Lue keskustelun säännöt.
Oletteko koskaan hermostuneita kun tapaatte hyvännäköisiä ihmisiä?
28.05.2021 |
Tai sellaisia, jotka on just sun makuun. Itse menen usein jännittyneeksi kun kohtaan jossain hyvännäköisen miehen, esim. Töissä joku asiakas, naapuri yms. En osaa olla oma itseni, vaikea olla katsekontaktissa, härvään samanaikaisesti jotakin, kun jutellaan ...
Muilla samaa? :) enkä ole enää mikään teini iältäni ettei mene tää jännitys nuoruuden piikkiin.
Kommentit (10)
Kyllä varmaan lähtisi taju. Onneksi en kohtaa sellaisia koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein osaa pitää ketään hyvännäköisenä. Miehiä ainakaan. En tykkää ns komeista. Miehen pitää olla mukava ja huumorintajuinen. Ei siis hetkauta mitenkään, jos joku ns komistus olisi edessä.
Komeus ei kiinnosta, jos pidän hänestä oikeasti niin sitten menen vaikeaksi.
Koko ajan. Olen kateudesta vihreä. Sekä siksi, että haluaisin semmoisen hyvännäköisen kaverin että myös siksi, että haluaisin itsekin olla niin pitkä ja komea tai pitkä ja kaunis. Mutta kauneus/komeus on katoavaista. Ketä tahansa saattaa kohdata tapaturma tai sairaus, joka tuhoaa ulkonäön.
En varmaan muuten olis niin kateellinen, mutta kun monet ihmiset tuntuu ajattelevan, että olen itse valinnut olla lyhyt ja tavallisennäköinen...
Vierailija kirjoitti:
No ei... paitsi jos se ihanuus tykkää, että minä olen myös just sen makuun. Siinä sitten kiemurrellaan, tuijotellaan kengänkärkiä ja sönkötetään jotain.
mistä erottaa johtuuko alaspäin katsominen ja mumiseminen inhoamisesta vai ihastumisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin tavannut Kim Wilden hehkeimmillään 80-90-luvuilla ja hän olisi katsonut minua silmiin ja hymyillyt minulle olisin pökrännyt. Varmaan pökräisin vieläkin on vaan niin lumoava ja se ääni. Jalat lähtisi alta ja taju päästä. Ei puhettakaan että saisin sanaakaan suusta siinä hypnoosissa. M55
Ihan helvetin kauheeta yrittää olla normaali ihanan miehen läsnäollessa, kurkkua kuristaa ja kädet tahtoo vapista. Ja sitten kuulen kun se saapuu hetkeksi paikalle (istun selin hänen tulosuuntaansa ja esitän kuin en huomaisi häntä lainkaan), kakistaa normaalista poiketen ihan oudon vapisevalla äänellä lyhyen kysymyksen paikalla olevalle kolmannelle henkilölle ja livahtaa sitten tiehensä. Ja mä jään hiljaa yhtä välinpitämättömän näköisenä istumaan tietäen että tää johtui mun läsnäolosta. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei... paitsi jos se ihanuus tykkää, että minä olen myös just sen makuun. Siinä sitten kiemurrellaan, tuijotellaan kengänkärkiä ja sönkötetään jotain.
mistä erottaa johtuuko alaspäin katsominen ja mumiseminen inhoamisesta vai ihastumisesta?
Ihastuneen reaktiossa on mukana pelkoa/epävarmuutta heijasteleva jäätymisviba, inho tulee esiin enemmänkin tietynlaisena välinpitämättömyytenä/tylyytenä ja siitä paistaa läpi tän ihmisen taholta enemmänkin lähes ylimielinen/itsetietoinen asenne.
Ahaa, siis tuon takia naiset hätääntyvät ja panikoivat kun lähestyn heitä, he ovat vain ihastuneita minuun.
No ei... paitsi jos se ihanuus tykkää, että minä olen myös just sen makuun. Siinä sitten kiemurrellaan, tuijotellaan kengänkärkiä ja sönkötetään jotain.