Lue keskustelun säännöt.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö?
13.06.2021 |
Olen alkanut epäilemään että minulla olisi tämä.
Välillä makaan vaan sängyssä ja mikään ei kiinnosta ja väsyttää niin paljon. Voisin nukkua vaikka yöt ja päivät. Minulla on lapsia joten on pakko kuitenkin edes ruokaa tehdä ja hoitaa heille kaikki hyvin.
Välillä tulee kausia kun olen täynnä virtaa, haluan tehdä kaikkea, haluan omistaa kaiken jne.
Esimerkkinä pilasin luottotiedot lasten ollessa pieniä. Tilasin monella tuhannella eurolla osamaksulla kaikkea ja luulin että voin maksaa ne helposti. Empä voinut. Tilasin kaiuttimia, pleikkarin vaikken edes pelaa, tv:n, sängyn. Laitoin oikeastaan kaiken uusiksi kämpässä.
Sitten kyllästyin lasten isään ja erosin. Olen katunut sitä jälkeenpäin.
Olen hankkinut lemmikkejä ja myynyt ne pois kun en olekkaan jaksanut. (Nykyään läheiset pitää huolen etten osta eläimiä koska olen pyytänyt heiltä apua, tämä on sairainta mitä olen tehnyt mutten ole voinut mitään)
Viimeisimpänä tuhlasin yhden kuukauden kaikki tuet, ihan kaikki. En maksanut yhtään laskua enkä vuokraa tai muuta. Ostin itselle vaatteita, tavaroita, kenkiä ja kävin kampajalla. Jouduin jälkeenpäin tietysti tosi pulaan ja taas sukulaiset joutui auttamaan.
Nyt tuntuu taas olo tosi pahalta ja haluaisin van olla yksin.
Ainiin myös oireita mitä olen havainnut niin olen muuttanut yli 10kertaa. Eli vähintään kerran vuodessa. Jossain vaiheessa tulee aina halu muuttaa ja hetken kaikki on tosi hyvin.
Välillä tosi harvoin saattaa olla viikon/pari ihan tasaista elämää. En hölmöile enkä ole väsynyt.
Te joilla on tämä niin miten olette saaneet apua ja vaikuttaako diagnoosin saminen lapsiin kun olen heidän yksinhuoltaja?
Auttaako tähän mikään muu kuin lääkkeet? En haluaisi syödä lääkkeitä.
Kommentit (8)
AP. Ei se diagnoosi sinänsä lapsiin vaikuta, vaan sun älytön käytöksesi. Ei sulla kaksisuuntaista ole, oot vaan epävakaa ja kehittymätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuo siltä hieman kuulostaa, tosin voi olla muutakin. Onko suvussa samasta kärsiviä? Käytätkö päihteitä? Kuinka sun ihmissuhteet yleensä menee, onko pahoja yhteenottoja? Kafuttavia seksisuhteita? Kuinka hillitset hermosi?
Ominaista on myös armoton morkkis mokailujen jälkeen, sitä tuntee itsensä maailman paskimmaksi olennoksi ja haluaa vaan kuolla. Elämä kulkee samaa rataa, masennus, mania, masennus, ja ne olot ovat todella voimakkaita ja niitä ei tunnu pystyvän hillitsemään. Lienee useimmin puhkeaa teini-iässä tai nuoressa aikuisuudessa.
Yleistä on myös hoidonvastaisuus ja se, että lääkkeet lopetetaan kun olo paranee ja kohta taas mennään.
Näin kun mietin niin ei kuulosta tämän kertomasi perusteella ainakaan kovin vakavalta kaksisuuntaiselta, mutta toki tiedostat jotain olevan vialla ja haluat hillitä sitä. Käy rohkeasti lääkärissä.
En ymmärrä miksi diagnoosi vaikuttaisi lapsiin, varsinkin jos itse haet apua ja terapiaa.
Miksi olet lääkevastainen? Joskus se on ainoa apu, joka tasaa elämän siedettäväksi.
Jaahas,ai tälläistä nyt sitten tänään😤
Et sitten tänäänkään parempaa keksinyt.
Siis mikä valitus kirje toi nyt oli ?
Välillä vaan juon kaikki lapsivaapaat kokonaan. Välillä vaan puolet vapaista. Parisuhteet kaatuu aina alkuun. Jätän aina kaikki kun kyllästyn. Enimmäkseen ollut vaan seksisuhteita. Pahimmillaan joka ilta erimies.
Ja kadun kaikkea. Mietin aina miksi tein näin ja miksi noin? Hakkaan päätä seinään.
En ole väkivaltainen fyysisesti enkä huuda. Mutta henkisesti osaan satuttaa pahasti jos suutun tai haluan.
Kerran olen ajautunut tappeluun jossa piti puolustaa itseä. Joskus alaikäisenä. Jostain tuli niin paljon vihaa ja adrenaliinia että säästyin itse vammoitta. Mutta en tykkää tapella.
Niin ja itse aloin epäillä kun minulle on jo parivuotta yhä useampi ihminen sanonut minun käytöksen olevan erikoista. Kun välillä vaikutan masentuneelta ja välillä olen ihan seko ja valmis juoksemaan vaikka maapallon ympäri.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytöksesi on epävakaata ja itsetuhoista.
Sillä ei ole väliä saatko diagnoosia vai et, mutta hae apua ettet pilaa koko elämääsi.
Menet lääkäriin ja pyydät lähetettä neurologille tai psykiatrille. Olettaen siis, että välität lapsistasi. Et voi pitää heistä hyvää huolta, jos et hoida itseäsi kuntoon. Lääkkeitä on turha pelätä. Ne ovat pelastaneet monta elämää.
Ei auta kuin lääkkeet. Mikä ihme ihmisillä on lääkkeitä vastaan, kun ne tuo kuitenkin avun?