Pitäisi olla enemmän LÄSNÄ lapsilleen
Tein eilen tämmöisen huomion. ollaan oltu lomalla 6 viikkoa ja aika tiiviisti yhdessä, mut kuitenkin lapset puuhaillut omia juttujaan ihan normaalisti. Lapset 6 ja 9v, ja välillä tuntuu että koko ajan riitaa, kinaamista, huutoa jne. Itselläkin palaa siihen hermo ja sit kaaos on valmis.
Eilen päätin että tänään on "rauhallinen ilta", ajattelin että en tee mitäänkotihommia, en istu koneella, katso tv:tä tms. Seurasin vaan mitä lapset puuhaili, no pianhan ne kampesi molemmat syliin ja siinä sitten istuttiin koko ilta olkkarin lattialla ja juteltiin.
Kerrankin kiinnitin 100% huomion molempiin ja kappas vaan, ei riitaa, ei kinaamista. Tällä linjalla täytyy jatkaa oli niin hyvä huomio.
Kommentit (11)
Mun vanhempi tyttö on 10v ja aikaisemmin mulla oli tapana istuskella illalla sen sängyllä ja jutella ja kuunnella kaikkia asioita. Nyt se tapa on jostain syystä jäänyt vähemmälle. Ja kun alan asiaa miettimään, huomaan että välimme ovat vähän etäisemmät kuin ennen :(. Olevinaan aina niin kiire..
Hyvä kun kirjoitit tästä, minä ainakin sain taas herätyksen.
eilen että nää lapsethan vaan kaipaa jakamatonta huomiota. Koen myös syyllisyyttä siitä kun joskus kaiken kinastelun keskellä itsekin hermostun ja alan huutamaan, eihän se mitään auta. Pitäis vaan silloinkin kokeilla ottaa lapset vaikka syliin. Nyt päätin huomioida tän asian päivittäin, vaikka hetken. ap
ois kiva tietää onko sillä omia lapsia kun on noin hyvä kasvattaja, ja miten omia lapsiaan kohtelee.
Tosin tarvitsin mielialalääkityksen, että sain stressitasoni kuriin. Sitten silmäni aukenivat tärkeille asioille ja jätin kaikesta mahdollisesta hermoilun.
lapsen kanssa voi olla kotona, mutta jos koko ajan lukee tai juoruu puhelimessa, lapsi on yksin ja omissa olissaan.
Naapurin lapsi tästä juuri hyvä esimerkki. Kun meni tarhaan ei ollut sosiaalinen. Ei osannut antaa toisille, jakaa, kiittää ja muita perusasioita.
iltain sellaisesta, että tulevat minun viereen makaamaan ja täytetään ristikkoa yhdessä.
Muistan omasta lapsuudestani, että se oli lempipuuhaani äidin kanssa.
Lapsen kanssa läsnäolo ei vaadi isoja hommia. Mutta se vaatii sitä yhdessä tekemistä.
Nimim. välillä niin huono äiti kuin olla voi, mutta yrittää räpistellä ja parhaansa yrittää
mä tuun hulluks kun yritän olla läsnä koko ajan. Kotihommat rempallaan, lapset kiehnää kimpussa koko ajan ja siitä huolimatta telovat toisiaan KOKO ajan. Mä imeydyn kuiviin tolla...
Eilen sit katoin telkusta pari talletettua jaksoa lempisarjaani ja tänään oli vähän parempi mieli. Edellisestä telkun kattomisesta kun on aikaa jos ei lastenohjelmista puhuta.
nimim. Koko ajan läsnäoleva yh.
Mulla kyllä muksut on kaikki kolme alle 5 v vielä.
Nukuin lapseni kanssa siihena asti, kunnes hän täytti 11 v. ja voi niitä ihania iltakeskuteluja sängyssä. Käytiin läpi päivän tekemiset, ajatukset, ilot, pelot, toiveet jne..
useamman alle kouluikäisen lapsen kanssa. Joskus illallatuli mieleen hässäkän jälkeen että olenko ollut tarpeeksi heidän kanssaan. Yleensä olin valmis leikkien alkuun panija tai valmis pukemaan nukelle vaatetta, mutta kannatti satsata vähän enemmän niin OK.
Aloinkin jättämään tiskejä sun muita illaksi, ettei aina tarvinnut sanoa kuinka äidin on nyt tehtävä sitä ja äidillä on nyt just..Pikku hiljaa alkoi tasapaino meilläkin, toisaalta lapset kasvoivat päivä päivältä.
palauttaa rauhan tähän kämppään näillä keinoilla. 1.Herään itse puoli tuntia aiemmin arkiaamuina, niin saan rauhassa juoda kahvit ja lukea lehden & käydä suihkussa ennen kun herätän lapset. Voin heti aamusta jo paremmin keskittyä lasten aamupuuhiin ilman kiirettä.
2. Heti töiden jälkeen vietän hetken molempien kanssa.
3. Otan kotihommat rennommin, ei ne mihinkään häviä, teen viikolla vain välttämättömimmät.
4. Kun olen lasten kanssa, en tee samalla muuta, opettelen kuuntelemaan enemmän lapsia ja koitetaan keksiä yhdessä ratkaisut erimielisyyksiin.
5.Ajoissa unille koko sakki, että jaksaa tätä arkirumbaa ja molemmille lukuhetki ennen nukahtamista.