Lihavuusmasennus: en viitsi mennä vauvan kanssa ulos, kun olen niin lihava

niin ja ota vesipullo mukaan!

tai ole valas loppuikäsi.

1. Otat itseäsi niskasta kiinni ja alat laihduttaa.



2. Hyväksyt muuttuneen ulkomuotosi ja varustelet vaatekaappisi uudelleen sen mukaisesti.



Kotiin ei kannata jäädä rypemään itsesäälissä, se vain pahentaa tilannetta, koska lohdutukseksi tulee syötyä kaikenlaista herkkua. Jos nuo ylläolevat vaihtoehdot tuntuvat ylivoimaisilta toteuttaa, juttelepa vaikka terveydenhoitajan kanssa, alakuloisuus synnytyksen jälkeen on tiettyyn pisteeseen saakka normaalia, mutta se voi olla myös merkki synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

Jos vielä imetät, ei kannata laihduttaa. Minä aloin laihtua vasta 6 kk vauvan syntymän jälkeen, kun vauva alkoi siirtyä kiinteisiin. Kyllä se siitä lähtee.

kun vauva on syntynyt, siis jos kyse on raskauden aikana tulleista kiloista. Syö terveellisesti ja monipuolisesti normaaleja määriä, herkut pois, niin kyllä se imetykseen yhdistettynä jo pistää painon laskusuuntaan.



Ei mitään hulluja nälkäkuureja tietenkään. Mutta monethan laihtuu imetysaikana ihan "itsestään" eikä se elimistö tiedä, onko laihtuminen seurausta tarkoituksellisesta syömisten tarkkailusta vai siitä, että jotkut vaan ei imetyksen aikanakaan tule syöneeksi enempää kuin ennenkään.

Nyt nainen itsetuntoa parsimaan, olet upea äiti. Reippaasti vaan vauvan kanssa vaunulenkille, kerran aamupäivällä, kerran iltapäivällä. Ota juomapullo mukaan, tee pitkiä lenkkejä. Välillä voit imettää vauvaa joko penkillä (jos on matkan varrella) tai vaikka kannon nokassa, näin on tehty meillä..



T: 102kg äiti, joka juoksee iltaisin, kiloista huolimatta..

auringonlaskun jälkeen niin kukaan ei näe... Tsemppiä!!!

on ehkä vähän liikaa rakentunut ulkonäön varaan, jos noin rankoille ottaa monelle naiselle tyypillinen, hoidettavissa oleva pulma. Ja oikeasti, kuka nyt niin tarkkaan ketäkin ulkoilijaa ja sen reisien paksuutta katsoo, ellei nyt ihan tuppukylässä satu asumaan että kaikki vastaantulijat ovat tuttuja tai puolituttuja.



Minä esim. asun keskisuuressa kaupungissa ja yleensä kun lähden lenkille yhteen kaupungin suosituimmista lenkkipaikoista, en ikinä näe yhtään tuttua. Ja jos ulkoinen olemus silti nolottaa, niin vieraista viis, nehän ei edes tiedä, kuka olet.