Lue keskustelun säännöt.
Heterot, joilla on sateenkaarilapsia
05.06.2021 |
Miten olette suhtautuneet ja miten toimitte? Taidetaan olla ensimmäinen sukupolvi vanhempia, joiden 12-14 vuotiaat jo tulevat kaapista. Älkää kaikki suvaitsevat alkako nyt heti mölistä, että asialla ei ole mitään väliä. Asia on meillekin täysin hyväksyttävä, mutta kun se tulee oman lapsen kohdalle, tajuaa ettei asia ole niin yksinkertainen.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko, että tuohon pitäisi jotenkin erityisesti "suhtautua"?
Samalla lailla olemme iloinneet sateenkaarilapsestamme kuin muistakin lapsistamme. Toissa kesänä vietettiin hänen häitään ja tänä kesänä hän tekee meistä isovanhemmat. :)
Ajattelen tietenkin että siihen pitää suhtautua niin kuin muihinkin lasten asioihin. Miten voi tukea ja auttaa, jos lapsella on erilaisia haasteita ja kokemuksia kuin itsellä on ollut. Jos elää heteronormatiivista elämää, tukena ja toisaalta rastitteena on perinteet ja tavata ja yleiset oletukset, jos kuuluu vähemmistöön niin siihen liittyy vähemistöstressiä, vaikka kotona ei olisikaan mitään ongelmia. Sateenkaarinuoret ovat isommassa itsemurhariskissäkin, heitä edelleen kiusataan koulussa, jatkuva kaapista ulos tulo voi rasittaa tai se että oletetaan aina sukupuoli tai suuntautuminen väärin, jos ei jaksa tai halua tulla kaapista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitihän asiaa hetki sulatella, kun huoletti, joutuuko lapsi ahdasmielisten haaskojen kynsiin. Ei joutunut ja lapsi voi hyvin ja on onnellinen. Seurustalukumppaneitakin on ollut. Ne, jotka me on tavattu, ovat olleet tosi mukavia.
Kiitos valistustuokiosta, numero 4. :)
Sateenkaarityttäremme tekee meistä isovanhemmat synnyttämällä lapsen.
Toki meistä tulisi ihan samalla tavoin mummo ja vaari, vaikka synnyttäjä olisi hänen puolisonsa tai vaikka lapsi tulisi perheeseen adoption kautta.
Valistiko oma vastaukseni kenties sinua yhtään?
T. numero 1
Kyllä se on niin yksinkertainen. Siis vanhemmalle, jos sen oikeasti hyväksyy. Lapselle itselleen ei aina jos/kun joutuu kohtaamaan niitä jotka eivät osaa hyväksyä näitä juttuja...
Herra Fakta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo homo- ja lesbosuhteet ovat ihan turhia.
Sinä olet ihan turha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän sitä tuntee epäonnistuneensa vanhempana, mutta ei se muu auta kuin hyväksyä tilanne. Suvulle ollaan hys hys asiasta ja toivotaan tuon olevan vain ohimenevä vaihe. Mikäli jatkuu aikuisuuteen ei kutsuta mökille eikä perheen/suvun juhliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan sitä monia tapoja saada niitä lapsia. Minun sateenkaarilapseni on kuitenkin vela, eikä sekään minua haittaa. Olisi aivan sama jos heterolapsenikin olisi, tai ehkä jopa toivottavaa hänen kannaltaankin.
Vai että aivan turhia?
Mites ne monet heteromiehet jotka myöskään eivät halua lapsia? Mitä nuo turhuudet tekevät haaskaamassa valheilla aikaa niiden kanssa jotka haluavat?
Tai eivät halua edes sitä pidempiaikaista suhdetta, kunhan vaan tuikkailla sinne sun tänne?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on niin yksinkertainen. Siis vanhemmalle, jos sen oikeasti hyväksyy. Lapselle itselleen ei aina jos/kun joutuu kohtaamaan niitä jotka eivät osaa hyväksyä näitä juttuja...
Tosin vanhempana pidän myös osaltani huolen ettei lapsi joudu kodissaan kohtaamaan näitä ahdasmielisiä tyyppejä. Toisin sanoen jätän nykyisin juhliin kutsumatta öyhöttäjä sukulaiset, hyvin yksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kas, palstalla on näköjään joku vika, kun hiljattain kirjoittamani kirjoitus on kadonnut välistä (nro 4 alkuperäisessä järjestyksessä). Täytyypä siis lähettää uudestaan:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko, että tuohon pitäisi jotenkin erityisesti "suhtautua"?
Samalla lailla olemme iloinneet sateenkaarilapsestamme kuin muistakin lapsistamme. Toissa kesänä vietettiin hänen häitään ja tänä kesänä hän tekee meistä isovanhemmat. :)
No jos "sateenkaarilapsi" tarkoittaa homoa tai lesboa, niin miten hän muka tekee teistä isovanhemmat? Ei varmasti ainakaan kumppaninsa kanssa, koska eivät kaksi miestä keskenään tai kaksi naista keskenään voi mitenkään saada lapsia, eivätkä kaksi moloa keskenään eivätkä toisaalta kaksi koloa keskenään voi mitenkään penetroitua toisiinsa.
Vain molo voi penetroitua koloon.
Ja jos toisaalta se lapsenne käyttää vastakkaista sukupuolta olevaa sijaistuikkaajaa tai -tuikattavaa, niin eikö hän siinä tapauksessa olisi voinut perustaa oikean parisuhteen ja perheen yksintein hänen kanssaan, jolloin tätä hänen nykyistä "sateenkaarikumppaniaan" ja "sateenkaarielämäänsä" ei olisi alkuunkaan tarvittu mihinkään.
Nuo homo- ja lesbosuhteet ovat ihan turhia.
En ole kenenkään vanhempi enkä hetero, mutta tuppaudun kuitenkin keskusteluun.
Kuulun siis seksuaalivähemmistöön ja olen myöskin opettaja, jota kautta näen tätä ap:n kuvaamaa ilmiötä että yhä nuoremmat tulevat kaapista ja oikeastaan kaikki heistä eivät edes miellä mitään kaappeja olevaksi enää.
Ja itsekin olisin toivonut ja toivon edelleen, ettei kaapista tarvisi erikseen tulla. Vinkkinä kaikille vanhemmille, normalisoikaa näitä asioita jo ennen kuin ne ovat ajankohtaisia ja vaikka kaikki lapselle lopulta olisivatkin cis-heteroita. Sellainen ”virallinen keskustelu” ja kaapista tuleminen on äärimmäisen raastavaa etukäteen ja jälkikäteen ja sen aikana joka tapauksessa ja vielä enemmän, jos puhumisen kulttuuria ei kotona ole. Ja kun ei riitä että sen tekee kerran, vaan asia pitää ”paljastaa” kaikille niille, ketkä ovat tunteneet minut lapsuudesta asti. Heidän mielikuvien ”pilaamista” saa pelätä. Lisäksi asia pitää tuoda esille tavalla tai toisella koko loppuelämän ajan kaikissa ihmissuhteissa. Ei riitä että esittelee tyttöystävää, vaan joillekin pitää jankata että tämä ei ole kaverini joka on nainen vaan tyttöystävä. Ja tätäkin saa joskus pelätä.
Työssäni en itse koskaan sano esim tytöille ”Sitten kun sinulla on poikaystävä” vaan ”Jos sinulla joskus on poika- tai tyttöystävä”. Ja vastaavalla tavalla siis montaa muutakin asiaa. Tälläistä puhetta olisin itse halunnut kuulla kotona ja muuallakin.
Ja sitten totean vielä yhden asia. Työssäni tosiaan olen huomannut, että sukupuoli- ja seksuaali-identiteettiä etsitään tänäpäivänä nuorempana ja julkisemmin kuin aiemmin. Jos minä olen yksin pohtinut asiaa seiskalla, tehdään se nyt kaveriporukassa nelosluokalla. Ja pohdintaa myös näytetään ja ilmaistaan näkyvästi ja kuuluvasti esim pukeutumisella, taiteen keinoin ja puheissa. Tämä on hienoa ja tätä en haluaisi kitkeä keneltäkään lapselta pois. Ja osan kohdalla tämä itsensä etsiminen päätyy siihen, että ovat kuitenkin niitä cis-heteroita, eikä se haittaa ketään. Mutta älkää pliis leimatko sitä, että se vaikka lesbous oli yhdelle vaihe siten, etät sanotte että se on kaikille vaihe. Ei sitä itsensäetsimisvaihetta tarvitse paheksua tai sille naureskella edes sen kohdalla, kuka olikin hetero.
Ihminen myös muuttuu elämän aikana. Miksi siis pitäisi leimata vaiheeksi seksuaali-identiteetin etsiminen kun ei me leimata oman musiikkimaunkaan etsimistä ”antti tuisku -vaiheeksi”.
Sori, eksyin aiheesta ja kirjoitin puhelimella nopeasti. Halusin vain sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herra Fakta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko, että tuohon pitäisi jotenkin erityisesti "suhtautua"?
Samalla lailla olemme iloinneet sateenkaarilapsestamme kuin muistakin lapsistamme. Toissa kesänä vietettiin hänen häitään ja tänä kesänä hän tekee meistä isovanhemmat. :)
No jos "sateenkaarilapsi" tarkoittaa homoa tai lesboa, niin miten hän muka tekee teistä isovanhemmat? Ei varmasti ainakaan kumppaninsa kanssa, koska eivät kaksi miestä keskenään tai kaksi naista keskenään voi mitenkään saada lapsia, eivätkä kaksi moloa keskenään eivätkä toisaalta kaksi koloa keskenään voi mitenkään penetroitua toisiinsa.
Vain molo voi penetroitua koloon.
Ja jos toisaalta se lapsenne käyttää vastakkaista sukupuolta olevaa sijaistuikkaajaa tai -tuikattavaa, niin eikö hän siinä tapauksessa olisi voinut perustaa oikean parisuhteen ja perheen yksintein hänen kanssaan, jolloin tätä hänen nykyistä "sateenkaarikumppaniaan" ja "sateenkaarielämäänsä" ei olisi alkuunkaan tarvittu mihinkään.
Nuo homo- ja lesbosuhteet ovat ihan turhia.
Tuolla ajattelulla yksikään esim. yhdenillanjutusta lapsen saanut heteronainen ei olisi voinut siis tehdä isovanhemmiksi vanhempiaan.
Ajattelusi mukaan kun ei riitä se, että oma lapsi saa lapsen.
Erikoinen ajattelumalli sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä tuntee epäonnistuneensa vanhempana, mutta ei se muu auta kuin hyväksyä tilanne. Suvulle ollaan hys hys asiasta ja toivotaan tuon olevan vain ohimenevä vaihe. Mikäli jatkuu aikuisuuteen ei kutsuta mökille eikä perheen/suvun juhliin.
Voi ei, ei kutsua mökille?! Voi ei, miten lapsirukka sitten pärjää? Ja suvun juhlat... ne enon 80-vuotisjuhlat ja tädin hautajaiset on niin mieleenpainuvia tilaisuuksia, että lasta varmaan harmittaa ja pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin vedetään nimet yli testamentista, sitten 18 vuotiaana käsketään pakkaamaan ja lähtemään homoystävien luoksi parantamaan maailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä tuntee epäonnistuneensa vanhempana, mutta ei se muu auta kuin hyväksyä tilanne. Suvulle ollaan hys hys asiasta ja toivotaan tuon olevan vain ohimenevä vaihe. Mikäli jatkuu aikuisuuteen ei kutsuta mökille eikä perheen/suvun juhliin.
Voi ei, ei kutsua mökille?! Voi ei, miten lapsirukka sitten pärjää? Ja suvun juhlat... ne enon 80-vuotisjuhlat ja tädin hautajaiset on niin mieleenpainuvia tilaisuuksia, että lasta varmaan harmittaa ja pitkään.
Toki ei mökkeily ole kaikkia varten. Jotkut viihtyy kesällä kaupungissa kuutiossa ja toiset mökillä se on ymmärrettävää. Juhannus ollaan perinteisesti mökillä jonne tulee sukulaisia. Myös joulu vietetään ison suvun kesken + paljon muita juhlia. Sääli, ettei sulla selkeästi ole sukua ympärilläsi, tai jos on, niin ei läheisiä sellaisia. Suku on se mistä yksilö tulee ja johon kuuluu veren kautta. Sateenkaarilapsi on paitsi häpeä myös omalta osaltaan katkaisee sukupolvia jatkuneen ketjun.
Vierailija kirjoitti:
Herra Fakta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo homo- ja lesbosuhteet ovat ihan turhia.
Luonnossa melkein 200 eri lajilla on havaittu homoseksuaalista käytöstä. Siitä on yhteisölle/populaatiolle etua mm. siten että homopari adoptoi orvoksi jääneet poikaset. Heteroparit ei siihen ehdi kun heillä on liikaa työtä omien poikasten/lisääntymissyklin kanssa.
(Transsuilu on sitten ihan eri asia...)
Kyllä ap, asia on juuri niin yksinkertainen että asian joko hyväksyy tai ei hyväksy. Ei ole olemassa mitään välimuotoa jossa esitetään suvaitsevaista ja hyväksytään muiden kohdalla mutta ei sitten kuitenkaan oman lapsen kohdalla. Miten se on sinulta pois, että kaikki (mukaan lukien lapsesi) saavat rakastaa ketä haluavat? Ja lapsenlapset ei kelpaa tekosyyksi koska sateenkaariperheillä on myös lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ensin vedetään nimet yli testamentista, sitten 18 vuotiaana käsketään pakkaamaan ja lähtemään homoystävien luoksi parantamaan maailmaa.
Nimeä voit vedellä yli niin paljon kuin haluat. Lapsi perii lakiosansa silti.
Ajatteletko, että tuohon pitäisi jotenkin erityisesti "suhtautua"?
Samalla lailla olemme iloinneet sateenkaarilapsestamme kuin muistakin lapsistamme. Toissa kesänä vietettiin hänen häitään ja tänä kesänä hän tekee meistä isovanhemmat. :)