onko hoitoalalla kiire oikeasti joka päivä?

yövuoroissa. Siellähän ne aina kahvihuoneessa istuskelevat kaikki yöt ja juoruavat. Välillä käyvät jotain kierrosta heittämässä.



Jouduin lapsen kanssa muutamaan kertaan sairaalajaksoja viettämään, joten ei ollyt työntäyteisiä yöt, ei.

Esim. kylpypäivinä voi olla muuten rauhallisessa paikassa kiire.

Tai voi olla kiire kun sattumalta tapahtuu paljon kaikkea, mitä ei normaalisti tapahdu.



Olen ollut kahdessa vanhainkodissa töissä ja melko tasainen kiire oli kyllä joka päivä. En ollut hoitaja, vaan laitosapulainen, mutta kaikilla se kiire oli (lukuunottamatta paria laiskottelijaa, jotka tekivät työnsä hutiloiden).

että työyhteisössä on työntekijöitä jotka laistavat omia hommiaan..sitten kuuliaiset työntekijät tekevät näitten laiskojen työntekijöiden hommat omien töiden lisäksi..



toki kiire voi myös johtua siitä ettei osaa organisoida omia hommiaan..tämä taito tulee sitten vuosien varrella..

kyseessä. Johtuu esim. siitä, että liian monet vanhuksista ovat todella sairaita/huonokuntoisia eivätkä täytä palveluasumisen kriteerejä, mutta eivät muuallekaan pääse. Henkilökunta mitoitus on peestä, sijaisia ei saa, jos joku vakkari sairastuu, usein tehdään pitkää päivää. Kun olet iltavuorossa, vastaat yksin tiimisi asukkaista, joita kolmisenkymmentä...Ja viikonloppuisin aina mennään minimimiehityksellä. Kaupunki säästää, mutta niin väärästä päästä.

Yövuoroissa hyväkin ,ettei tarvitse juosta tukkaputkella, koska onhan valvominen jo raskasta. Meillä töissä on puolen tunnin kahvitunteja yms ja sitten taas onkin kiire, että hommat saa tehtyä seuraavaan ruokailuun. Tätä en itse hyväksy: toiset tekevät enemmän kuinn toiset Mm toiset auttavat potilaat sängyistä ylös ja takaisin ja toiset eivät tee tätä koskaan? Olen huolissani hoitoalasta -eettisiä asoita pitäisi pohtia enemmän jo mm opiskeluaikona ja vanhoja työntekijöitä kouluttaa. Pitäsi kertoa konkreettisesti mitä ei tule tehdä ja pitäisi tehdä...

kaupungin laiotksessa. Syömään ei kunnolla kerkeä, öissä yksinään (on perushoitaja, sairaanhoitajia ei pidetä, koska kalliimpia). Selkä kipeä nostelusta, yöt levottomia sekavien vanhusten kanssa.



Toinen ystävä myös ph ja töissä vammaisten hoitolaitoksessa. Aina öisin yksin ja päivisin vammaisia ei ole aikaa ulkoiluttaa, ei tarjota virikkeitä ym., koska henkilökuntaa ei anneta riittävästi.



Olen itse laboratoriohoitaja kliinisellä mikrobiologialla ja elämä pelkkää työntekoa! Periaatteessa taukoihin ei olisi aikaa, pakko pitää, koska itse nääkähtää. Näytteiden määrät kasvavat koko ajan. MRSA-näytteitä pilvin pimein, muutenkin näytemäärät lisääntyvät koko ajan.. töistä et pääse ajoissa koskaan, työnantaja ei arvosta...Päättäjät huomaavat, että kyllähän nuo hoitolan ihmiset näkyvät pärjäävän...

työ ei olekaan samaa kuin vanhusten tai vammaisten kanssa! Sisätautiosastoilla, sydänosastoilla ym. työ voi olla todella raskasta myös!

yövuoroissa. Siellähän ne aina kahvihuoneessa istuskelevat kaikki yöt ja juoruavat. Välillä käyvät jotain kierrosta heittämässä. Jouduin lapsen kanssa muutamaan kertaan sairaalajaksoja viettämään, joten ei ollyt työntäyteisiä yöt, ei.

Kaikki kätilöt ja laitosapulainen katsoivat televisiota.



Mutta olen synnyttänyt myös niin, että kaikki salit täynnä ja kiire valtava.

...mutta näin ei ole joka paikassa. joskus voisi töitä tehdä toisinkin mm. potilaita ei "aina tarvitse nostaa" tähän tarvittaisiin koulutusta ja koko ajan kertausta... itse ollut töissä jossa syömään ehti juuri ennenkuin työvuoro loppui, koska työt tehtiin "50-luvun" tyyliin. Suihkurumbaa aina mietin, että miks se pitää tehdä niin? Miks aamulla pitää viedä puoli osastoa suihkuun, osan voisi suihkuttaa iltavuorossakin (silloin kun aikaa)?

Jos aamuraporttiin ei menisi tunti, kahvituntiin kolme varttia, ruokatuntiin saman verran, päiväraporttiin tunti jonka jälkeen siirtyminen keittiöön napsimaan talon ruokia ja jutelemaan niitä näitä ja sen lisäksi kaikki lähtee kotiin jo puolituntia ennen työajan loppua niin siis kiirehän siinä on kun näiden taukojen välillä hoitaa ihmisiä.

Siellä on erilaista kuin somaattisella puolella. Joidenkin opiskelijoiden on välillä vaikea tajuta että ihan oikeasti tehdään työtäkin eikä vaan olla :D

Palvelutalossa on hyväkuntoisia asukkaita. Vieressä on tk, johon laitetaan huono kuntoset. Me emme esim. laita katetreja, kun ne laitetaan tk:ssa. Meillä on oma saunottaja sekä siivooja, jotka helpottavat kovasti töitämme. Meillä hyvin suhteutettu työntekijät ja asiakkaat. Yhdellä aikuisella kuusi asiakasta. Esim. tänää oli todella rauhallinen päivä. Aikaa jäi jutella vanhuksien kanssa ja ulkoilla. Mutta joku päivä ei meinaa millään keretä tehdä hommia, kun vanhuksilla on milloin mitäki vaivoja ja "kotiin lähtemistä".

välillä pakko priorisoida, tehdä vain tärkeimmät hommat...niin surullista se onkin. Sen vuoksi vaihdoin alaa.

Osa on niin taitavia, että osaavat delegoida hommiaan muille ja aikaa jää sitten facebookissa hengailuun. Ne, jotka tekevät työnsä kunnolla alusta loppuun saakka, on aina kiire. Ihan aina.

jotkut voivat kokea kiirettä, jos ovat peruslaiskoja ihmisiä. Menis joskus ravintola-alalle kokeilemaan, edes yheks päiväks..

Tuskin on sellaista paikkaa, jossa on aina kiire. Siis vuoden jokaisena päivä, ympäri vuorokauden. Mutta on aika hölmöä nipiuttaa koko hoitoala, koska eri paikat eroavat toisistaan niin paljon.

synnytyssalissa työskentelevänä arvioisin, että yhtä hiljaista vuoroa kohden on 3 kiireistä. Monen monet kahvi-ja ruokatauot on jääneet pitämättä eikä pissallekaan meinaa ehtiä.

meillä ei aina ole kiirettä töissä. Mitoitus on sellainen että kaikki mene nappiin on ihan kohtuullista olla töissä. Mutta kiireen tekee jo se että pari mummoa täytyy viedä ylimääräisen kerran vessaan tai joku kaatuu tai joku on vietävä hammaslääkäriin tai ihan mikä tahansa pieni juttu, joita kyllä sattuu joka päivä.



Sitten kun leppoisampi päivä on aikaa odottaa että mummot itse laittavat paitaa päälle ja kampaavat tukkaa, peruslaiskana kun tulee autettua liikaa, kun siten selviää hommista paljon nopeammin.



Onneksi lomat alkaa olla ohi ja toivottavasti saadaan olla tuttujen sijaisten ja vakiväen kesken töissä, niin ei tarvitse juosta toisten askelia.