Onko teillä vanhuuden varalla suunnitelmia?

Niin munkin äiti halusi tehdä vanhuuden olonsa sitten sellaisiksi, ettei meidän lasten tarvitsisi hänestä huolehtia.  Hoiti itseään, liikkui paljon jne.  

Ei vaan tullut ajatelleeksi, että elää niin pitkään.  Kukaan lähes satavuotias ei tule toimeen täysin yksinään ja ilman apua.  Nyt tarvii meitä ihan kaikkeen.  Niin se vaan menee.

Se kova liikuntaharrastuskin vei veronsa.  Rasitti lapsesta asti hiukan vammautunutta polveaan niin, että se kipeytyi tavallista pahemmaksi.  Ei suostunut menemään sitä leikkauttamaan, koska pelkäsi, että siinä tapahtuu jotain ja sitten vasta joutuukin toisten varaan.  Kyllä minä tällä polvella lopun ikäni pärjään, vakuutti.  No ei pärjää nyt sitten.

Eli ei se ihan niin aina mene niin kuin kuvittelee.  Ja kuitenkin huomaan itsekin ajattelevani, ettei minun poikieni tarvitse minusta huolehtia, kyllä minä asiani osaan panna siihen kuntoon, ettei tarvitse.  Mutta joissakin asioissa olen jo huomannut, että piru vie, en taida pystyäkään ihan loppusuoralle asti, jos kovin vanhaksi elän.  Jo nyt on asioita, joita en pysty tekemään tai joudun ainakin käyttämään aikaa enemmän kuin ennen.   Ennen minä siivosin huushollini tuosta noin vaan ja jaksoin vaikka mitä vielä sen jälkeenkin, nyt menee monta päivää jo asian aloittamiseen ja miettimiseen, että mitenkähän helpoimmalla tästä pääsisin.  Ei ole voimat samat kuin ennen. 

On. Kuntoilu ja harrastuksia. Yksiö hankittu kivasta paikasta, nyt vuokralla. Ja säännöllinen kk- säästäminen rahastoon + osakkeita jotta selviää taloudellisesti jos jotain yllättävää.

On yksi suunnitelma. Kasvatusteltta makuuhuoneeseen niin ei lääkkeet lopu.

Olen koko elämäni saanut melko hyvää palkkaa, säästänyt ja sijoittanut. Muutamme vaimon kanssa senioritaloon hyvissä ajoin ja ostamme tarvitsemme palvelut.