Lue keskustelun säännöt.
Hei te jotka olette tosi vanhoja jo? Kysymys
17.06.2021 |
Oletteko yhä - vaikkapa nyt 75v iässä - mielestänne nuoria tyttösiä ja poikasia? Olen itse 46 ja mielestäni edelleen siis tosi nuori vaikka siis iän puolesta keski-ikäinen. Olen siis mieleltäni yhä sellainen parikymppinen.
Onko niin että vaikka tulee mittariin 50, 60, 70 jne niin sitä ei sitten jotenkin itse tajua? Tai siis tuntuu siltä että koskaan ei olisi vanhentunut?
Tiedän että kysymys on vähän epäselvä, mutta jotenkin mietin sitä että tuleeko joku tietty vaihe jossa ei enää olekaan samanlainen ja näkeekin itsensä erilailla eri ikäisenä?
Kommentit (15)
Varmaan on niin että 80v yhä tuntee olevansa nuori. Se tuntuu varmaan kurjalta kun tietää että elämän loppu lähenee. Samoin sekin ehkä, että vanhuksista puhutaan kuin ”vajaaälyisistä”, siis tarkoitan sitä ristiriitaa kun sulle puhutaan vanhuslässytyksellä ja omasta mielestäsi olet yhä 16!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mummini ja miehen täti kokivat vielä vanhoina, että nuoruus oli ihan juuri.
Aika oli mennyt kamalan äkkiä vanhuuteen. Kun vanhuuden vaivat alkoivat, kyllä silloin konkreettisesti käsittivät ikänsä.
Itse olen 55 ja hahmotan olevani noin 35-40, vaikka en kuntoni enkä ulkonäköni puolesta selliselta näytä. Luulen jotenkin olevani samanikäinen kuin vaikka naapurissa asuvat. Tiedän heidän pitävän Minu paljon vanhempana. En käsitä, miten saisin päähäni, että olen jo näin vanha. (kaiken huippu, että ruuantuija luuli mulla olevan kouluikäisiä lapsenlapsia. Lapseni ovat lukiolaisia)
Juuri puhuttiin mieheni kanssa. Myös hän hahmottaa olevansa 35-40, vaikka näyttää ikäiseltään ja pientä kremppaa jo on. Hiukset ihan valkoiset ja päälaelta kalju.
Ei se mieli niinkään vanhene.
Nuorena sitä mietti joskus että miten ne keski-ikäiset voivatkin toimia niin typerästi, pitäisi olla jo "aikuinen". Sitä mukaa kun itse on vanhennut samoihin ikiin niin tajuaa ettei se sisäinen olo niinkään muutu ulkokuoren mukana.
Tietysti jollain tavalla itsekin miettii että miksi minä noin toimin silloin 20 vuotta sitten, mutta sitä odotettua viisautta ei kyllä ole tullut.
Itse en ole vielä "tosi vanha" mutta 66 kumminkin. Ja hämmästyn joka kerta peiliin katsoessani, että mikäs mummeli sieltä kurkistaa takaisin.
Kyllä se vaan on niin, että ihmisen sisällä asuvat kaikki jo menneet ikäkaudet ja vahvimpana niistä nuoruus. Todellakin tuntuu, että se oli juuri äsken, aivan käsin kosketeltavana.
En tietysti itseäni enää minään teininä pidä, mutta en useinkaan muista ja tajua olevani jo eläkeikäinen. (Käyn tosin yhä töissä, teen liian mielenkiintoisia hommia, joita tuntuu olevan mahdoton jättää...).
Oletukseni on, että vanhuuden tajuaa vasta sitten, jos ja kun joskus on ihan autettava ja sänkyyn hoidettava.
Minä olen aina tuntenut oloni n 30 v. Olen 62v. En usko että sisältä muutun, päältä päin kyllä rapistuu:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan on niin että 80v yhä tuntee olevansa nuori. Se tuntuu varmaan kurjalta kun tietää että elämän loppu lähenee. Samoin sekin ehkä, että vanhuksista puhutaan kuin ”vajaaälyisistä”, siis tarkoitan sitä ristiriitaa kun sulle puhutaan vanhuslässytyksellä ja omasta mielestäsi olet yhä 16!
Suomessa on suuri joukko joille lässytetään, teinit, lapset, vanhukset, vammaiset. Lisäksi haukutaan työtttömät. Itse olen 62, vielä ei ole lässytetty.
Mä olen 47 ja tunnen itseni kyllä jo aika vanhaksi. Valitettavasti. Joka vuosi tulee uutta kremppaa ja näkö huononee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 47 ja tunnen itseni kyllä jo aika vanhaksi. Valitettavasti. Joka vuosi tulee uutta kremppaa ja näkö huononee.
No siis kremppaahan riittää, ja ulkonäkö rupsahtaa, mutta ajattelepa oikeasti onko se mieli niin paljoa muuttunut?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina tuntenut oloni n 30 v. Olen 62v. En usko että sisältä muutun, päältä päin kyllä rapistuu:)
Sama. Tai pikemmin vielä olen ikuisesti mieleltäni lapsenomainen, spontaani innostuja.
Olen herkkä ja usein ulkopuolinen havainnoija juuri siitä syystä, etten ole koskaan oikein hypännyt aikuisten maailmaan. Äly ei tähän vaikuta: minulla ylempi akateeminen tutkinto, mutta työelämän kanssa meni niin ja näin.
N64
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 47 ja tunnen itseni kyllä jo aika vanhaksi. Valitettavasti. Joka vuosi tulee uutta kremppaa ja näkö huononee.
No siis kremppaahan riittää, ja ulkonäkö rupsahtaa, mutta ajattelepa oikeasti onko se mieli niin paljoa muuttunut?
Joidenkin mieli on vanha jo nuorena. He eivät tiedä, mistä puhut.
Siskoni on tämmöinen. Oli jo teininä järkevä realisti, ei mitään haihatteluja, koskaan.
Olen 70 ja tyttönä itseäni pidän. Ei minusta taida ikinä aikuista naista tulla. Olen ihan näpsäkässä ja hyvässä kunnossa, uin ja sauvakävelen hyvällä tempolla pitkiä lenkkejä ja tanssin. En mitään tangoja tietenkään, rokkia ja discoa sen olla pitää. Ei ole tähän mennessä tarvinnut vielä luopua mistään nautinnoistakaan. En yritä olla mitenkään erityisesti nuorekas, mutta mummoa ei minusta saa millään, pukeudun ajattomiin, nätteihin vaatteisiin, tykkään myös kauniista alusvaatteista ja meikkaan vähän.
Tietysti minua luullaan usein paljon nuoremmaksi, mutta se ei ole mikään tavoite, olen vain sellainen, mikä tuntuu omalta ja oikealta. Se on kai sallittua. Hassua on tietää olevansa jo tämän ikäinen ja ymmärtää, että elämää ei ole enää loputtomasti jäljellä. Tyttönä aion jatkaa, jos jonain päivänä huomaan olevani vanha nainen, on sekin ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini 82 v sanoo tuntevansaitsensä vielä nuoreksi. Mutt en tiedä, mikä tämä ”nuori” on. Ehkä minun ikäiseni?
N52
Kaipa hän tarkoittaa henkistä nuoruutta? Mielenkiintoa maailmanmenoa ja eri tapahtumia kohtaan? Voi olla haluja oppia uutta iästä huolimatta.
Nykyään minkään ikäisen naisen kun eri ole pakko olla ”perinteinen mamma tai mummo” jos ei niin halua.
Sairaudet, kivut ja kolotukset ovat ihan normaaleita asioita pitkäikäisellä ihmisellä. Niihin tottuu ja ei niitä tule ajateltua muulloin kuin lääkkeet ottaessa.
Olenko ainoa, joka tuntee itsensä vanhaksi? Oken 59 enkä todellakaan tunne olevani nuori. Kummitätini, molemmat vanhempani ja hyvä tuttu opiskeluajoilta ovat kuolleet. Kuinka voisin tuntea itseni nuoreksi? Kun käy hautausmaalla, ei samalla käynnillä meinaa jaksaa lävellä kaikkien tuttujen haudoille.
Ja sitten se työ. Enhän minä nuorena ollut näin hajamielinen. Nuorena opin nopeasti uudet tietokoneohjelmat ja uudet tanssiaskelet. Nyt ei silmä meinaa pysyä perässä, kun joku nuori näyttää, miten pitää toimia.
Ja aika kuluu nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka kerran kun katsoo peiliin hämmästyy. Sisäisesti olen yhä 30+ vaikka ikää on tuplasti.
Hulluinta on se että rakkaan ystäväni kanssa näemme yhä toisemme sellaisina kuin 30v sitten. Jotenkin silmä ohittaa uurteet ja harmaantuneet hiukset, muuttuneen vartalon ja kömpelömmäksi muuttuneen liikkumisen. Katse, hymy ja sydän on edelleen samat
Äitini 82 v sanoo tuntevansaitsensä vielä nuoreksi. Mutt en tiedä, mikä tämä ”nuori” on. Ehkä minun ikäiseni?
N52