Lue keskustelun säännöt.
Laitanko avioeron vireille?
12.06.2021 |
On vähän neuvoton ja toivoton olo, enkä tiedä mihin suuntaan tässä elämässä pitäisi mennä. Olen uupunut ja masentunut. Olen ollut 15 v. yhdessä mieheni kanssa, meillä on yksi 3v. erityislapsi, jolla todettu kehitysvamma. Syntymästä lähtien ollut rankkaa sairaala- ja lääkärikäyntien sekä lapsen terapiakäyntien vuoksi. Miehelle ollut vain työn tekeminen ja ura mielessä, tai ainakin siltä vaikuttaa. Vauvavuotena sairastuin uupumukseen ja masennukseen, koska lapsen ja hänen asioidensa hoitaminen (neuvolat, terapioihin osallistuminen, Kelan kanssa tappelu ym.) oli pääosin vastuullani. Tukiverkostot ovat aina olleet olemattomat.
Anoppini on ollut yksi iso murheenkryyni lapsen synnyttyä. Emme ole koskaan olleet väleissä, myös muodollisista väleistä ei näytä olevan mitään apua. Tai no, olen oikeastaan luovuttanut koko asian suhteen, koska olen saanut vain pelkkää hymähtelyä ja minua on "vähätelty" koko yhdessäolomme ajan. Uskoin, että lapsenlapsen syntymän jälkeen välimme olisivat lähentyneet, mutta ei. Minulta ei ole kysytty, miten olen jaksanut pyörittää arkea erityislapsen kanssa. Lapsen kastejuhlissa hän käyttäytyi kuin idiootti, tarkemmin en jaksa lähteä selittämään. Tämän jälkeen päätin, etten halua olla ko. ihmisen kanssa tekemisissä, vaikka olemmekin sukua. Nyt anoppini hinkuaa paljon lasta kesäksi hoitoon, mutta en halua antaa lastani hänelle hoitoon. En luota kyseiseen ihmiseen, koska en ole koskaan tullut toimeen hänen kanssaan. Hän kuulemma tuppasi mieheni hyvin pienenä vauvana muiden hoidettavaksi, muita sisaruksia ei miehelläni ole. Lähisuvussa ei ole myöskään muita pieniä lapsia.
Ongelma on nyt se, että mieheni puolustaa äitiään henkeen ja vereen. Mieheni on syyttänyt minua, että minä olen tässä tilanteessa se täysi hirviö, koska äitinsä tulee pahoittamaan mielensä. Äiti sitä, äiti tätä. Kuulemma ymmärtää myös oman näkökulmani, mutta ei siltä tunnu. Minua syytetään siitä, että en ole ottanut yhteyttä, soitellut anopilleni ja lähetellyt viestejä. Mistä helkkarista minulla riittää energiat siihen, kun arki erityislapsen kanssa tuo jo omat haasteensa ja minulla on henkinen kuntoutuminen vasta puolitiessä. Tuntuu, ettei miehestäni ole minulle lainkaan tueksi, ja ero käynyt useasti mielessä....
Olisi mukava kuulla samassa tai samankaltaisessa tilanteessa olevia. Millaisiin ratkaisuihin olette päätyneet? Haluaisin olla onnellinen ja että minulla olisi ihana ja tasapainoinen perhe ja välit lähisukulaisiin.
Kommentit (31)
Miehesi on todennäköisesti dominoivan äitinsä lössöpoika.
Jätä ne molemmat siat taaksesi.
Muista avioerossa vaatia niin paljon kuin vain voit saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eron jälkeen ei tilanne olisi helpompi, päinvastoin. Jäisit yksin erityislapsen kanssa.
Kiitos kommenteista. Tiedän, että jäisin lapsen kanssa erossa yksin, olen yrittänyt puntaroida hyviä ja huonoja puolia.. Sen unohdin aloituksessani mainita, että appivanhempani laittavat usein rahaa lapselle eli rahallakin on jokin motiivi tässä...
-ap
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen ei tilanne olisi helpompi, päinvastoin. Jäisit yksin erityislapsen kanssa.
Eikö hän ole muutenkin jäänyt yksin?
Anoppi ei kuulosta mukavalta, mutta käytöksesi (mikä on kostoa) ei hyödytä sinua mitenkään.
Anna lapsi hoitoon vähän kerrallaan. Sitten sen näkee miten käy.
Ja jos mies ei tue sinua eikä lasta, tuki pitää hakea muualta, edes anopista. Anoppien suurin tarve on tuntea olevansa avuksi, ja jos sitä ei saa olla, sekin herättää närää. Anopitkin on ihmisiä, joilla usein on tylsää ja riittämättömyyden tunteita.
En itse ole anoppi, mutta olen seurannut vierestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi ei ole ehkä sellaisenaan hyvä syy eroon. Miehesi käytös puolestaan on.
Ehkä unohtaisin anopin puolustelun ja ajattelisin asiaa sinun itsesi kannalat: koetko että teitä on kaksi jakamassa vastuun arjesta, tuetteko toisianne, onko teillä kahden aikuisen välinen suhde vielä olemassa, oletteko tasapuolisia ja ennenkaikkea oletteko molemmat onnellisia. Jos epäilet, kannattaa ajatella omaa parastaan.
Jos tosiaan kannat vastuun kaikesta kuten kerroit, lähes uupumuksen partaalle, miksi olet suhteessa? Eron jälkeen jaatte vastuun arjesta (lastensuojelu ohjaa jos miehesi ei osaa itse tarttua toimeen) ja saat itsellesi "vapaata", jolloin voit keräillä voimia toipumiseen erosta. Jos kaikki menee tosi huonosti eron jälkeen, eikä miehesi osallistu mihinkään - no mikä muuttui tähän hetkeen verrattuna? Kannat jo nyt kaiken vastuun. Silloinkin tilanne on plussan puolella, sinulla on mies vähemän hoidettavana.
Pärjäät kyllä. Tsemppiä.
Jos olisi syytä olla huolissaan lapsen turvallisuudesta, ei kannata anta hoitoon. Jos taas anoppi on muuten epämiellyttävä luonne ja kohtelee sinua huonosti, se ei tarkoita että hän hoitaisi lasta huonosti. Minulla on varsin vaikea anoppi joka myös ”ulkoisti” lapsensa kun he olivat pieniä. Hän on myös aiheuttanut minulle paljon pahaa mieltä ja puhunut selkäni takana. Tästä huolimatta hän on ollut ihan hyvä isoäiti ja hoitanut hyvin lapsiani kun on heitä hoitanut. Nyt lapset ovat jo murrosiässä ja heillä on ihan hyvät välit anoppiin. Itse taas en jaksa olla hänen kanssa yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen lämpimästi avioeroa. Olen itse ollut tilanteessa, jossa ex-aviomieheni puolusti äitiään. Olen nyt vuosia avioeron jälkeen käynyt terapiassa purkamassa tätä tilannetta, ja ymmärtänyt, että ex-mieheni olisi pitänyt seistä minun rinnallani äitiänsä vastaan.
Tilanne ei tule tuosta muuttumaan. Valitettavasti. Miehesi on nössö mammanpoika, on luultavasti aina ollut ja tulee olemaan.
Jos miehesi ei eron jälkeen auta sinua lapsen kanssa, niin lastensuojelu auttaa. On mahdollista saada esimerkiksi tukiperhe, perhetyöntekijöitä + muita tukitoimenpiteitä. Lisäksi pääset tuosta painostavasta ilmapiiristä.
Tsemppiä haastavaan tilanteeseen ap.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Tiedän, että jäisin lapsen kanssa erossa yksin, olen yrittänyt puntaroida hyviä ja huonoja puolia.. Sen unohdin aloituksessani mainita, että appivanhempani laittavat usein rahaa lapselle eli rahallakin on jokin motiivi tässä...
-ap
Minunkin äiti laittaa rahaa lapsilleen joka kuukausi, se jopa laittaa exälleni rahaa joka on jo hieman erikoista. Joten tuskin lapsesi tukeminen loppuu vaikka miehestä tulisikin ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitat sillä, että teet heti kaikille selväksi että sinä et laita ainuttakaan viestiä tai soita anopillesi nyt etkä myöhemmin. Parhaiten toimii malli, jossa molemmat hoitaa yhteydenpidon omiin sukulaisiinsa. Sinulla ei ole mitään velvollisuuksia pitää yhteyttä anoppiisi, vaan se on miehesi tehtävä.
Ero vaikeuttaa tilannetta entisestään, vaikka tekisi mieli paeta. Anna lapsi anopille hoitoon ja etsi itsellesi työpaikka . Erityislapsi hoidetaan nykyään hyvin heille tarkoitetuissa päiväkodeissa. Sinun pitää saada vähän hengitystilaa itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin rakastuit miehessäsi?
Ja miten toivoisit hänen osallistuvan lapsen hoitoon? Onko se hänelle käytännössä mahdollista?
Sillä tarkoitan sitä siis että jos hän tekee töitä 100h viikossa niin hänelle ei jää syömisen ja nukkumisen jälkeen sitten aikaa auttaa lapsen kanssa henkilökohtaisesti, mutta sitten hänellä pitäisi jäädä rahaa jolla voi ostaa palveluita jotta sinä jaksisit olla lapsen kanssa. Jos kaikki raha menee elintason ylläpitämiseen, niin oletko valmis siihen että elintasosta vähän tingittäisiin?
Vierailija kirjoitti:
Aloitat sillä, että teet heti kaikille selväksi että sinä et laita ainuttakaan viestiä tai soita anopillesi nyt etkä myöhemmin. Parhaiten toimii malli, jossa molemmat hoitaa yhteydenpidon omiin sukulaisiinsa. Sinulla ei ole mitään velvollisuuksia pitää yhteyttä anoppiisi, vaan se on miehesi tehtävä.
Tämä. Minulla on ollut vaikeat suhteet vanhempieni sisaruksiin, mutta vanhempani ovat halunneet minun pitävän heihin yhteyttä, niin minä pidin ja kituuttelin heidän seuraa, kunnes jossain vaiheessa minulla välähti ettei minun tarvitsekaan! Elämäni helpottui kertaheitolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa siltä että aloittajan mies rakastaa vaimoaan ja on huomannut tämän uupumuksen. Järjestää nyt äidiltään lastenhoitoapua ettå vaimo saa levätä ja puolisot saavat kerrankin kahdenkeskistä aikaa.
Suosittelen aloittajalle työhön paluuta, lapsi sopivaan hoitopaikkaan ja anopin hoitoapua kannattaa käyttää säännöllisesti.
Lisöksi aloittaja voisi satsata itseensä: joogaa, kampaaja, kerran viikossa ystävän kanssa kävelylenkille ja kahvilaan. Tarpeen vaatiessa myös neuvolapsykologin vastaanotolle uupumuksen ja sumuisen jälkeisen masennuksen takia.
Been there, done that. Oma avioliittoni tosin päättyi koska mies ei edes yrittänyt tukea vaan päin vastoin mollasi ja syyllisti.
Ps mistä tulee se oletus ettå urohjus-isä muka pitäisi lasta luonaan eron jälkeen? En usko, minunkin lapset oli muka aluksi viikko-viikko mutta pian huomasin että ovat minulla ihan koko ajan.
Jos olet uupunut,anna lapsi anopille hoitoon, jos pelkona ei ole, että oikeasti kaltoinkohtelisi tmv
Sanot, että anoppisi tuppasi lapsensa muiden hoitoon. Se saattoi olla hyväkin asia, eipähän uupunut.
Jos saisit enemmän aikaa itsellesi, voisit miettiä ratkaisuja parisuhteeseenkin. 15 vuotta on aika pitkä aika sietää miestä ja vastata yksin arjesta.anoppisi ei selvästi sietänyt.
Hae ap apua omaan hyvinvointiisi. Kun jaksat paremmin, ongelmat ei lamaannuta ja pystyt toimimaan koko perheesi parhaaksi. Kannattaa ratkoa ongelmat koska ei ero niitä poista, pahimmillaan ne siirtyvät uuteen suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Tiedän, että jäisin lapsen kanssa erossa yksin, olen yrittänyt puntaroida hyviä ja huonoja puolia.. Sen unohdin aloituksessani mainita, että appivanhempani laittavat usein rahaa lapselle eli rahallakin on jokin motiivi tässä...
-ap
Minunkin äiti laittaa rahaa lapsilleen joka kuukausi, se jopa laittaa exälleni rahaa joka on jo hieman erikoista. Joten tuskin lapsesi tukeminen loppuu vaikka miehestä tulisikin ex.
Parempi antaa rahaa lapsilleen pitkin matkaa, jos vaan pystyy, kuin vasta sitten joskus josta menee perintöveroa.
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsi anopille hoitoon. Jos ei pärjää sen kanssa saat oivan aseen piestä sillä sitä sen loppuelämän ja muistuttaa, että ei poikaansa jaksanut eikä lapsenlapsenkaan kanssa yhtään paremmin mene. Et voi hävitä mitään koska pahimmillaan saat mukavan loman. Olisit laittanut äänestyksen erostasi niin oltaisiin helposti voitu osallistua ja tulos olisi säästänyt sinulta ajattelemisen vaivan.
Ei ei ja ei. Kukaan täysjärkinen ei ikinä käyttäisi lasta aseena. Se ettei anoppi pärjää lapsen kanssa ei ole pikkujuttu, pahimmassa tapauksessa lapselle voi käydä huonosti. Kuka hullu antaisi lapsensa hoitoon sellaiselle ihmiselle johon ei luota?!
Anna lapsi anopille hoitoon. Jos ei pärjää sen kanssa saat oivan aseen piestä sillä sitä sen loppuelämän ja muistuttaa, että ei poikaansa jaksanut eikä lapsenlapsenkaan kanssa yhtään paremmin mene. Et voi hävitä mitään koska pahimmillaan saat mukavan loman. Olisit laittanut äänestyksen erostasi niin oltaisiin helposti voitu osallistua ja tulos olisi säästänyt sinulta ajattelemisen vaivan.