupan ja postin henkilökuntaa joskus tunnistan ja tervehdin kadulla, kun ovat omissa vaatteissaan ja luulen että ovat jotain tuttuja jostain. … No ei kai se noloakaan ole, ovat kuitenkin julkkiksia hekin.
Vierailija kirjoitti:
Olen täräyttänyt hyvät päivät, kun olen luullut julkkiksen olevan oma tuttavani. Television kiroja.
Tähän olen sortunut kahdesti: Lenni-Kalle Taipale ja eräs nimeltä mainitsematon iskelmälaulaja.
Lenni-Kallen näin Helsinkiläisessä ravintelissa baaritiskillä ja moikkasin muitta mutkitta, että katos tuttuja! Kävin vielä kyselemässä kuulumiset ja hänkin kyseli mun kuulumisia siinä sivussa ja jutusteli ihan kuin oikeasti tunnettais.
Mies ihmetteli, että oliko veskissä jonoa, kun mulla kesti.. Kerroin, että mä näin sen yhden, sen... niin sen... nyt en muista nimeä, mutta sen tutun, joka soittaa pianoa... siinä sitten alkoi käymään selväksi itselle, että eihän se tuttu ollut ollenkaan. Vain tv:stä tuttu. Tulinpa nyt kertoneeksi, että lasten sairauskierteen jälkeen oltiin pitkästä aikaa ulkona miehen kanssa - tuu moikkaa. Hän oli niin osaanottava, kun pienet lapset kipeenä yms. :D Jäin miettimään, että onko Lenni-Kalle huono kasvomuistinen, että luuliko se, että me oikeasti tunnetaan vai lähtikö leikkiin mukaan vaan vitsi mielellä? :D
Nimeltä mainitsemattoman laulajan jätän ilman tarkempia speksejä, kun on ihan arkipäivänen tuttava nykyään(!) ja joillekin paljastuisi oma asuinpaikka. Monet kerrat tässä rivariyhteisön pihalla näin tuon häiskän ja rupattelin milloin mistäkin, kun kuvittelin hänen olevan asukas, eritoten taloyhtiön puheenjohtaja. Hän on hyvä kuuntelemaan ja otti koppia milloin mistäkin.
Hän ei ollut asukas, vaan anoppi asuu tässä talossa. Mukava nainen, joka heidän lapsiaan hoiteli. Ollaanhan me naurettu nyt jälkeenpäin ja kahviteltukin samassa pöydässä... mutta kylläpä hävetti alkuun, kun tutun näköiselle tyypille vaan rupeen juttelemaan tuollai.
Eikä tästäkään jaarittelusta uskoisi, että olen oikeasti aika tuppisuu. Lähestyn oikeasti todella harvoin ihmisiä, tuttujakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunnista häntä, ja mieheni hetken päästä kertoo kuka äsken meni ohi/kenet nähtiin. Paras oli, kun mies näki Karpon Rovaniemen mäkkärissä syömässä ateriaansa haarukalla ja veitsellä. Niin random.
Katson vahingossa liian pitkään miettien kuka tuttu tuo on. Sitten jatkan matkaa muina henkilöinä teeskennellen että en tuijottanut, muuten vain katselin sinne päin.
On mulle käynyt niinkin että julkisuuden henkilö on pysähtynyt mun eteen ja tuijottanut tiiviisti vaikka minä en tuijottanut ensin.
En yhtään mitään. Jatkan toimiani normaalisti.
Tiger Woodsin livenä näkeminen ei Hämmentänyt minua mitenkään joku vuosi sitten, eikä sekään että lapsuuden ystäväni on julkkis.
Ja oon julkkis nähnyt ihan tarpeeksi.
Siskoni kaveri on kahden tunnetun urheilijan pikkusisko. Eräs tunnettu kotimainen muusikko oli isäni sisaruksen lapsuuden kaveri. On täällä omassa kaupungissani pari julkkua, joita silloin tällöin tulee nähtyä, joten arki kasvoja ovat minulle.
Naisena olen tottunut olemaan katselemassa tuntemattomia ihmisiä kasvoihin, koska niin usein se on tulkittu kutsuksi ottaa ei toivotunlaista kontaktia. En siis huomaa julkkiksia ollenkaan.
Olen coolisti