Onnko maaaseudulla kasvaneet nuoret katkerampia kuiin kaupungissa kasvaneet nuoret?

Olen entinen nuori maalta. Väittäisin, että voi pitää paikkansa. Se mahdollisuuksien puute vituttaa vielä vuosikymmenienkin jälkeen. Onhan maalla toki hyväosaisia, jotka saivat ennenkin harrastaa. Köyhemmän perheen vesalla ei ollut mitään. Kirpaisi vieläkin eräs tuttavapiirini someketju, jossa kukin kertoi lapsuuden soittopelistään ja kuinka olivat soittimeen päätyneet. Minulla ei ollut mahdollisuuksia soittotunteihin tai soittimiinkaan. Vitutti silloin. Vituttaa edelleen. Se lasten eriarvoisuus.

No minä aina mietin esimerkiks sosiaalisten taitojen vahvistumista näillä maalla kasvaneilla. Kun ei niitä ikätovereita oikein ole, varsinkaan valittavaks asti. Kaverisuhteet voi olla tosi riippuvaisia esimerkiks vanhempien kuskaamisista. Saako olla kaveri sen kanssa, jonka kanssa on samanlaisia ajatuksia, vai sen kanssa, jonka kanssa on pakko?

Ai, minä asuin maalla. Kävin soittotunneilla, harrastin ratsastusta, naisvoimistelua, mitä nyt milloinkin. Käytiin kavereiden kanssa pelaamassa tennistä, sulkapalloa. Mutta joo ihmisiä on vähän ja sukulaiset pääosin pyörii keskenään jne.

Katkeroituva ihminen on aina katkera jostakin. Tunnen kaupungissa kasvaneen, joka on katkera ettei ole akateemisesta perheestä. Kai se maalla kasvaneena olisi katkera kun ei ollut kioskia kulman takana.

Onko ap.lla katkeruutta?

Olen nuorena aikuisena kaupungista maalle muuttanut ja tunnen mieheni kautta monia entisiä maalaisnuoria. Eivät he ole katkeroituneita, melko samanlaista nuoruutta ollaan eletty. He eivät ehkä ole hengailleet kauppakeskuksissa, mutta enemmän heillä on tuttuja, kun maalla kaikki ovat tunteneet toisensa. Hyvillä mielin he muistelevat nuoruuttaan.

Vierailija kirjoitti:

No minä aina mietin esimerkiks sosiaalisten taitojen vahvistumista näillä maalla kasvaneilla. Kun ei niitä ikätovereita oikein ole, varsinkaan valittavaks asti. Kaverisuhteet voi olla tosi riippuvaisia esimerkiks vanhempien kuskaamisista. Saako olla kaveri sen kanssa, jonka kanssa on samanlaisia ajatuksia, vai sen kanssa, jonka kanssa on pakko?

Tai saako sellaisen kaveripiirin, jossa ei ole juoppojen, narkkareiden, elämäntapaintiaanien tai muuten vain holtittomasti elävien lapsia?

Kaupungissa sosiaaliset taidot on sitä, että osaa vältellä väkivaltaa. Maalla riittää, että ottaa muut huomioon ja pyrkii kaikille hyvään lopputulokseen. Poikkeuksiakin on, mutta ainakin 2010-luvulta eteenpäin meillä on vankilassa ollut enemmän kaupungissa kasvaneita kuin maalla vaille sosiaalisia taitoja jääneitä.

Kaverilla ei tarvitse olla samanlaisia ajatuksia. Erilaiset ajatukset ei ole uhka.

Mistä pitäisi olla katkera? Terveestä kasvuympäristöstä?

Kyllähän siinä teini-iässä ja lukioaikana etenkin otti kovaa päähän kun asuit itse täysin korvessa ja mitään tekemistä ei ollut esim. viikonloppuisin. Samalla isommassa taajamassa asuneet kaverit pitivät yhtä viikonloppuisin ja koulun jälkeen kun pääsivät pyörällä toistensa luokse. Itse piti mennä kaukokyydillä kotiin auttamaan lehmien ruokinnassa. Mutta niinhän se menee, että nyt kun asun kaupungissa niin haluaisin vain takaisin kotiseudulle luonnon rauhaan.

Katkeria siis mistä?

Olen maalla kasvanut, mutta en ymmärrä mistä nyt pitäisi olla katkera?

Olen katkera vain siitä, että joudun nyt asumaan kaupungissa vastoin tahtoani, aivan kuten monet muutkin. Vihreiden ajama kaupungistuminen tai urbanisaatio on pakotettua. Eikö heidän pitänyt olla luonnon puolella? Tästä olen katkera.

Vierailija kirjoitti:

Olen entinen nuori maalta. Väittäisin, että voi pitää paikkansa. Se mahdollisuuksien puute vituttaa vielä vuosikymmenienkin jälkeen. Onhan maalla toki hyväosaisia, jotka saivat ennenkin harrastaa. Köyhemmän perheen vesalla ei ollut mitään. Kirpaisi vieläkin eräs tuttavapiirini someketju, jossa kukin kertoi lapsuuden soittopelistään ja kuinka olivat soittimeen päätyneet. Minulla ei ollut mahdollisuuksia soittotunteihin tai soittimiinkaan. Vitutti silloin. Vituttaa edelleen. Se lasten eriarvoisuus.

Samoja ajatuksia. Kasvoin haja-asutusaluella ja joka paikkaan oli pitkä matka eikä vanhemmat halunneet kuljettaa mihinkään. En sitten harrastanut mitään kuin lukemista ja kirjoittamista. Kun muutin suureen kaupunkiin, olin kieltämättä kateellinen ikätovereille, jotka olivat käyneet soittotunneilla ja ties missä. Opiskelin alaa, joka ei liittynyt musiikkiin millään tavalla, mutta siellä oli perinteenä tehdä musikaali. Koska itselläni ei mitään osaamista, päädyin tekemään siivous-yms yleishommaa, mitä ei arvostettu. Ei liene sattumaa, että juuri ne hyvät laulajat ja soittajat saivat näkyvyyttä, jonka myötä pääsivät omankin alan töihin. Tiedätte varmaan ns halo-vaikutuksen? Eli jos on hyvä jossain asiassa, toiset uskovat henkilön olevan taitava muissakin asioissa.

Entinen maalaislapsi ja -nuori täällä. En ole katkera mistään. Olen tyytyväinen, että ulos pääsi ilman hissiä ja tilaa liikkua ja leikkiä oli yllinkyllin. Ei tarvinnut peltätä namusetiä, narkkareita, juoppoja. Sosiaalisia taitoja sai todella hyvin, tulen toimeen kaikenikäisten ihmisten kanssa ja tuolloin maalaiskylissä kasvatettiin omien lasten lisäksi vähän naapurinkin lapsia. Siinä sai kokemuksen, että toisilla perheillä on erilaiset säännöt ja että olemme muutenkin erilaisia. Oppi kunnioittamaan muita. Sisko harrasti jalkapalloa lähikaupungin joukkueessa, itse soitin kannelta. Kylätalolla käytiin 4h-kerhossa ja tanhukurssilla. Kesäkerho koulun pihalla, siellä oli myös maalle kesäksi tulleita lapsia ja hyvin tultiin toimeen. Isompana pyörällä ja mopolla pääsi isolle kirkolle. Kavereita oltiin kaikki kylän lapset keskenämme, eikä vanhempien tarvinnut kieltää tiettyjä tyyppejä, sillä kaikilla oli järki päässä. Omat lapset kasvatan myös maalla, oppivat omatoimisiksi, sosiaalisiksi ja reippaiksi.

Varmaan riippuu paljon siitä, missä päin maaseutua asuu. Jossain kaupungin läheisyydessä on ihan eri mahdollisuudet, kuin seudulla joka on kaukana kaikista kasvukeskuksista.

Esim mun mies on kasvanut saarella, jossa oli noin 4000 asukasta. Teininä mies lähti bussille 6 aikaan aamulla ja pääsi takaisin kotiin reilusti iltakuuden jälkeen. Hän on hyvin katkera. Kavereita ei ollut, kun ei ollut samanikäisiä poikia saarella. Neljä tyttöä oli, mutta nämä eivät ottaneet porukoihin. Amiksesta taas ei pystynyt pyörimään kavereiden kanssa, koska ei olisi päässyt enää kotiin, koska bussi ei kulkenut.

Katkeruutta aiheuttavat harrastusmahdollisuuksien totaalinen puute ja sosiaalisen elämän puute. On myös todennut, että perusopetus maalla on luokatonta kuraa, koska kukaan pätevä ei halua maaseudulle opettajaksi.

Ei kuulemma ikinä haluaisi omille lapsilleen lapsuutta missään maaseudulla, koska maaseudulla ei ole antaa lapsille minkäänlaisia mahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan riippuu paljon siitä, missä päin maaseutua asuu. Jossain kaupungin läheisyydessä on ihan eri mahdollisuudet, kuin seudulla joka on kaukana kaikista kasvukeskuksista.

Esim mun mies on kasvanut saarella, jossa oli noin 4000 asukasta. Teininä mies lähti bussille 6 aikaan aamulla ja pääsi takaisin kotiin reilusti iltakuuden jälkeen. Hän on hyvin katkera. Kavereita ei ollut, kun ei ollut samanikäisiä poikia saarella. Neljä tyttöä oli, mutta nämä eivät ottaneet porukoihin. Amiksesta taas ei pystynyt pyörimään kavereiden kanssa, koska ei olisi päässyt enää kotiin, koska bussi ei kulkenut.

Katkeruutta aiheuttavat harrastusmahdollisuuksien totaalinen puute ja sosiaalisen elämän puute. On myös todennut, että perusopetus maalla on luokatonta kuraa, koska kukaan pätevä ei halua maaseudulle opettajaksi.

Ei kuulemma ikinä haluaisi omille lapsilleen lapsuutta missään maaseudulla, koska maaseudulla ei ole antaa lapsille minkäänlaisia mahdollisuuksia.

No tämäpä just. Aika tärkeä kehitysvaihe vertaisten ikätovereiden kanssa kasvamisessa ja ystävyyssuhteiden solmimisessa jää väliin, sosiaalisia taitoja on aika ikävä sitten nuorena aikuisena opetella.

Katkeria ovat lähinnä ne vanhimmat pojat, jotka on kasvatettu elinkelvottoman maatilan isännyyteen pienestä saakka, eikä ole sallittu muuta vaihtoehtoa ajatellakaan.

Törmään viikoittain keskusteluihin, joissa huomaan, että onneksi olen maalta kotoisin.

Esim. polkupyörääni ei ole koskaan pöllitty ja kaikilla kaupunkilaistutuilla on tällainenkin ollut jossakin vaiheessa elämää kiusana

Mistä?

Maaseudulla kasvaneet nuoret menestyvät usein erittäin hyvin työelämässä, koska he ovat lapsesta lähtien tottuneet työntekoon. 

Vierailija kirjoitti:

Katkeria ovat lähinnä ne vanhimmat pojat, jotka on kasvatettu elinkelvottoman maatilan isännyyteen pienestä saakka, eikä ole sallittu muuta vaihtoehtoa ajatellakaan.

...jossa kunta on näyttänyt esimerkkiä sanomalla, että jos haet muualle opiskelemaan niin myös muutat sinne asumaan ettei kotikunnan tarvitse maksaa opintoja.

Vierailija kirjoitti:

Mistä?

Maaseudulla kasvaneet nuoret menestyvät usein erittäin hyvin työelämässä, koska he ovat lapsesta lähtien tottuneet työntekoon. 

...ja vastoinkäymisiin.