Miksi sisustuksesta moni sanoo että on "omannäköinen" sisustus kun on samannäköinen kuin kaikilla muilla?

Kenelläkään muulla ei ole lankkupöytää, pinnatuoleja, kaislaa ja juuttia kuules.

nosto

No oletkohan monellakin muulla nähnyt esim. viininpunaista sohvaa?

Vierailija kirjoitti:

No oletkohan monellakin muulla nähnyt esim. viininpunaista sohvaa?

Mulla on!

Omannäköinen ei ole sama kuin ainutlaatuinen/erikoinen. Omannäköinen kuvastaa henkilön persoonaa.

Täältä kierrebarokin keskeltä, en yhtään tiedä miltä muilla näyttää. Täällä on kivaa.

Onhan kaikilla omannäköiset häätkin. Ei perinteitä ihan hääparia kuvastavat juhlat. Ja ristus kun ne on kaikki samanlaisia.

Jokaisella on myös omannäköinen vaatetus, vaikka näytetetäänkin kaikki ihan samanlaisilta.

No se just kuvastaa sitä, että on samanlainen kuin suurin osa ihmisistä. Aika harva on oikeasti persoonallisuudeltaan erikoinen.

Minulla on massamaku, onpa kyseessä sitten musiikki, lomailu tai vaikka sisustus. Se on minun makuni, vaikka se olisi sitä monelle muullekin. Enkä vaihda sitä tredien mukaan tai ollakseni jotenkin erikoinen.

Se, että tekee jostakin asiasta oman näköisensä ei tarkoita sitä, että se olisi jotakin ainutlaatuista eikä sitä ole muilla tai hyvin harvoilla. Meidän koti on meidän näköinen vaikka ei mikään uniikki olekaan. Perushuonekaluja, tapetit yms. oman maun mukaan. Mikään muodin mukainen meidän koti ei ole vaan trenditietoisten mukaan varmaan kamala ja muoditon. Ei meillä kotia, vaatetusta yms. muiden mieliksi laitetakaan vaan tosiaan laitetaan oman näköiseksi. Meillä on esim. nykyajan kauhistus eli kirjahylly jossa on oikeasti kirjoja. Eihän sellainen ole muodikasta. :D Kirjahylly on vieläpä 70-luvun loppupuolelta vaikka muuten ei kauheasti vanhaa olekaan, sopii vain kokonaisuuteen. No on meillä se lisäksi eteispöytänä vanha ompelukonepöytä. 

Minulla ainakin on oman näköinen koti. Taloudessa sotkeva ja karvaava, vanha koira. Kaunis matto meni roskiin lukemattomien ripulien takia, ei jaksanut enää pestä. Uusi matto sileän liukas, harmaa. Ruma matto on. Nojatuoli on kuolassa ja liassa. Ei kannata uusia.

Muuten suht siistiä on.

Meillä on osittain nykytrendien mukainen sisustus mutta myös paljon sellaista mitä ei niin usein näe muiden kodeissa nykyään. Johtuu siitä, että olemme saaneet paljon mm. vanhoja käsintehtyjä huonekaluja vanhemmiltamme ja isovanhemmiltani. Olemme aika sopeutuvaisia ja jos jokin kodinesine on meille tarpeellinen ja ehjä, käytämme sitä vaikka se ei olisikaan nykytrendien mukainen. Kotimme ei todellakaan ole sisustuslehtien kuvien kaltainen. Eräs ystäväni sanoikin että olen hyvällä tavalla boheemi kodin sisustamisen suhteen ja toinen ystäväni sanoi että "kaikilla teidän esineillä ja huonekaluilla on tarina". Minusta se oli kauniisti sanottu.

Niinno, en tiedä, onko tää joku sisustusblogien juttu?

Mulla on huonekalut kirpparilta, itse tehtyjä tai vähintään tuunattuja. Tolkuton sotku vaikka kuinka siivoan. Mallinukke eteisessä, kasveja keittiön pöydät täynnä ja soittimia seinillä oksien seassa. Seiniä olen maalaillut tylsyyspäissäni testinä sieltä täältä.

Imuri aina lattialla käsipainojen seurana.

En ole ikinä miettinyt, mitä tyylisuuntaa edustan. Voinko mä sanoa et "oman näköinen"? 🤔

Mullakin on aika omannäköinen koti.  Sairauden takia kaikki tekeminen vie aikaa ja väsyn äkkiä.  Meillä on siis aina kaikki ns. vaiheessa. 

Joskus jaksan siivota puolet huoneesta.  Joskus peräti koko huoneen. 

Kotini ei edusta mitään tyyliä.  Inhoan kliinistä valkoista ja synkkää mustaa.  Värejä pitää olla, mutta ei riemunkirjavaa.  Räsymattoja ja huonekalut ruskeaa puuta, keittiössä ihanat ruusuiset kesäverhot.

Tavaraa lojuu siellä ja täällä, kun ne odottaa mahdollista paikoilleen viemistä.  Tärkeintä elämässä on liike.

Kirjahylly on meilläkin.  Se on jo täynnä kirjoja, vaikka säilytetään vain tärkeät kirjat.  Keittiön pöydällä on aina joku miehen projekti meneillään, osia ja komponentteja ja lippuja ja lappuja.  Joskus ne leviää olkkarin pöydällekin.  

Koira ja kissa ja niiden eläminen tässä seassa.  Ne pitää kyllä huolen siitä, että kliinisen siistiä ei ole koskaan.  Iltaisin lojumme peittojen alla sohvalla katsellen elokuvia, kaikki neljä samassa mytyssä.  Ei kaiken tarvitse olla niin metrilleen.  Kotimme on linnamme.   Pihassa on linnunpönttöjä ja ruokintapaikkoja,  metsän eläinten ruokintapaikka lähistöllä.  Niitä on kiva katsella.  

Pappa sanoi joskus, että elämää opettaa, jos ei muuta niin hiljaa kävelemään.   Tämän olen nyt joutunut sairauden myötä oppimaan.  Sen näköinen on kotikin sitten.