Lue keskustelun säännöt.
Olin lapsena ja nuorena ikävä ihminen ja se hävettää :(
01.06.2021 |
En nyt suoranaisesti mikään kiusaaja, mutta helposti loukkaantuva ja kärkäs kuittailemaan. Olin myös äärettömän kateellinen ja saatoin yllyttää muita olemaan huomioimatta luokan rikkaimman tytön uusia hienoja vaatteita, kun itse jouduin kulkemaan kirppisrytkyissä. Muutimme usein ja oli vaikea löytää paikkaansa aina uusista porukoista ja siksi kai päädyin tällaiseen toimintaan. Olen kai aika välkky ja sitä ominaisuutta oli helppo kanavoida pisteliääseen kieleen. Saatoin myös valehdella tai ainakin värittää totuutta jopa ns. parhaille kavereille, mikä tietysti johti siihen, etteivät suhteet oikeasti olleet kovin syviä. Nyt aikuisena häpeän. Vaikka minulla kouluaikoina oli kavereita, yhteydet hiipuivat ja tokkopa kukaan enää kypsyttyään ja tajuttuaan millainen olin, haluaisikaan kaveerata. Buu minä, olisi ihanaa olla hyvä ja mukava ihminen, jolla on oikeita ja pitkiä kaverisuhteita lapsuudesta saakka... :(
Kommentit (9)
Ei minullakaan ole ala- tai yläasteelta enää kavereita, vaikka olin mukava ja pidetty ihminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohda menneet. Mä olin kiusaaja ala-asteella ja opin siitä että en ikinä kiusaa enään, mutta siinäpä se... tuli tehtyä mitä tuli.
Minäkin olin lapsena ikävä ihminen. Koulussa ihan rauhallinen, mutta kotona...kiukuttelin kaikesta vanhemmilleni ja jopa mummolleni. Olin todella hankala lapsi :( teininä olin jo hyväkäytöksinen mutta ala-asteen ekat vuodet olin aivan hirveä. Olin vieraskorea joten huono käytös kohdistui vain lähimpiin perheenjäseniin mutta huonoa käytöstä silti
Niin minäkin, mutta vähän eri tavalla. Olin sosiaalisesti äärettömän kömpelö ja saatoin sanoa ihan mitä tahansa tarkoittamatta sillä mitään pahaa. Ihastuin palavasti ja epätoivoisesti vastakkaiseen sukupuoleen ja tuijotin vaan maanisesti näitä kohteita ja lähestyin kömpelösti ja asiattomastikin. Hävettää vieläkin vaikka nykyään olen lähes normaali. Diagnoosin sain vasta aikuisiällä.
Niin minäkin, ja olin sitä vielä 20+. Tökerö lähinnä. Utelias ja nenäkäs.
Kyllä hävettää. Pitää vain yrittää ajatella, ettei kukaan muista. Ja toivottavasti käyttäydyn nykyään paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, kaikki me olemme olleet lapsina ja nuorina enemmän tai vähemmän urpoja. Aivot kehittyy 25 ikävuoteen saakka! Olkaa armollisia itsellenne ja muille. Tärkeintä on, että olette kehittyneet ihmisinä ja myöntäneet mokanne - siihen eivät ihan kaikki pysty.
t. Itsekin lapsena ja nuorena sietämätön näsäviisastelija ja piikittelijä, nykyään mukava ihminen
Meillä oli kotona vaikea ilmapiiri, äiti ei olisi halunnut olla äiti vaan sinkkunainen joka saisi bilettää ja shopata kaikki rahansa. Koska hän vihasi omaa elämäänsä, hän halusi tehdä minun elämästäni mahdollisimman kurjan. Kehu siinä nyt muiden uusia vaatteita, kun itse saat uusia vaatteita ehkä kerran vuodessa, ja silloinkin ne ovat äidin itse valitsemia, tai useinmiten siskoni vanhoja. Aikuisillehan se on ihan sama missä perunasäkissä esiintyy, mutta nuorelle on tosi noloa mennä kouluun vaatteissa jotka menivät muodista kolme vuotta sitten.
"Onneksi" olin koulukiusattu, joten en tunne niin suurta häpeää ja pahaa mieltä katkerasta käytöksestäni. Yläasteen jälkeen pääsin eri kouluun kuin kiusaajat, ja rupesin opettelemaan käytöstapoja. En valittanut, kehuin toisen uutta takkia jne. Lakkasin hakemasta ymmärrystä minun tilanteelle, ja tyydyin siihen että olen vaan yksi kaikista muista, sulaudun massaan enkä erotu. Ja se on itse asiassa hyvä juttu se.
Anna itsellesi anteeksi ap. Olet sentään tajunnut että käytöksesi oli ikävää, monet eivät elämänsä aikana sitä koskaan havaitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole armollinen itsellesi. Se on hieno homma että olet havahtunut miettimään käytöstäsi ja aiot muuttua. Kaikista ei siihen ole.
Olet päässyt tosi pitkälle pohdinnassa! Vaikutat mukavalta tyypiltä ja siistiä että oot ottanut onkeen.
Olen itse samassa vaiheessa.
Kantapään kautta me opitaan monet asiat :) joka tapauksessa mennyttä tärkeämpää on se mitä olet tänään ja miten se vaikuttaa jatkoon!