3-vuotias puhuu järkyttäviä asioita!

kannattaa jutella lapsen kanssa noista jutuista, yleensä siellä taustalla on muuta: turhautumista, hämmennystä, väsymystä jne. Pelkkä jääylle laittaminen ei muuta tilannetta, vaan lapsi pitää puhumalla saada ymmärtämään, että tuollaiset puheet satuttavat muita ja että jos jokin asia harmittaa tms niin miten siitä voisi kertoa.

Meidän todella kiltti tyttö oli yhdessä vaiheessa samanlainen: saattoi suuttuessaan tokaista että mä heitän sut maahan ja juoksen sun päältä tms. Ja kerran kysyi kauniilla äänellä: "Äiti, koska sun synttärit on?" Kun kerroin kuukauden nimen, hän tokaisi: "Selvä, sitten mä rikon kaikki sun lahjat!"



Olin tietysti aivan ymmälläni, mistä nyt tuulee. Mitään erityistä ei ollut sattunut eikä uusia kavereita tms. ollut vaikuttamassa. Neuvolan terveydenhoitaja puhui jostain turhaumista ja vallankäyttöfantasioista, jotka kuuluvat tiettyihin ikäkausiin ja osoittavat lapsen prosessoivan jotain kasvamiseen kuuluvia asioita. Naureskeli vaan kun kerroin huolissani näistä tytön jutuista.



Ja niinpä se vaihe meni ohi niin kuin monet muutkin. Nyt meillä asuu taas oikein aurinkoinen ja mukavia jutteleva tyttö.

eikä hänellä ole vielä ymmärrystä, mitä nuo kamalat asiat ovat. Hän on vain nyt huomannut, että sanomalla niitä saa aikaan voimakkaan reaktion aikuisessa.



Väittäisin, että on normaalia tahtoikään liittyvää, kokeilee rajojaan ja hakee aikuisen reaktioita.

Tuossa iässä tulee vaihe, jolloin äiti on tyhmä, äitiä inhotaan jne. Lapsi myös testaa äidin tunteita häntä kohtaan, ts. rakastaako vaikka sanon näin ja näin.



Toimisin varmasti tuossa niin, etten kiinnittäisi lapsen sanomisen sisältöön liikaa huomiota, ohittaisin asian kokonaan (en antaisi lapselle sitä "voi kauheaa" reaktiota) vaan toimisin siten, miten ilman "kauheuksien" sanomista toimisin tilanteissa kun lasta ottaa päähän.

totesti rakkaalle pikkusiskolleen että jos vielä kosket minuun revin sun kädet ja jalat irti.

Ei kyllä oikeasti edes koskaan lyö siskoaan.

kiitos asiallisista vastauksista!



helpottavaa kuulla, että muillakin samanlaisia ongelmia.



Muutamissa viesteissä oli kullan arvoisia neuvoja. :)

myös tuo 3,5v tyttö puhunut vastaavia, ja kotona ei tällaista kieltä käytetä.



Voi olla myös vähän testausta et miten aikuiset näihin juttuihin reakoi. Ei kyllä koskaan ole yrittänyt toteuttaa puhumisiaan.:)

Tyttö sanoi joskus 3-vuotiaana: "äiti, lyö mua ja heitä mut ikkusta ulos ja sit auto ajaa mun päälle"



Siis kauheaa! Olin järkyttynyt, mistä hän edes sai tuollaista päähänsä. Isompana (5-v) hän kyseli mm. voiko aikuinen varastaa ja tappaa lapsen. Yritäpä siinä sitten vastata lapselle sopivalla tasolla...



Nyt 7-vuotiaana hän saattaa uhitella pikkusiskoaan juuri uhkaamalla repiä tämän pään tai kädet irti.

on oppinut puhumaan vaikka mitä hirveitä, ilmeisesti päiväkodissa! Juttelin asiasta päiväkodissa ja sieltä sanottiin että teksti saattaa tulla isompien lasten puheista. Meillä on asia annettu mennä vain toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eli ei olla huomattukkaan mitä hän on sanonut! Sen myötä teksti on rauhoittunut. Silloin vielä kun puutuin asiaan, niintyttö oikein innostui, kun kiellettiin, joten hiljaa oleminen voi olla ihan hyvä idea!!!

useampaan otteeseen.

Huolestua kannattaa myös jos jutut (revin sun pään irti) jatkuvat ohi uhmaiän. Esim. kouluikäisen pitäisi jo asia tajuta.

Oma esikoiseni suututti isomummunsa vuosikausiksi tokaisemalla tälle : " mä tapan sut! "

Meillä 3-vuotias tyttö ja lyömiset, kuolemiset ym. on puheissa usein; vakiototeamus ollut viime aikoina, että jos äiti ei anna tehdä sitä tai tätä niin sitten "mä lyön sua naamaan". Saattaa myös iloisena laulaa rallatella lauluja, joissa ihmisiä kuolee, haudataan tms. En ole liiemmin kiinnittänyt siihen huomiota, usein vain todennut, että ei toisia saa satuttaa ja miltäs susta tuntuisi jos äiti löisi sua sekä että älä nyt kuolemisesta puhu, äidille ja isälle tulisi kauhea ikävä jos sua ei enää olisi. Olen pitänyt näitä normaaliin kehitysvaiheeseen kuuluvina ja varmasti 5 v. veljen kuolemapohdiskelut osaltaan vaikuttaa myös - isoveli siis usein miettii ääneen, kuka perheestä kuolee ensin ja varmistelee, onhan hän aikuinen kun äiti ja isä kuolee ym. Tämäkin kai ikäkauteen kuuluvaa.

Äiti, anna mun kuolla mieluummin kuin mennä rokotukseen! Minusta se tuntui pahalta. Mutta rokotukseen meni, eikä jäänyt traumoja.

jotenkin tähän tyyliin, että kun sä äiti kuolet,niin mä hypin sun haudan päällä. Oli tuolloin noin 5vuotias. Muuten uhkailut oli sitä,että mä vien sut kaatopaikalle. Tuo kaatopaikka oli pitkään pahin uhkaus, mitä hän keksi. En tiedä vieläkään, mistä hän oli sen bongannut, kun koskaan ei oltu kaatopaikalla käyty saati puhuttu siitä.

minusta nuo kuulostaa ihan normaaleilta jutuilta. Ja luulen, etä niitä opitaan juuri siinä kaveriporukassa.



Mutta en nyt olisi huolissani, jos se ei ole jatkuvaa. Ja toki aina olen sanonut, että ei niin saa sanoa ja että äitille tulee paha mieli tuollaisista puheista.



Meillä pojat tuollaisia puhuvat, jos oikein joku harmittaa ja etenkin pienenä, kun ei saa sitä pahaa mieltä millään puettua sanoiksi.

se meni kyllä tosi nopeasti ohi. Taisin huomauttaa, että eipä ole kivasti sanottu ilman mitään tunnereaktiota, ohjasin rauhallisesti pöydästä pois kesken ruokailun jos sellaista laukoi. Loppujen lopuksi taisin uhata kertaalleen suun saippualla pesulla jos ei jutut lopu ja niinhän ne sitten loppuivat.



Nyt meillä on menossa kakka-pissi-pieru jutut. Paras keino on, että kun ne niin polttelevat pojan suuta ja tekee mieli puhua kakasta (tyyliinä äiti sinä syöt kakkaa, kaikki ruoka on kakkaa, siskolta tulee kakkaa nenästä ym), niin olen sanonut että ainoa paikka talossa jossa pissi-kakkajuttuja voi huudella on vessa. Menee siis vessaan ja sieltä kuuluu sitten noita kakka-juttuja. Kummasti on vähentyneet kun pitää nähdä se vaiva että menee vessaan asti niitä jutustelemaan, eikä kukaan ole kuuntelemassa.

Mielenkiinnosta kyselen, että kuinka nopeasti nämä vaiheet menivät ohitse vai menivätkö? 

Ettei kotona puhuta tuohon sävyyn? En tiedä kuin tapauksia, joissa tällaiset puheet johtuivat kotioloista. Isä saattoi puhua näin äidille tai lapselle tai äiti lapselle. Kaikkea ei voi tietää mitä todellisuudessa kodeissa tapahtuu. Turvallisten kotien lapset äärimmäisen harvoin suoltavat suustaan väkivaltaista tekstiä. 

Kohta mä heitän sua kirveellä naamaan.

Tuo on ihan tavallinen vaihe ja menee itsestään ohi, kunhan siitä ei tehdä isoa numeroa. Pahin mitä voi tehdä on alkaa joko kovasti hermostua ja kieltää, tai sitten hädissään hössöttää, kun lapsi sanoo jotain tuollaista. Tällöin lapsi saa haluamaansa huomiota käytöksellä, ja oppii kielteisen tunteiden käsittelytavan, että kun on jotenkin paha olo tai vaikka vain tylsää, voi harhauttaa itsensä pois siitä tunteesta aikaansaamalla jollain tuollaisella kommentilla konfliktin. 

Parasta on ottaa rauhallisesti. Jos on ilmiselvä syy, miksi lapsi on mielialassa, jossa sanoo tuollaista, sen mielialan kanssa pärjäämistä kannattaa tukea muulla tavoin, ikään kuin kokonaan sen itse kommentin huomiotta jättäen. Korkeintaan voi kertoa, ettei sellaisia ole sopivaa puhua, että toiselle tulee paha mieli tms. Mutta ei se ole tärkeää, menee ihan itsestään ohi, ei kouluikäiset enää sellaista tee esimerkiksi, ellei oikein ole hössöttämisellä ehdollistettu siihen että ainoa tapa saada vanhemmilta huomiota on saada ne huolestumaan jollain karmealla sanomisella, esim. itsetuholla tai muita kohtaan väkivallalla uhkaamalla.