Pyydätkö anteeksi lapsiltasi jos olet ollut epäreilu?

kaikissa niissä tapauksissa, missä älyän olleeni epäreilu

Aina kun olen ollut typerä.

tosi ankara ja sanonut kovasti. Pyydän illalla anteeksi "varmuuden vuoksi" jotta lapsi tajuaa että en tahallani halua olla ilkeä.. tai jotain sellaista...

Vaikkapa jos torun lasta jostain, ja selviää ettei hän ollutkaan siihen syyllinen. Tai jos lapset saavat niskaansa kiukunryöpyn asiasta, mikä ei liity heihin tai joka on suhteeton heidän tekosiinsa nähden.

jos olen ollut typerä. näin oppii lapsikin että kaikkien on pyydettävä. tulee myös sovittua asia ja ollaan taas "ystäviä".

Yleensä anteeksipyyntöni johtuu siitä, että väsyneenä tulee tiuskittua tai huudettua lapsille. Kerron heille rauhoituttuani, että äiti on väsynyt, ei ole teidän vika ollenkaan että huusin jne. Tosin kerron myös, että silloin kun näkee, että toinen on väsynyt, niin ei tarvitsisi tahallaan "ärsyttää" :). Omat lapseni myös pyytävät anteeksi, jos toimivat väärin.

myönnän kyllä virheeni, mutta kerron myös miksi äiti menetti malttinsa tms. Tänään lapsi heitti maitolasin seinään, ihan vaan huvikseen, niin sanoin aika kovalla äänellä siitä kun potutti. Pyysin kyllä anteeksi, mutta sanoin että hänkin teki väärin kun heitti lasin seinään ja maidot lattialle. Molemmat siis pyysimme anteeksi, hyvä mieli tuli.

Kun olen ollut epäreilu, tönäissyt vahingossa, antanut väärän neuvon, unohtanut kuunnella lasta, sanonut rumasti tai huutanut...

joten on ollut pakkokin opetella anteeksipyyntö. Ensin miehen kanssa, nyt myös lasten. Ylireagoin ja kilahtelen, mun kanssa on varmasti välillä aika rasittava elää. Toisaalta osaan kyllä pyytää anteeksi ja hyvittää ja kun olen tasaisempi (suuren osan elämääni kuitenkin!), olen oikein hauskaa seuraa ja kasvatan järkevästi ja oikeudenmukaisesti.



Välit nyt jo kouluikäisiin lapsiin on hyvät ja läheiset, uskoisin siksi, että vaikka huudan ja häijyilen, olen myös reilu ja myönnän virheeni. Puhumme myös paljon ja osoitamme muitakin tunteita kuin kiukkua :-) En vaadi lapsiltakaan virheettömyyttää ja täydellisyyttä, vaan mokailla saa, tärkeinät on, kuinka asiat sen jälkeen hoitaa.