Tarvitseeko alle kouluikäinen lapsi lepoa, nauttiiko itse kiikuttamisesta harrastuksesta/aktiviteetista toiseen?
Vai nauttiiko vain äiti?
Olen sivusta seurannut yhtä äitiä joka stressaa itsensä piippuun kun yrittää selvitä arjestaan valtavan suorittamisen keskellä. Hänellä on kaksi alle kouluikäistä lasta ja on JOKA päivä tarhan jälkeen kiikuttamassa heitä sinne sun tänne. 5-vuotiaalla taitaa olla jo neljä harrastusta ja jos ei harrasteta, niin sitten lähdetään arki-iltoina kylään tai muuten vain retkelle, mutta viikonloppuina nyt ainakin lähdetään! Tämä äiti on tästä suorittamisesta aivan puhki ja se heijastuu töihinkin, kun ei tahdo jaksaa enää sielläkään, kotitöistä nyt puhumattakaan. Syntymäpäivät ja joulut on pakko vetää sata lasissa ja niitä valmistellaan monta päivää ja lapset kiikutetaan pois jaloista että äiti saa rauhassa suorittaa ja näyttää.
Mitä tuumitte? Tarviiko pieni lapsi koko ajan virikettä noin paljon vai olisiko parempi vain tarhan vastapainoksi joskus levätä ihan kotona?
Kommentit (16)
Koko perhe väsyy koska äiti haluaa näyttää maailmalle. 👏🏻 Voihan olla että lapsista tulee aktiivisia aikuisia, mutta itse antaisin kyllä välillä lasten puuhailla kotona omiaankin kun itse tekisin niitä kotitöitä.
Minun mielipide on, että tuon ikäinen ei tarvitse välttämättä harrastusta lainkaan. Varsinkaan monena päivänä viikossa. Välillä pitäisi myös rauhottua ja antaa lapsen touhuta omiaan, ilman että koko ajan rynnätään paikasta toiseen. Omalla 5-vuotiaalla ei ole yhtään harrastusta. Hän mieluiten leikkiikin vain kavereiden kanssa pihalla ja useina päivinä siellä ollaankin tuntitolkulla. Kaikilla ei tietysti ole pihapiirissä kavereita, niin silloin on tietysti hyvä, jos saa harrastusten kautta ystäviä ja virikkeitä. Päiväkotipäivät voi olla lapsellekkin raskaita, niin pitäisi myös osata rauhottua.
Lapsen hermosto ei nauti. Se on jatkuvasti yliviritetty jos ei saa pitää tylsiä hetkiä. Että vanhemmillakin pitää olla sen veran järkeä, että rauhoittaa lapsen elämää vaikka lapsi itse olisi meneväistä laatua. Pienet lapset ei tarvitse harrastuksia mihinkään eikä sen puoleen isommatkaan.
Lapsi tarvii äidin läsnäoloa. Jos äidillä ei ole herkkyyttä lapsen tarpeille, sitä ei oikein voi korvata.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielipide on, että tuon ikäinen ei tarvitse välttämättä harrastusta lainkaan. Varsinkaan monena päivänä viikossa. Välillä pitäisi myös rauhottua ja antaa lapsen touhuta omiaan, ilman että koko ajan rynnätään paikasta toiseen. Omalla 5-vuotiaalla ei ole yhtään harrastusta. Hän mieluiten leikkiikin vain kavereiden kanssa pihalla ja useina päivinä siellä ollaankin tuntitolkulla. Kaikilla ei tietysti ole pihapiirissä kavereita, niin silloin on tietysti hyvä, jos saa harrastusten kautta ystäviä ja virikkeitä. Päiväkotipäivät voi olla lapsellekkin raskaita, niin pitäisi myös osata rauhottua.
Samaa mieltä ja kun vielä viikonloputkin painetaan menemään niin väsyyhän siinä. Milloin nuo lapset ehtivät leikkiä kotonaan? Kun omat lapset olivat noin pieniä, ei heillä vielä ollut päiväkodin lisäksi muita harrastuksia. Koin että saivat aivan tarpeeksi siellä päivän aikana puuhaa ja virikkeitä ja heistä oikein näki miten nauttivat päästessään kotiin iltapäivällä. Annoin olla rauhassa ja leikkiä omilla leluillaan kun itse keskityin ruoanlaittoon. Viikonloppuisin sitten silloin tällöin lähdettiin jonnekin. Eikä kukaan ollut koskaan kireä. Henk.koht. en jaksaisi tuollaista suorittamisäitiyttä. Pimahtaisin varmaan.
Mullakin on tollanen äitikaveri ja kauhulla seuraan että milloin romahtaa kun hampaat irvessä suorittaa kaiken mitä tekee. Töissä täytyy olla täydellinen, lasten täytyy olla täydellisiä, äitiys se vasta täydellistä pitääkin olla, ainakin ulospäin. Raahaa lapsiaan koko ajan jonnekin, ovat myös alle kouluikäisiä ja lähettää mulle whatsapp-kuvia miten ollaan nyt siellä ja täällä ja miten Kyllikki ja Aulikki siellä hääräävät. Synttärit on aivan viimeisen päälle hermoromahduksen partaalta valmistettu näille lapsille ja sitten taas whatsapp, Face ja Insta laulavat miten on taas ollut hyvä äiti lapsilla.
Pah, raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on tollanen äitikaveri ja kauhulla seuraan että milloin romahtaa kun hampaat irvessä suorittaa kaiken mitä tekee. Töissä täytyy olla täydellinen, lasten täytyy olla täydellisiä, äitiys se vasta täydellistä pitääkin olla, ainakin ulospäin. Raahaa lapsiaan koko ajan jonnekin, ovat myös alle kouluikäisiä ja lähettää mulle whatsapp-kuvia miten ollaan nyt siellä ja täällä ja miten Kyllikki ja Aulikki siellä hääräävät. Synttärit on aivan viimeisen päälle hermoromahduksen partaalta valmistettu näille lapsille ja sitten taas whatsapp, Face ja Insta laulavat miten on taas ollut hyvä äiti lapsilla.
Pah, raskasta.
Tuleeko tälläinen näyttämisen tarve jostain epävarmuudesta🤔 ihan kuin haluaisi vain todistella jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on tollanen äitikaveri ja kauhulla seuraan että milloin romahtaa kun hampaat irvessä suorittaa kaiken mitä tekee. Töissä täytyy olla täydellinen, lasten täytyy olla täydellisiä, äitiys se vasta täydellistä pitääkin olla, ainakin ulospäin. Raahaa lapsiaan koko ajan jonnekin, ovat myös alle kouluikäisiä ja lähettää mulle whatsapp-kuvia miten ollaan nyt siellä ja täällä ja miten Kyllikki ja Aulikki siellä hääräävät. Synttärit on aivan viimeisen päälle hermoromahduksen partaalta valmistettu näille lapsille ja sitten taas whatsapp, Face ja Insta laulavat miten on taas ollut hyvä äiti lapsilla.
Pah, raskasta.
Tuleeko tälläinen näyttämisen tarve jostain epävarmuudesta🤔 ihan kuin haluaisi vain todistella jotain.
Kyllä varmasti. Jostain se kumpuaa, kuten suorittaminenkin. Kaikki ei oo ok?
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa äiti uupuu.
Ja lapset ja isä ja tulee ero kun kukaan ei enää jaksa.
Ai että, lukisipa yksi mun ystävä tämän ketjun ja heräisi. Oltiin aiemmin todella hyviä ystäviä, mutta kun hän sai lapsia niin hänestä tuli tuollainen samanlainen, ihan sekaisin meni. Sanomattakin selvää ettei hänellä ole ystäville aikaa, eikä oikein puolisollekaan. Kun puoliso ei ole suorittaja, vaan ihan on perheen ulkopuolisiakin juttuja edelleen niin tämä mun ystävä karjuu ja uhkaa avioerolla miesparkaa joka toinen päivä kun mies ei siivoa ja kuuraa ja ole 24/7 niiden lasten kanssa jotain hääräämässä. Mies tekee kotona parhaansa, tiedän sen, mutta hän on lopen uupunut vaimonsa käytökseen. Vaimohan EI ikinä tekisi kotitöitä/ruokaa kun niitä lapsia täytyy kaiken aikaa kiikuttaa jonnekin ja koska elämyksiä täytyy olla, niin kotona ei voi laittaa ruokaa vaan ulkona se on syötävä.
Kunhan nyt mitään ei sattuisi....
Nämä lapset sairastuvat myöhemmin psyykkisesti. Ylisuorittaminen ja vanhempien vaativuus ovat iso riski mielenterveyden häiriöille.
Vierailija kirjoitti:
Nämä lapset sairastuvat myöhemmin psyykkisesti. Ylisuorittaminen ja vanhempien vaativuus ovat iso riski mielenterveyden häiriöille.
Luultavasti. Hei ja varmaan upea murkkuikä tiedossa kun nää lapset alkaa kapinoimaan. No, kukin tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on tollanen äitikaveri ja kauhulla seuraan että milloin romahtaa kun hampaat irvessä suorittaa kaiken mitä tekee. Töissä täytyy olla täydellinen, lasten täytyy olla täydellisiä, äitiys se vasta täydellistä pitääkin olla, ainakin ulospäin. Raahaa lapsiaan koko ajan jonnekin, ovat myös alle kouluikäisiä ja lähettää mulle whatsapp-kuvia miten ollaan nyt siellä ja täällä ja miten Kyllikki ja Aulikki siellä hääräävät. Synttärit on aivan viimeisen päälle hermoromahduksen partaalta valmistettu näille lapsille ja sitten taas whatsapp, Face ja Insta laulavat miten on taas ollut hyvä äiti lapsilla.
Pah, raskasta.
Tuleeko tälläinen näyttämisen tarve jostain epävarmuudesta🤔 ihan kuin haluaisi vain todistella jotain.
Haluaa todistella ja näyttää. Kyllähän nyt kulissit täytyy pystyssä pitää kunnes ne romahtaa. Yksi mun kaveri on tällainen ja jotenkin esittämistähän se on kun hampaat irvessä täytyy tuollaista harrastaa.
Tuntuu siltä että tuo on tosiaan vain äidin näyttämisen halua ja suorittamista. Vaikuttaa takakireältä.