Eikö tasa-arvo koske isien oikeutta lapsiinsa? 95% lapsista jää äideille eron sattuessa.

Meillä isä halusi lapset. Kaksi viikkoa myöhemmin lapset muuttivat miehen vanhemmille, oli kuulemma liian raskasta. Oikeudessa sitten puitiin sitä, että kenestä huoltaja.

Meillä lapset jäi isälle erossa. Ei jaksanutkaan heitä huoltaa. Vuoden kuluttua lapset asuivat luonani. Tuon vuoden aikana isä ei ostanu lapsille kuin ruokaa. Kaikki oli minun hoidettava.

Yleensä mies ei halua. Jos mies haluaa, yleensä saa.

Oikeus ja sosiaalitoimi on näissä asioissa vahvasti naisen puolella. En tiedä onko tilanne vielä sama kuin noin kymmenen vuotta sitten, mutta silloin ainakin sanottiin aika suoraan, että miehellä ei ole mahdollisuuksia saada huoltajuutta vaikka asiat ovat kunnossa jos naisella ei ole jotain tekijää joka tekee hänestä huoltajaksi sopimattoman.

Viitsitkö saman tien hakea tilastot siitä, kuinka lapsen kanssa kotiin jääminen jakaantuu vanhempien välillä. Veikkaan, että ollaan lähes samoissa lukemissa eli lähes aina se on äiti, joka jää vanhempainvapaalle ja jopa kotihoidontuelle + on kotona, kun lapsi sairastaa.

Niin kauan kuin hoito ei jakaannu tasan, on turha valittaa lähihuoltajuuden myöntämistä äideille.

En tiedä yhtäkään isää, joka olisi halunnut lähihuoltajuuden. Aika monta eronnutta paria tiedän.

Tämä linkittyy suoraan siihen, että nainen pääsääntöisesti ajautuu perheessä lasten ykköshoitajaksi. Tämä huoltajuutta koskeva epätasa-arvo on siis jatkumoa syvemmälle vastuunkannon epätasa-arvolle.

Tässä asiassa Suomi ei tosiaankaan ole tasa-arvoinen. Se että ylivoimainen enemmistö avioeroista on naisten hakemia, selittyy osin juuri tällä automaattihuoltajuudella. Miehet eivät halutessaan voi helposti eroa hakea. Samalla kun pääsisi siitä vaimosta eroon, joutuisi myös haluamattaan joksikin epämääräiseksi kakkosvanhemmaksi ja pääsisi vielä maksamaan exälle tästä lystistä.

No tottakai se vanhempi tulee erossa lähivanhemmaksi joka on muutenkin vastannut pääosin lapsista ja heidän asioistaan. Se voi ihan miehen omalla päätöksellä ja aktiivisella toiminnalla olla mies itse mutta se on käytännässä 100% nainen eli äiti. Ihmetyttää että vain 95% lähivanhemmuudesta menee äideille.

Kuka on muutenkin niin raaka että veisi lapsilta sen vanhemman joka on läheisempi, huolehtivampi?

Naiset hakee eroa ja lähtee lapset mukanaan. Tuonhan ei pitäisi olla mahdollista, jos ei isä suostu. Meillä ainakin tarvittiin isän allekirjoitus lasten muutto ilmoituksiin.

Totuus on ettei isät halua niitä lapsia huoltaa. Eivät halua maksaa elatustakaan. Oma kokemus on tästä myös.

No siitäs saatte! Viime vuosituhannella miehet omisti lapset, ja jos vanhemmat erosivat, ne jäi lähes poikkeuksetta isälle. Joka sitten otti taloudenhoitajan (jos ei jo ollu) niitä hoitamaan tai lykkäsi jonkun naispuoleisen sukulaisensa hoiviin, muttei missään nimessä äidille. 

Että nielkää nyt vain esi-isienne katkera kalkki.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä yhtäkään isää, joka olisi halunnut lähihuoltajuuden. Aika monta eronnutta paria tiedän.

Sama juttu, tunnen monia eronneita pareja eikä yksikään isä ole halunnut lähihuoltajuutta. Isät haluavat yleensä lapset luokseen joka 2. viikonloppu. Kesällä ei välttämättä edes niin, jos haluavat lomailla. Äidit huolehtivat kaikki lasten asiat.

Ratkaisu on kiintiö, kuten tasa-arvokysymyksissä yleensä. Lapset äideille ja iseille 50-50%

Exä ei edes halunnut lähihuoltajuutta, eikä viikko-viikko -systeemiäkään. Joutui lähtemään aamuisin niin aikaisin töihin, ettei päiväkodit olleet vielä auki. Tyssäsi lähihuoltajuus jo heti siihen. Mulla taas oli työ, joka sopi lapsiperheen elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Viitsitkö saman tien hakea tilastot siitä, kuinka lapsen kanssa kotiin jääminen jakaantuu vanhempien välillä. Veikkaan, että ollaan lähes samoissa lukemissa eli lähes aina se on äiti, joka jää vanhempainvapaalle ja jopa kotihoidontuelle + on kotona, kun lapsi sairastaa.

Niin kauan kuin hoito ei jakaannu tasan, on turha valittaa lähihuoltajuuden myöntämistä äideille.

Yleensä yksilöitä arvioitaessa tulisi miettiä juuri kyseessä olevan parin tilannetta trendien sijasta ja väite siitä, että muka 95 prosenttia naisista olisi tunnollisempia vanhempia on huutelua jossa 1950-luvun arvomaailmaa yritetään upottaa 2020-luvun uranaisiin.

Missäs nyt on ne miehet, jotka kirjoittavat tänne miten he eivät halua hoitaa lapsiaan? Noita kommentteja on paljon, kun aiheena on väsyneen äidin aloitus, jossa hän kysyy, miten miehen saisi ottamaan vastuuta lapsistaan.

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu on kiintiö, kuten tasa-arvokysymyksissä yleensä. Lapset äideille ja iseille 50-50%

No ei isät halua.

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu on kiintiö, kuten tasa-arvokysymyksissä yleensä. Lapset äideille ja iseille 50-50%

Meillä noin. Sitten päiväkodista soitetaan minulle, että miten se kesä, tarvitaanko heinäkuussa hoitoa, kun vain äiti on ilmoittanut lomansa ja se on elokuussa, silloinkin vain joka toinen viikko. Muistutan, että isä on toinen huoltaja, kysykää häneltä. En minä ole mikään eroperheen sihteeri. Enkä todellakaan aio mennä ostamaan lapselle kumisaappaita, jos isä tuo lapselle liian pienet päiväkotiin. Äitiviikolla saappaat on ihan oikeaa kokoa ja ne samat saappaat menevät sadepäivänä isällekin. Tämä vain ei omassa eteisessään tajua, mitkä saappaat on toissavuotiset ja auttamatta liian pienet.

Jos vanhemmuus ja vastuu on jakautunut tasaisesti, harvoin lapsia täytyy määrätä kummallekaan erityisesti. Huoltajuutta otetaan hyvin harvoin pois keneltäkään jolla se jo on. Vuoroasuminen tai vähintään 3pv/vko onnistuu jo 4-5v lapsen kanssa helposti. Yleisempää on että mies ei oikein haluakaan niitä lapsia itselleen ainakaan 50/50 (tai jos ei saa kaikkea mitä ei halua, ei huoli mitään) ja hoitovastuu ei ole aiemminkaan jakautunut tasaisesti edes niiltä osin kuin mies on ollut töissä. Tunnen useita tuollaisia surkeita marisijamiehiä jotka eron jälkeen valittavat kun äitiä suositaan vaikka itse eivät ole ottaneet mihinkään arjessa osaa. Tunnen myös muutaman todella osallistuvan isän jotka riitaisasta erosta huolimatta ovat vaikeuksitta saaneet pitää lapsensa vähintään puolet ajasta. Laki on takaamassa tätä tapaa huolehtia lapsista, jos vanhempi on itse aktiivinen ja hyvä niin ei lapsiaan menetä.

Niin että miehille rusinat pullasta? Vauvoja ja pikkulapsia ei jakseta hoitaa, mutta omatoimiset kivat muksut pitäisi kuitenkin saada? Buahaha! Sitä niittää, mitä kylvää. Oikeus toteutuu kun tosiasiallinen huoltaja saa huoltajuuden, ja se on lähes aina äiti.