Oon niin pettynyt elämääni!

Pieni kolmenkympin kriisi ottaa musta vallan.

En ole elämässäni saavuttanut mitään, tai jos olen niin en koe siitä mitään hyvää.

Sain viime vuonna ihanan tyttö vauvan, joka oli vauva aikana helppo vaikka synnyttää en osannut enkä imettää. Nyt tuo ihana vauva on VAAAATIVA 1v 5kk. Elämä pyörii kodin ympärillä olevassa kaaoksessa. Koulu on mulla kesken ja haluasin lopettaa koko homman koska tiedän että en saa alani hommia.

En pääse kotoa mihinkään. Eilen kävin jumpalla ja sen jälkeen jouduin olemaan lapsen kanssa niin etten saanut juotua, syötyä enkä käytyä jumpalla kun mies halusi olla rauhassa. Sainhan mä käydä jumpalla just.



ÄÄÄh toivottavasti et jaksanut lukea tätä mun turhaa alotusa! Sori!