Lue keskustelun säännöt.
Vauva tulossa ja miehen vakava sairastuminen
30.05.2021 |
Olen raskaana viimeisen kolmanneksen alussa ja aivan kauhuissani tulevasta, sillä mieheni on sairastunut vakavasti ja menettänyt toistaiseksi suurimman osan liikuntakykyvystään. Mietin, että minun täytyy käytännössä pärjätä vauva-arjessa yksin kun miehestä ei ole apua vauvan kantelemisessa, ulos viemisessä ja kotitöiden tekemisessä. Miten voisin tsempata itseäni tässä tilanteessa ja luoda toivoa, että selviän/selviämme?
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selviät hyvin? Mies voi kuitenkin vahtia vauvaa esim vauvan nukkuessa, vaikkei voisi kantaa. Tällöin sulla on hetki omaa aikaa. Kannattaa etsiä valmiiksi ostoapua varalle - ei ole pakko välttämättä käyttää mutta on katsottuna jos tarviikin.
Neuvolasta ei saa mitään apua, itse en ola ainakaan saanut vaikka hätä ollut. Eli rahalla pitänyt ostaa.
Naisten empatiat taas tulilla.
Mies on vakavasti sairas, ja nainen ajattelee ainoastaan itseään.
Vierailija kirjoitti:
Naisten empatiat taas tulilla.
Mies on vakavasti sairas, ja nainen ajattelee ainoastaan itseään.
Vai lastaan?
Tsemppiä ap! Kyllä sä pärjäät. Mun mieheni oli neliraajahalvaantunut kun vauvamme syntyi. Kyllä sitä pärjää, vaikka hänet piti nostaa välillä pyörätuoliin, autoon yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet pakkasen täyteen ruokaa valmiiksi, ja sämpylöitä.
Hommaat nyt rattaat (rintarepun/liinan) ja turvakaukalon jos et jo valmiiksi ole hankkinut.
Kyllä sitä monet pärjää ihan itsekseenkin vauvan kanssa, ne ekat päivät voi olla hankalia kun vauvalla ei ole rytmiä ja itsekin voi olla kipeä. Sen takia ruokaa valmiiksi pakkaseen niin ei tarvitse kokkailla tai käydä isosti kaupassa niinä ekoina päivinä. (muutenkin tietty voi ostokset tilata kotiin jos mahdollista).
Ehkä voisit hommata sitterin jota mies ehkä pystyisi keinuttamaan niin pääsee hänkin osallistumaan jotenkin ennen kuin kuntoutuu.
Vierailija kirjoitti:
Naisten empatiat taas tulilla.
Mies on vakavasti sairas, ja nainen ajattelee ainoastaan itseään.
Ei hyvää päivää. Aloittaja joutuu tässä tapauksessa yksin kannattelemaan koko perhettä, sekä sairasta miestään että vastasyntynyttä lastaan. Totta kai hänen pitää ajatella omia voimavarojaan! Minä en parhaalla tahdollakaan lue aloituksesta yhden ainoaa itsekästä ajatusta, silkan avunpyynnön arjesta selviytymiseen.
Mitä itse ehdottaisit? Lapsi adoptioon, vai?
Aloittajalle, älä epäröi pyytää apua. Kysy neuvolasta, ota yhteyttä Kelaan, sairaaloissa on sosiaalityöntekijä jolta voi kysyä apua lomakeviidakkoa varten, käytä surutta esmes kauppojen kotiinkuljetuksia jos asut sopivalla alueella. Avun pyytäminen ei ole heikkouden tai riittämättömyyden merkki. Kyllä te selviätte!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten empatiat taas tulilla.
Mies on vakavasti sairas, ja nainen ajattelee ainoastaan itseään.
Vai lastaan?
Mitenköhän ne maailman miljoonat yksinhuoltajat pärjää?
Vain suomalainen nainen on näin pohjattoman itsekäs.
On sitten niin, että kaksi avuntarvitsijaa, mies ja vauva sekä kolmantena synnytyksestä toipuva äiti.
Vauva: ruokaa, vaippoja, hoivaa, pyykkejä, kylvetystä.
Mies: ruokaa, pyykkejä, hoiva-apua (kuskausta), pesuja.
Lisäksi kaupassakäyntiä, miehen kontrollit ja äidin kontrollit, vauvan neuvolointi, ruuanlaittoa.
Ristiäiset.
Talo: siivousta, laskujen maksamista.
Äiti: tarvitsee unta, muuta lepoa, ruokaa, puhtaita vaatteita, ulkoilua, suihkuaikaa.
Tämän listauksen jälkeen pyytäisin apua, kutoisin siis turvaverkon.
T ä r k e i n on todella tuo kommenteissa jo mainittu 'kyllä sinä pärjäät. Kirjoita se lapulle keittiön seinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten empatiat taas tulilla.
Mies on vakavasti sairas, ja nainen ajattelee ainoastaan itseään.
Ei hyvää päivää. Aloittaja joutuu tässä tapauksessa yksin kannattelemaan koko perhettä, sekä sairasta miestään että vastasyntynyttä lastaan. Totta kai hänen pitää ajatella omia voimavarojaan! Minä en parhaalla tahdollakaan lue aloituksesta yhden ainoaa itsekästä ajatusta, silkan avunpyynnön arjesta selviytymiseen.
Mitä itse ehdottaisit? Lapsi adoptioon, vai?
Aloittajalle, älä epäröi pyytää apua. Kysy neuvolasta, ota yhteyttä Kelaan, sairaaloissa on sosiaalityöntekijä jolta voi kysyä apua lomakeviidakkoa varten, käytä surutta esmes kauppojen kotiinkuljetuksia jos asut sopivalla alueella. Avun pyytäminen ei ole heikkouden tai riittämättömyyden merkki. Kyllä te selviätte!
Onhan se kamalaa, kun joutuu ihan sen oman lapsensa hoitamaan.
Jää sitten vähän vähemmän aikaa palstalla makaamiseen.
Onko isovanhempia, sisaruksianne lähellä?
Myös heidän apuaan voi pyytää.
Itse olen isoäitinä ollut terve ja mielelläni osallistunut vauvan hoitamiseen, jotta vanhemmat ovat saaneet hetken hengähtää.
Ellei lähellä ole turvaverkkoja, kaupungeissa ja ainakin isommissa kunnissakin on vapaaehtoisjärjestöjä, joista voi kysyä apua.
Kun selviät alkuun ja vauvan kanssa eläminen alkaa sujua rutiinilla (niin rutiinilla kuin se nyt voi) kaikki sujuu hyvin. Sinulla on nyt suuri vastuu, mutta pystyt kyllä. Pidä huoli omasta terveydestäsi niin olet hyvissä voimissa. Miehesi voi osallistua olemalla läsnä vauvalle, juttelemalla ja laulamalla, jos se on hänelle mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisten empatiat taas tulilla.
Mies on vakavasti sairas, ja nainen ajattelee ainoastaan itseään.
Vauvaa.
Ymmärrän, ettet ymmärrä.
Harva mies käsittää esimerkiksi elatusmaksuja OMASTA lapsestaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko isovanhempia, sisaruksianne lähellä?
Myös heidän apuaan voi pyytää.
Itse olen isoäitinä ollut terve ja mielelläni osallistunut vauvan hoitamiseen, jotta vanhemmat ovat saaneet hetken hengähtää.
Ellei lähellä ole turvaverkkoja, kaupungeissa ja ainakin isommissa kunnissakin on vapaaehtoisjärjestöjä, joista voi kysyä apua.
Kun selviät alkuun ja vauvan kanssa eläminen alkaa sujua rutiinilla (niin rutiinilla kuin se nyt voi) kaikki sujuu hyvin. Sinulla on nyt suuri vastuu, mutta pystyt kyllä. Pidä huoli omasta terveydestäsi niin olet hyvissä voimissa. Miehesi voi osallistua olemalla läsnä vauvalle, juttelemalla ja laulamalla, jos se on hänelle mahdollista.
Mulla ei ollut ketään apuna. Lapsen isovanhemmat eikä muut sukulaiset halunneet auttaa mutta kyllä sitä pärjää, kun on pakko. T. Nro 6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälainen vamma tai sairaus miehelläsi on? Onko hoitoa tai kuntoutumista odotettavissa vai onko toimintakyky pysyvästi alentunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten empatiat taas tulilla.
Mies on vakavasti sairas, ja nainen ajattelee ainoastaan itseään.
Vai lastaan?
Mitenköhän ne maailman miljoonat yksinhuoltajat pärjää?
Vain suomalainen nainen on näin pohjattoman itsekäs.
Onko niillä yksinhuoltajillakin ollut lisähuolena vakavasti sairas mies vai mitä yrität sanoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten empatiat taas tulilla.
Mies on vakavasti sairas, ja nainen ajattelee ainoastaan itseään.
Ei hyvää päivää. Aloittaja joutuu tässä tapauksessa yksin kannattelemaan koko perhettä, sekä sairasta miestään että vastasyntynyttä lastaan. Totta kai hänen pitää ajatella omia voimavarojaan! Minä en parhaalla tahdollakaan lue aloituksesta yhden ainoaa itsekästä ajatusta, silkan avunpyynnön arjesta selviytymiseen.
Mitä itse ehdottaisit? Lapsi adoptioon, vai?
Aloittajalle, älä epäröi pyytää apua. Kysy neuvolasta, ota yhteyttä Kelaan, sairaaloissa on sosiaalityöntekijä jolta voi kysyä apua lomakeviidakkoa varten, käytä surutta esmes kauppojen kotiinkuljetuksia jos asut sopivalla alueella. Avun pyytäminen ei ole heikkouden tai riittämättömyyden merkki. Kyllä te selviätte!
Onhan se kamalaa, kun joutuu ihan sen oman lapsensa hoitamaan.
Jää sitten vähän vähemmän aikaa palstalla makaamiseen.
Synnytyksen tai sektion jälkeen oma toipuminenkin vaatii aikaa ja apua.
Miten mies pärjää sillä aikaa, kun olet sairaalassa? Voisiko miehelle saada henkilökohtaisen avustajan, joka jatkaisi lapsen syntymän jälkeenkin?
Itse aina rukoilen kun on vaikeaa.