Kirjoitin eilen meiliä 31 vuoden takaiselle kirjeenvaihtokaverille ja pyysin anteeksi silloista tyhmyttäni
Hän oli mukava, lempeä, fiksu ja kiinnostava silloin 1990-luvun alussa. Hän asui Porissa, itse muualla. Tavattiin ja soiteltiin mutta sitten sain väännettyä jostain riitaa, haukuin hänet kovin sanoin ja lopetin kirjeenvaihdon.
Muutama vuosi sitten tajusin, että tuo pienen pieni juttu on vaivannut mua kaikki nää vuodet. Nyt oon kauhean helpottunut!
Ei mulla ole taka-ajatuksia. En ole miestä hakemassa. Mulla on nyt kaikki mitä tarvitsen.
Kommentit (8)
Ei se ole pieni juttu kun haukkuu toisen. Hyvin teit kun rohkeni nyt pyytää anteeksi.
Hiukan outoa ja epätoivoistakin, mutta hyvä, jos sinulle tuli siitä parempi mieli. Vain itse voit tietää, millainen se tilanne teidän välillänne oli.
Vierailija kirjoitti:
Hiukan outoa ja epätoivoistakin, mutta hyvä, jos sinulle tuli siitä parempi mieli. Vain itse voit tietää, millainen se tilanne teidän välillänne oli.
Miten niin? Anteeksipyyntö ei maksa mitään.
Mäkin oon kirjoitellut antyeeksipyyntökirjeitä ja korvannut rahallisestikin, jos oon aiheuttanut jotain vahinkoa tai jättänyt lainan maksamatta. Puhdas omatunto tuntuu hyvältä. Yleensä ihmiset ei vaan vastaa mitään. Yksi ainoa vastasi; hänelle juuri olin velkaa, ja hän oli hyvin ystävällinen ja sanoi ettei tarvitse maksaa takaisin. Laitoin sitten hyväntekeväisyyteen tuon summan.