Mikä siinä on ettei voi uskoa naisen olevan onnellinen sinkkuna ja lapsettomana?

Ei ole moisia tullut kukaan vaatimaan. Millä vuosituhannella elät?

Sama tunne itsellä. Tosi monet katsoo vähän kieroon tai haikealla sääli-ilmeellä kun sanot olevasi sinkku, jotkut lisää jopa että kyllä löydät jonkun tjsp. Tosi harvat tuntuu tajuavan että sinkulla on ihan ylivertainen vapaus - teen mitä haluan milloin vain haluan, laitan haluamaani ruokaa, käytän aikani vain omiin kiinnostuksenkohteisiini, harrastuksiini, ja uraani. Voin toteuttaa ideani ja reissuni vaikka minuutin varoajalla, eikä mistään tarvitse neuvotella tai tinkiä. Käytän rahani mihin vain haluan. Ikinä ei kompromisseja, riitoja, vänkäystä tai vähempään tyytymistä kuin mitä itse haluaa. Sinkkuna olo on mielestäni ihan törkeän hedonistista.

Enemmän joutuisin tinkimään kaikesta jos olisi mies ja/tai lapsia. Hyvästit saisi heittää uraan panostamiselle, aikaavieville harrastuksille, omaan käyttöön jäävälle rahalle ja ajankäytön vapaudelle.

Evoluutio ei suosi tuota elämänasennetta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole moisia tullut kukaan vaatimaan. Millä vuosituhannella elät?

Ihan täällä vuonna 2021 ollaan.

Mutta samaa kokenut kuin ap.

Tuntuu olevan hyvin herkkä asia monelle.

Niin miehille, kuin naisillekin.

Sama, kun jotkut eivät millään usko, että olen onnellinen asuessani edullisesti vuokralla mukavassa asunnossani, hyvien ulkoilumahdollisuuksien ja veden äärellä.

Ei, kun pitäisi väkisin olla pankille velkaa.

Muuten olet elämässä epäonnistunut luuseri.

Nämä ihmiset ovat niitä joita välttelen parhaani mukaan.

Heidän elämäntapansa on ainut oikea, ihan sama mistä asiasta on kyse.

Ahdasmielisiä, kaavoihin kangistuneita jäykkiksiä.

Syynä ovat vanhat, traditionaaliset asenteet jotka eivät ole ehtineet vielä muuttua täysin. Ei siitä ole kuin jotain 50 vuotta kun Suomessakin naisten piti naimisiin mennessään jättää työpaikkansa ja siirtyä miehen elätettäväksi. Avioitunut nainen palkkatyössä oli jotain todella outoa 1960-luvulla.

Ja lasten tekemistä pidettiin pitkään naisten "korkeimpana työnä" tjsp. koska tärkeintä elämässä on olla pelkkä kävelevä kohtu tai jotain, mistään muusta ei saa hankkia sisältöä elämäänsä.

Kyllä näitä kummeksujia ja ilkeilijöitä sattuu kohdalle silloin tällöin. On jotenkin absurdia, että lapsettomasta sinkkunaisesta yritetään väkisin tehdä jotain reppanaa ja ongelmatapausta vain siksi, että hänellä ei ole puolisoa (=miestä) ja lapsia. Jotkut näkevät vain lapsettoman sinkkunaisen, jonka ainoat ominaisuudet ovat sinkkuus ja lapsettomuus.

Vielä enemmän ihmettelen joidenkin tarvetta piikitellä ja kiusata sinkkunaista. Miten he kuvittelevat edistävänsä tämän pariutumista, jos he nimittelevät tätä esimerkiksi "vanhaksipiiaksi", "seinäruusuksi" tai "siveydensipuliksi"? Uskovatko he vilpittömästi, että nainen ilman muuta saadaan löytämään kumppani tällä tavoin nopeammin? Ehkä siinä yritetään saada nainen laskemaan rimaansa ja pariutumaan ihan kenen tahansa turjakkeen kanssa. Veikkaan kuitenkin, että suuremmalla todennäköisyydellä nainen alkaa tuon seurauksena uskoa itse omaan kelpaamattomuuteensa ja huonommuuteensa, eikä enää edes uskalla yrittää pariutumista, vaikka kiinnostava ihminen kohdalle sattuisikin.

Onneksi tätä esiintyy nykyään paljon vähemmän kuin vielä 15 vuotta sitten. Sen verran kuitenkin, että olen alkanut valikoida tarkasti sitä, kuinka syvällisesti haluan tutustua uusiin tuttavuuksiin esim. työpaikalla tai kaverinkavereiden ollessa kyseessä. Jotkut eivät vain osaa suhtautua asiallisesti keneenkään, joka ei täytä tietyn ikäisen ja tiettyä sukupuolta olevan normeja.

Totta kai. Kunhan se nainen itse on oikeasti onnellinen eikä vain julista sellaista. Muulla ei väliä.

Mun sisko paasasi ja raivosi tätä ajatusta vuosikausia. Jokainen vähänkin fiksu saattoi selvästi nähdä mikä tilanne oli oikeasti. Hän oli täynnä kiukkua. Sitten hän tapasi miehen ja tunnusti myöhemmin miten hirveää oli olla yksin.

Kerron tämän ainoastaan siksi, että näinkin voi joskus olla. Ja se TODELLAKIN näkyy päälle, samoin aito tyytyväisyys säteilee ihmisestä joka on onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Mun sisko paasasi ja raivosi tätä ajatusta vuosikausia. Jokainen vähänkin fiksu saattoi selvästi nähdä mikä tilanne oli oikeasti. Hän oli täynnä kiukkua. Sitten hän tapasi miehen ja tunnusti myöhemmin miten hirveää oli olla yksin.

Kerron tämän ainoastaan siksi, että näinkin voi joskus olla. Ja se TODELLAKIN näkyy päälle, samoin aito tyytyväisyys säteilee ihmisestä joka on onnellinen.

Niin, mutta kun kaikista ei ole hirveää olla yksin. Se on se pointti tässä. Jep, sopiva kumppani olisi tosi mukava, mutta kaikki eivät ole automaattisesti onnettomia yksin ja onnellisia suhteessa. Mikä tässä on niin vaikeaa sisäistää?

Toisaalta ihan sama mitä joku ajattelee, mutta mua ei tulla säälimään ääneen tai kertomaan miehen"ottamis"vinkkejä. Kuittia tulee takaisin;).

Vierailija kirjoitti:

Mun sisko paasasi ja raivosi tätä ajatusta vuosikausia. Jokainen vähänkin fiksu saattoi selvästi nähdä mikä tilanne oli oikeasti. Hän oli täynnä kiukkua. Sitten hän tapasi miehen ja tunnusti myöhemmin miten hirveää oli olla yksin.

Kerron tämän ainoastaan siksi, että näinkin voi joskus olla. Ja se TODELLAKIN näkyy päälle, samoin aito tyytyväisyys säteilee ihmisestä joka on onnellinen.

Juu, ja mun äiti passasi ja hääri ja sieti melko narsistisen oloista miestään, jota isäksi en kutsu, ja tekaisi tälle miehelle neljä lastakin.

Muutama vuosi ennen kuolemaansa äiti kertoi, ettei koskaan ole pitänyt lapsista, eikä kotiäitinä olemisesta. Että jos hän eläisi nyt (silloin oli vuosi 2002) hän ei olisi mennyt naimisiin ja tuskin olisi tehnyt lapsiakaan. Kyllähän siinä oli ristiriitaiset tunteet, toisaalta kiitollinen kai omasta elämästä, jonka äiti  oli mahdollistanut. Ja toisaalta surku äidin puolesta, jonka ainutkertainen elämä ei ollut ollenkaan sitä, mitä han pohjimmiltaan olisi halunnut. Mutta sekä meille lapsille että varsinkin äidille oli helpottavaa tämä rehellisyys. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näitä kummeksujia ja ilkeilijöitä sattuu kohdalle silloin tällöin. On jotenkin absurdia, että lapsettomasta sinkkunaisesta yritetään väkisin tehdä jotain reppanaa ja ongelmatapausta vain siksi, että hänellä ei ole puolisoa (=miestä) ja lapsia. Jotkut näkevät vain lapsettoman sinkkunaisen, jonka ainoat ominaisuudet ovat sinkkuus ja lapsettomuus.

Vielä enemmän ihmettelen joidenkin tarvetta piikitellä ja kiusata sinkkunaista. Miten he kuvittelevat edistävänsä tämän pariutumista, jos he nimittelevät tätä esimerkiksi "vanhaksipiiaksi", "seinäruusuksi" tai "siveydensipuliksi"? Uskovatko he vilpittömästi, että nainen ilman muuta saadaan löytämään kumppani tällä tavoin nopeammin? Ehkä siinä yritetään saada nainen laskemaan rimaansa ja pariutumaan ihan kenen tahansa turjakkeen kanssa. Veikkaan kuitenkin, että suuremmalla todennäköisyydellä nainen alkaa tuon seurauksena uskoa itse omaan kelpaamattomuuteensa ja huonommuuteensa, eikä enää edes uskalla yrittää pariutumista, vaikka kiinnostava ihminen kohdalle sattuisikin.

Onneksi tätä esiintyy nykyään paljon vähemmän kuin vielä 15 vuotta sitten. Sen verran kuitenkin, että olen alkanut valikoida tarkasti sitä, kuinka syvällisesti haluan tutustua uusiin tuttavuuksiin esim. työpaikalla tai kaverinkavereiden ollessa kyseessä. Jotkut eivät vain osaa suhtautua asiallisesti keneenkään, joka ei täytä tietyn ikäisen ja tiettyä sukupuolta olevan normeja.

Mun setä on ollut melkein koko ikänsä sinkku, hänellä on vahvoja asperger-piirteitä. Häntä haukutaan h*moksi paikkakunnallaan, kuulemma noin rikkaalla yrittäjämiehellä luulisi naisia olevan. Myös muualla isäni suvussa on paljon erakkoja, ja minä olen yksi heistä. Varsinkin äitini suvussa minua pidetään luuserina ja äitiä epäonnistuneena kasvattajana kun en ole naimisiin mennyt ja lapsia tehnyt vielä 30-vuotiaana.... Olen kyllä aiemmin ollut todella pitkässä parisuhteessa ja asunut kauan miehen kanssa saman katon alla. 

Tämä on kyllä niin kummallinen asia.

Olen ollut koko ikäni sinkku, tarvitsen vain niin paljon omaa rauhaa ja hiljaisuutta että....

A. En sietäisi ketään

B. Kukaan sietäisi minua

... plus fyysinen koskemattomuus on mulle kaikkein tärkein asia, useimmille tämä on ehdoton asia.

Ja silti, SILTI vaikka kuinka kerron, että näin on parempi kaikille, niin ei!!

Kyllä mun mieli vielä kuulemma muuttuu (olen 30+), pakkohan mun on..., kokeilisit nyt, voi sua.... jne.

Se on aivan uskomatonta kuinka ei voi kunniottaa toisenlaisia tapoja elää!

Jos joku ei usko sinkkujen onnellisuuteen, niin luultavasti itse on vaan elämässään mennyt "virran mukana" ja hankkinut itselleen puolipakolla puolison ja lapsia sillä heille ei ole tullut mieleenkään että toisinkin voisi ihan oikeasti elää. Nyt ehkä katuu sitä millainen omasta elämästä tuli ja yrittää itselleen vakuutella että se on silti se ainoa oikea vaihtoehto kaikille ja muuten olisi vielä kamalampaa tms. Se painostaminen nimittäin viittaa mielestäni siihen että itsellä on joku asia huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku ei usko sinkkujen onnellisuuteen, niin luultavasti itse on vaan elämässään mennyt "virran mukana" ja hankkinut itselleen puolipakolla puolison ja lapsia sillä heille ei ole tullut mieleenkään että toisinkin voisi ihan oikeasti elää. Nyt ehkä katuu sitä millainen omasta elämästä tuli ja yrittää itselleen vakuutella että se on silti se ainoa oikea vaihtoehto kaikille ja muuten olisi vielä kamalampaa tms. Se painostaminen nimittäin viittaa mielestäni siihen että itsellä on joku asia huonosti.

Ajattelin ihan samaa: Itsellä niin kovat paineet, että projektoi sen sitten muihin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku ei usko sinkkujen onnellisuuteen, niin luultavasti itse on vaan elämässään mennyt "virran mukana" ja hankkinut itselleen puolipakolla puolison ja lapsia sillä heille ei ole tullut mieleenkään että toisinkin voisi ihan oikeasti elää. Nyt ehkä katuu sitä millainen omasta elämästä tuli ja yrittää itselleen vakuutella että se on silti se ainoa oikea vaihtoehto kaikille ja muuten olisi vielä kamalampaa tms. Se painostaminen nimittäin viittaa mielestäni siihen että itsellä on joku asia huonosti.

Mä olen ihan tietoisesti valinnut ison perheen, enkä sitä suinkaan puolipakolla tai virran vietävänä tehnyt. Olen onnellinen omasta valinnastani, tää on mun näköistä elämää. Enkä kadu!

En voi sanoa olevani onnellinen, mutta perheellisenä olisin onnettomampi 😅

Vierailija kirjoitti:

Jos joku ei usko sinkkujen onnellisuuteen, niin luultavasti itse on vaan elämässään mennyt "virran mukana" ja hankkinut itselleen puolipakolla puolison ja lapsia sillä heille ei ole tullut mieleenkään että toisinkin voisi ihan oikeasti elää. Nyt ehkä katuu sitä millainen omasta elämästä tuli ja yrittää itselleen vakuutella että se on silti se ainoa oikea vaihtoehto kaikille ja muuten olisi vielä kamalampaa tms. Se painostaminen nimittäin viittaa mielestäni siihen että itsellä on joku asia huonosti.[/quote]

Siihen tuntuisi viittaavan. Jos mietin sinnikkäimpiä painostajia, joita olen kohdannut, niin yksikään ei ole vaikuttanut erityisen tyytyväiseltä parisuhde- ja perhe-elämään. Puolisosta on puhuttu aina vähän sillä tavalla puolinaljaillen joko tämän selän takana tai niin, että puoliso on itse paikalla kuulemassa kaiken. Etunimeä ei koskaan käytetä, vaan puoliso on aina eukko/ukko/toi yks/jokin muu vastaava. Huokaillaan, kuinka miehet/naiset on aina niin semmoisia ja semmoisia. Yksi ei olisi halunnut alunperin lapsia lainkaan mutta oli hankkinut niitä miehensä kanssa loppujen lopuksi kolme (perusteluna mm. "ei elämää voi pelkästään matkustellenkaan viettää") ja valitti sitten alituiseen, kuinka lasten kanssa on aina niin hankalaa. Nämä elämäänsä tyytymättömät perheelliset ovat myös olleet vahvimmin sitä mieltä, että minunkin mieleni vaan muuttuu ja että jossain vaiheessa se mies nyt vaan pitää hankkia ja perhe perustaa. Selkeästi siis haluavat vetää toisen ihmisen samaan kuoppaan kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku ei usko sinkkujen onnellisuuteen, niin luultavasti itse on vaan elämässään mennyt "virran mukana" ja hankkinut itselleen puolipakolla puolison ja lapsia sillä heille ei ole tullut mieleenkään että toisinkin voisi ihan oikeasti elää. Nyt ehkä katuu sitä millainen omasta elämästä tuli ja yrittää itselleen vakuutella että se on silti se ainoa oikea vaihtoehto kaikille ja muuten olisi vielä kamalampaa tms. Se painostaminen nimittäin viittaa mielestäni siihen että itsellä on joku asia huonosti.

Mä olen ihan tietoisesti valinnut ison perheen, enkä sitä suinkaan puolipakolla tai virran vietävänä tehnyt. Olen onnellinen omasta valinnastani, tää on mun näköistä elämää. Enkä kadu!

No et sitten varmaan muiden valintojakaan arvostele tai painosta toisia? Siitähän tässä oli kyse. Kiva sulle jos noin on hyvä ja olet tyytyväinen.

Ne ei ymmärrä, jotka ei itse pärjää ilman parisuhdetta. Sellaset, jotka kestää suhteessaan vaikka mitä ettei jäis yksin ja hehkuttaa kuinka mahtavaa niillä on.