Mitä minulle tapahtui? Kiinnostus uuden suhteen hankkimiseen nolla.
Erosin siis joitakin vuosia sitten, ja alkuun kävin innolla treffeillä ja tarve uuden suhteen löytämiseen oli kova. Oli joitakin parin kuukauden-puolen vuoden juttuja, jotka sitten lopahtivat eri syistä. Aina lopussa tunsin kerta kerralta suurempaa helpotusta. Samaan aikaan olen toteuttanut monia unelmiani ihan yksin, ja nyt yhtäkkiä olen tilanteessa, jossa uusi parisuhde ei voisi vähempää kiinnostaa. Toki ajoittain käy mielessä miten olisi kiva tehdä yhdessä asioita, mutta sitten realismi puskee esiin ja tajuan, miten se toinen ei kuitenkaan nauttisi samoista asioista kuin minä ja elämästä tulisi vain hankalaa. Tuntuu vain työläältä ja vadtenmieliseltä. Mikä minulla on, olenko masentunut? Kuitenkin olen nelikymppinen vielä ihan soiva peli.
Kommentit (9)
Onneksi olkoon, olet siirtynyt seuraavalle levelille. Sinne ei kaikki koskaan pääse.
En tiedä, mutta noin siinä voi käydä, että kun oma elämä asettuu kivasti uomiinsa ja edellisestä suhteesta alkaa olemaan tarpeeksi aikaa, ei sitä elämäänsä enää haluaisikaan jakaa. Onnistuneesti vieroittuneilta haluaisin kysyä: ovatko tulokset pysyviä vai nollaako jokin pienikin säpinä saavutetun tyytyväisyyden?
Onnea, olet päässyt oravanpyörästä.
Yksikin kaveri on yleensä jonkun 2 viikkoa suhteiden välissä yksin. Niitä on ollut aika monta 15 vuoden aikana, kun ollaan tunnettu. Nytkään ei kuulemma mene erityisen hyvin uusimman kanssa....
En usko että jokin pieni säpinä nollaa tyytyväisyyden, kun selvästi on kyse henkisestä kasvusta. Olet viisastunut.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta noin siinä voi käydä, että kun oma elämä asettuu kivasti uomiinsa ja edellisestä suhteesta alkaa olemaan tarpeeksi aikaa, ei sitä elämäänsä enää haluaisikaan jakaa. Onnistuneesti vieroittuneilta haluaisin kysyä: ovatko tulokset pysyviä vai nollaako jokin pienikin säpinä saavutetun tyytyväisyyden?
Olen vieroittautumisen jälkeen olen todella varovainen ja estoinen ketä enää päästän lähelleni, joten se säpinän syntymisen todennäköisyyskin on melkoisen pieni, en usko että sellaista tilannetta pääsee enää edes tulemaan. Edellinen suhde alkoi sillä, että toinen oli innokkaasti heti osoittamassa kiinnostustaan ja se tietysti imarteli, antauduin sitten sen tunteen vietäväksi. Nyt kun toinen innokas tuli vastaan vieroittautumisen jälkeen, ei sillä innokkuudella ole enää samanlaista vaikutusta ja yhdistin sen mielessäni lähinnä ikäviin asioihin mitä edellisestä suhteesta seurasi.
Ei se nollaudu. Mulle tulee aina välillä tarve jollekin pikku sutinalle, mutta yleensä jo pelkkä nettideittailun yrittäminen saa minut muistamaan että en mä sitä suhdetta ihan oikeasti haluakaan. En jaksa treffailla. Seksiä silloin tällöin, ja se ehkä harmittaa eniten etten ole löytänyt sellaista kivaa vakipanoa, jota siis tekisi mieli nähdä uudestaankin.
Parisuhde on kuin huumetta, eikä moni pääse siitä kierteestä irti. Eron jälkeen vaan heti uusi ja taas mennään.
Minä huomasin päässeeni eroon parisuhdetarpeesta kun treffien mukavin hetki oli tulla tyhjään kotiin ja se oli koko jutun huipentuma ja nautinto. Osasi taas arvostaa omaa rauhaa ihan eri tavalla. Lopulta sen sitten uskoikin, että näin tämä nyt on. En voi käsittää miksi ihneessä olen joskus elänyt muiden ihmisten kanssa jotka ei ole sukuani tai omia lapsiani. Ihme toimintaa ja vaatii kyllä ihan tyhmänrohkeuttakin kun ihmisistä ei ikinä tiedä mitä ne on oikeasti.
Onneksi olkoon, olet vain päässyt vieroittautumaan läheisyydenkaipuun ikeestä. Minulla kävi niin, että pitkän yksinelon jälkeen rysähdin lääpälleni erääseen ja sitten parisuhdetta yritettiin. Se oli todella rasittavaa vuoristorataa, mutta ne voimakkaat tunteet oli minulle kuitenkin lähes ennenkokemattomia. Jäin niihin aika pahasti koukkuun ja sama oli ilmeisesti toisellakin, kun ei meinannut suhteen poikkilaittaminen onnistua vaikkei se selvästikään ottanut toimiakseen. Lopulta sille saatiin loppu ja ne vieroitusoireet oli aivan järkyttävät. Hinkusin myös ns. laastarisuhdetta, mutta onneksi sellaista en löytänyt ja nyt lähinnä ihmettelen koko ruljanssia, mitä mun päässä oikein liikkui. Eikä kiinnosta enää yhtään minkään parisuhteen perässä juosta.