Yksinäiset. Mitä teette kesälomalla?
Kommentit (20)
Vähän remontoin. Käyn yhden yön naapurikaupungissa. Ja jos matot saisin pestyä.
Murjotan yksin nurkassa. Niin kuin muinakin päivinä.
Samaa ku ennenkin, pyöräilen, luen, käyn kaupas, katon telkkaa. Ei ole varaa mitään ihmeitä ikinä tehä.
Aion ladata akkuja. Olo on vetämätön ja kaipaan lepoa. Sohvalla jotain suoratoistopalvelua katsoen, suklaata ja jätskiä syöden, menee varmaan valtaosa lomasta. Matot yritän jaksaa pestä, mutta en aseta itselleni mitään pakkosuorittamis-juttuja.
Pyöräilen, käyn uimassa. Kuuntelen ääkirjaa, pelaan pokemonia.
Rassaan autoa, ajelen moottoripyörällä, katselen YouTubesta tai jostain suoratoistopalvelusta videoita ja kuntoilen. Laitan pihaa ehkä ja jotain pientä remppaa taloon, jos jaksan. Tänä kesänä en enää ryyppää, ei siitä mitään hyötyä pitemmän päälle ole.
Kyllä tuntui taas tänäänkin tyhmältä kävellä yksin rannalla ja puistossa. Istuin hetken penkillä, sitten alkoi harmittaa kaksittain tai porukassa kulkevien kälätys.
Seuraava viikko on kesälomaa ja teen ihan samoja juttuja mitä aina eli urheilen ja nautin auringosta.
Kun on kaveriton ikisinkku niin yksin tehtäviä juttuja täytyy keksiä.
Yksinäisenä tuntuu paremmalta olla vain yksin himassa tai vaihtoehtoisesti mennä fiilistelemään johonkin, missä massat eivät kokoonnu, esim luontoon, metsään jne.
Kaupoilla ja asioilla käydessä muut ihmiset eivät haittaa, mutta jos menet jonnekin vain olemaan ja viihtymään, muiden ihmisten läsnäolo tuntuu vain ahdistavalta.
Elokuvissa ei väliä, kunhan lähelle ei istu supattajia tai pussin rapistelijoita. Onneksi on vielä nää etäisyysrajoitukset.
Ja juu, jos mulla olisi yksikin kaveri mukaan lähtijäksi, hän ei tietty haittaisi!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuntui taas tänäänkin tyhmältä kävellä yksin rannalla ja puistossa. Istuin hetken penkillä, sitten alkoi harmittaa kaksittain tai porukassa kulkevien kälätys.
Niinpä. Yksin kotona kesäpäivänä on masentavaa, mutta ei yhtä masentavaa kuin nähdä kuinka 90 % ihmisistä ulkona on jonkun muun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuntui taas tänäänkin tyhmältä kävellä yksin rannalla ja puistossa. Istuin hetken penkillä, sitten alkoi harmittaa kaksittain tai porukassa kulkevien kälätys.
Niinpä. Yksin kotona kesäpäivänä on masentavaa, mutta ei yhtä masentavaa kuin nähdä kuinka 90 % ihmisistä ulkona on jonkun muun kanssa.
Just näin. Eikä vielä oikein kehtaa tai voi edes mennä istumaan jonkun yksinäisen seuraksi koska korona.
Meilläpäin ihmiset on luopuneet suurelta osin maskin käytöstä ulkosalla.
Mulla on tiedossa ensi viikolla ohjelmaa, kun menen bussilla toiselle paikkakunnalle sairaalaan.
Siinäpä sitä kesän riemua.
Yksin kotona istuskelu on helpointa. Kävin juuri autolla ajelemassa ajankulukseni. Jokaisessa vastaantulleessa autossa istui joku myös matkustajan paikalla ja pariskunnat kävelivät käsi kädessä ilta-auringon paahtaessa. Vaikka koko elämäni olen ollut ilman kumppania, niin kyllä sitä silti osaa kaivata.
Ennen pakenin tätä pahaa oloa viinan avulla. Sen aika on ohi ja nyt vaan täytyy keksiä muuta tilalle. Yhä se vaan tekisi mieli vetää pää täyteen ja olla huoleton taas sen pienen hetken. Hyytävä ajatus, että tätä pitäisi kestää vielä 50 tai jopa yli 60 vuotta. Olen eksynyt tähän elämään.
Jos järjestäisi kesällä ekstemporeena tapaamisen yksinäiset palstalaiset, ehkä ulkona jossain, tulisitko?
Peukuta vaikka tmv jos tulisit
Istun tietokoneen äärellä monesti lomat. Jos harrastan liikuntaa, harrastan yksin. Esim. pyöräilin juuri yksin 80 km. Kaupassa käyntikin masentaa toisinaan, kun muilla miehillä on seuranaan nättejä nuoria naisia ja itse en saa sellaisista nauttia. Pyrin olemaan loman ajan mahd. paljon yksikseni niin, ettei tarvitse katsella muita ihmisiä. Se estää parhaiten masennusta. Nyt joku ehdottaa lähtemistä viihteelle yms tutustumaan ihmisiin, mutta mun kokemukseni on, että mun ikäryhmässä tai nuorempi aivan joka ainoa perusnätti on jo varattu.
M35
Olen varannut jo pari kaupunkilomaa Suomessa ja teen myös päiväretkiä kotikaupungissa ja ulkopuolella. Teatteria, festaria, museoita ja ulkoilua. Ei haittaa käydä ravintolassakaan yksin, kunhan en joudu keskelle salia isoon pöytään istumaan. En anna yksinäisyyden rajoittaa elämääni liikaa.
Pyöräilen tai lenkkeilen uimaan järvenrannalla. Kirja mukaan tai äänikirja luureihin ja saattaa vierähtää pidempikin aika siellä. En pidä hiekkarannoista mutta sellainen luonnollinen uimapaikka on ihana. Ei väliä, jos on muitakin, koska yleensä ovat lapsia, teinejä tai lapsiperheitä ja heitä on mukava katsella eivätkö aiheuta samanlaista sosiaalista haikeutta kuin nuoret ja aikuiset kaveriporukoina puistossa ym.
Muutenkin luen paljon, hyvällä säällä ulkona, herkkujen kera (karkkia, mansikoita tms.).
Käyn parissa paikassa, jossa en ole koskaan käynyt. Ehkä vaan pyörällä lähialueilla uusissa kohteissa tai ihan junalla jossain muualla Suomessa.
Katson telkkaria, palstailen, luen. Sitä tavallista.