Lue keskustelun säännöt.
Avoin suhde - miten onnistuis vai onnistuisiko?
M + 50
28.05.2021 |
Mitähän nyt ajattelisi? Vaimo on heitellyt ajatusta avoimesta suhteesta. Kuulemma voisi tuoda uutta virtaa seksielämään ja on tätä päivää. Seksi on sujunut tähänkin asti ihan kohtuu hyvästi; paremminkin tietysti voisi olla, mutta niihän kai aina.
Äkkiä ajatellen kuulostaa miehestä kiinnostavalta, lupa hypätä sänkyyn vieraan kanssa.
Kun ajan kanssa ja tarkemmin rupeaa ajattelemaan asiaa, niin herää kuitenkin kysymyksiä.
Nainenhan saa seksiseuraa aina ja kaikkialla, jos vain haluaa ja tuo sen ilmi. Lukemani ja kuulemani perusteella on jopa runsaasti valinnanvaraa - ei tarvitse tyytyä ensimnäiseen pervoon, joka vastaan tulee. Näin uskon olevan myös vaimoni tapauksessa. On hän sen verran näyttävä nainen, että seuran löytäminen ei tulisi tuottamaan hankaluuksia.
Mutta sitten tullaan siihen kysymykseen, joka nousee mieleen alkuinnostuksen laannuttua.
Mistä löytää satunnaista seksiseuraa + 50 mies, vaikka olisi minun laillani tiukassa kunnossa ja urheilullinen, eikä ulkonäöllisestikkään mikään metsänpeikko, vaikka itseäni subjektiivisesti arvioinkin. Olen ollut vaimoni kanssa yhdessä ja samassa parisuhteessa yli kolmekymmentä vuotta olematta mitenkään lähemmin tekemisissä muiden naisten kanssa, seksistä puhumattakaan.
Tapailu- ja treffikulttuuri on varmaakin muuttunut tuona aikana täydellisesti.
Sen mitä olen antanut itselleni kertoa, niin ikäluokkani naiset hakevat yleensä toiselle tai kolmannelle kierrokselleen vakituista kumppania, eikä satunnainen seksi kuulu heillä ainakaan treffipalstojen suosikkiaiheisiin ja jos siellä joku sellaisen kaipaaja sattuu olemaankin, niin hän saa jakaa jonotusnumeroita. Useimman kuuluvat vaihtavan suuntaa, jos mies ryhtyy ehdottelemaan seksiä samalla, kun kertoo olevansa avoimessa suhteessa ja että aikomuksena ei ole lopettaa aiempaa parisuhdetta mihinkään.
Ainakaan omalta pieneltä paikkakunnalta on mahdotonta löytää ketään. Ainut ravintola joka täällä on ollut suljettiin noin viisitoista vuotta sitten ja rakennuskin on jo purettu. Suurinpiirtein kaikki tuntevat tai ainakin tietävät toisensa jollakin tasolla. Ainoat naiset jotka tiedän, joilta irtoaisi varmasti satunnaista seksiä ovat sellaisia pubiruusuja ilman sitä pubiakin, että ei kiitos. Mieluummin vaikka selibaattia loppuelämä; en halua riskeerata sitä että heppi tippuu pois lopullisesti.
En oikein osaa suhtatua siihenkään, että vaimollanikaan olisi rakastaja samalta kylältä. Äkikseltään tuntuu ainakin oudolta, että kaupan kassajonossa pitäisi ajatella edellä kaverin panevan vaimoani tai vaihtoehtoisesti miettiä, että paneekohan tuo takana oleva häntä.
Naapurikaupunki on lähin paikka, jossa on yöelämääkin, mutta sinne on matkaa yli 50 kilometriä.
Työssäkäynti välimatkan lisäksi asettaa omat rajoitteensa sen kuppiloissa pörräämiselle ja kuten aiemmin totesin; edellisestä kierroksesta on jo yli kolmekymmentä vuotta ja silloinkin pääpaino oli pysyvän parisuhteen löytymisessä.
Entäs sitten, jos flaksi sitten jotenkin ihmeellisesti sattuisi käymään. Minne jatkamaan hommia, jos naisen luokse ei voisi mennä? Meille olisi se yli 50 kilometriä ja sama sitten takaisin kaupunkiin tai mistä nainen sitten oliskin ja taas uudestaan kotiin, eli yöseutu menisi pelkäksi ajeluksi vaikka vaimo nukkuisikin takkahuoneessa. Pitäisikö joka kerta reissuun mennessä varata hotellihuone valmiiksi vai olisko kokonaisedullisempi vaihtoehto vuokrata kaupungilta vaikka yksiö. Kumpainenkin tuntuu vain kuulemani perusteella aika yltiöoptimistiselta vaihtoehdolta.
Ylipäätään onko missään liikkeellä meikäläisen ikäluokan naisia; suht inhimillisen näköisiä ja kokoisia, jotka olisivat kiinnostuneita pelkästä irtoseksistä ja vielä niin että sitä ei olisi kuin korkeintaan muutaman kerran. Näin siksi vaimon mukaan, että syvempiä tunnesiteitä ei ehdi muodostua.
Kommentit (55)
Käykö Herra 50+ töissä missään. Jos luennoi tuolla tavalla kahvipöydässä maailman yksinkertaisimpia asioita, saa kahvit riipaista maailman parhaassa seurassa: yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun tämä on tullut puheeksi niin on selvää että joko suostut tai naisesi tekee sen joka tapauksessa selkäsi takana, ellet eroa ennen sitä. Eipä muuta.
Niin.. Naiset tekee sen kuitenkin.
Ja naisen on niin helppo löytää nuoria miehiä naimaan.
Se on niin koettu juttu.
Itselle nelikymppisenä niin harvoin sattunut halukkaita naisia jotka kalunneet että naidaan.
Vaimolla ollut useampi kimppakin jo.
Sinänsä tasapuolista ollut ettei vaimo lähde yksin naima reissuille. On kuulemma turvallisuus tekijä kun minä olen katsomassa kun häntä naidaan useamman miehen toimesta.
Olen 46v mies stadista ja ennen Koronaa olisi ollut vientiä. 40-45 vuotiaana, minusta on kiinnostunut vain 5-15 vuotta nuoremmat naiset. Tai sitten samanikäiset naiset eivät vain tule yhtä rohkeasti pokaamaan.
Vientiä on paikoissa joissa käy samanhenkisiä naisia. En ole mikään tavis-insinööri tms ja sulaudun edelleen ihan hyvin oikeille klubeille puolet nuorempien sekaan. Se että 45v mies käy bileissä tanssimassa Adidaksen huppari päällä (ja välillä huppu päässä) tuntuu vetoavan naisiin. Tosin siihen myös vaikuttaa etten ole koskaan liian humalassa ja olen kohtelias ja hyväkäytöksinen naisia kohtaan.
En myöskään koskaan mene ”pokaamaan” naista vaan naiset tulevat juttelemaan minulle. Ilta päättyy naisen luokse jos vain haluaisi.
Mahtaako vaimollasi olla jo joku valmiina kun tuollaisia nyt kysyy, tai ehkä jopa jo suhde käynnissä eikä halua kärähtää? Tai sitten haluaisi vaan nuorta miestä sänkyyn.
Olet kyllä oikeilla jäljillä et miehillä seksiseuran löytäminen setämiesiässä
On hankalampaa.
Sitten kannattaa miettiä kuitenkin että mahtaako vaimosi etsiä seksiseuraa siitä huolimatta onko siihen lupa vai ei? Onko mahdoton ajatus että hän saisi luvan käydä vieraissa luvallasi siltikin että sinulle ei välttämättä löydy vastaavaa?
Täällä pohtii nelikymppinen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen plus nelkyt mies ja avointa suhdetta kokeiltu. Itsellä ei ollut pääkaupunkiseudulla mitään ongelmaa löytää satunnaista seksiseuraa 20-40-vutoiaista aina kun halusin, eikä hieman nuorempi puolisokaan jäänyt koskaan ilman.
Päätettiin sitten kuitenkin sulkea suhde, kun molemmista alkoi tuntua siltä, että se oma kulta on kuitenkin kenen kanssa seksi on parasta ja muuta ei oikeastaan edes kaipaa.
Tulipahan kokeiltua. Juteltiin kyllä auki sen verran kuvioita, että molemmat tietävät kenen kanssa tuli touhuttua, mutta yksityiskohdat päätettiin jättää jakamatta, koska tieto selvästi lisäsi tuskaa.
Kannattaa miettiä mitä siltä avoimelta suhteelta toivoo. Jos se on vain uusia kiihottavia kokemuksia, niin niitä voisi varmaan etsiä myös yhdessä? Ainakin aluksi? Eli voisiko parinvaihto olla semmoinen ensimmäinen askel? Ainakin niissä piireissä löytäisi uusia tuttuja joiden kanssa voisi näistä asioista jutella avoimesti ja sitten miettiä omaa suhdettaan seksiin, mustasukkaisuuteen ja muuhun sellaiseen.
Mieheltä seuran löytäminen voi tosiaan vaatia enemmän vaivaa, mutta ihan oikeasti, ei ne naisillekaan itseään tyrkyttävät tyypit läheskään kaikki mitään helmiä ole. Se on vähän kuin ongella ollessa koko ajan nykisi ja sitten siellä on enimmäkseen jotain syömäkelvotonta roskakalaa, ei se oikein autuaaksi tee ja omalla tavallaan työlästä on sekin sitten. että kyllä sitä vientiä fiksulle miehelle on, kun vaan osaa ensin erottua joukosta kunnon saaliiksi.
Tämä näkemys siis tämmöiseltä 35 vuotiaalta naiselta joka on avoimessa suhteessa ja tapaa säännöllisesti naapurikunnassa asuvaa 50+ rakastajaansa. Hotellissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mahtaako vaimollasi olla jo joku valmiina kun tuollaisia nyt kysyy, tai ehkä jopa jo suhde käynnissä eikä halua kärähtää? Tai sitten haluaisi vaan nuorta miestä sänkyyn.
Olet kyllä oikeilla jäljillä et miehillä seksiseuran löytäminen setämiesiässä
On hankalampaa.Sitten kannattaa miettiä kuitenkin että mahtaako vaimosi etsiä seksiseuraa siitä huolimatta onko siihen lupa vai ei? Onko mahdoton ajatus että hän saisi luvan käydä vieraissa luvallasi siltikin että sinulle ei välttämättä löydy vastaavaa?
Täällä pohtii nelikymppinen mies.
Tätähän ei millään voi varmaksi tietää minkälaisia virityksiä on meneillään, vaikka kirkkain silmin vakuuttaakin, että puheet ovat vasta ajatusasteella.
Toisaalta milläänhän ei toista vahdi ei estä, jos toinen haluaa mennä menojaan. Se tässä nyt hämmentää ja sekoittaa ajatuksia mitä tästä kaikesta seuraisi. Miten kävisi keskinäisen seksielämän jos toinen ryhtyy kiertämään vieraissa? Jääkö tässä minulle niin sanotusti luu käteen, kun tosiasia etenkin olosuhteet huomioon ottaen on se, että minulle seuran löytäminen olisi moninverroin hankalampaa ja todella ison työn takana jos sittenkään.
Sitä kuulee sanottavan, että tuo toisi piristystä myös omaan sänkykamariin, mutta kuka takaa sen että toisella riittää enää virtaa kotiin jos sitä kuluttaa kylillä.
Tuossa on jotkut kertoneet, ettei nelikymppiselle ole pääkaupunkiseudulla vaikeutta löytää seuraa; en epäile tätä yhtään. Luulisin löytäväni sitä sieltä vielä itsekkin, mutta sinne on vaan matkaa yli 400 kilometriä eikä samanlaisia markkinoita ole lähitienoilla, eikä siellä ole töiden takia mahdollisuutta kovin montaa kertaa vuodessa rampata. (Vaikka joku lukutaidoton kyselikin töissäkäynnistä).
Täälläpäin mies / nais suhdeluku on päinvastainen kuin siellä etelämmässä. Pelkästään vakituista parisuhdettakin etsivissä naisille on moninkertainen määrä ehdokkaita miehiin verrattuna; saatikka sitten pelkkää seksiäseuraa hakevissa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä mitä siltä avoimelta suhteelta toivoo. Jos se on vain uusia kiihottavia kokemuksia, niin niitä voisi varmaan etsiä myös yhdessä? Ainakin aluksi? Eli voisiko parinvaihto olla semmoinen ensimmäinen askel? Ainakin niissä piireissä löytäisi uusia tuttuja joiden kanssa voisi näistä asioista jutella avoimesti ja sitten miettiä omaa suhdettaan seksiin, mustasukkaisuuteen ja muuhun sellaiseen.
Mieheltä seuran löytäminen voi tosiaan vaatia enemmän vaivaa, mutta ihan oikeasti, ei ne naisillekaan itseään tyrkyttävät tyypit läheskään kaikki mitään helmiä ole. Se on vähän kuin ongella ollessa koko ajan nykisi ja sitten siellä on enimmäkseen jotain syömäkelvotonta roskakalaa, ei se oikein autuaaksi tee ja omalla tavallaan työlästä on sekin sitten. että kyllä sitä vientiä fiksulle miehelle on, kun vaan osaa ensin erottua joukosta kunnon saaliiksi.
Tämä näkemys siis tämmöiseltä 35 vuotiaalta naiselta joka on avoimessa suhteessa ja tapaa säännöllisesti naapurikunnassa asuvaa 50+ rakastajaansa. Hotellissa.
Joo ei varmaan suurin osa naisille tulevista tarjokkaista ei kelpaa jatkoon, mutta sitä valinnanvaraa kuitenkin on. Sanoisin tuohon kalastusvertaukseen viitaten, että kyllä siihen troolin vetoon sattuu aina joku arvokalakin, eikä pelkkää minkinrehua. Kilpailutilanne on kuitenkin hankala, jos ei ole tarjolla kunnolla edes sitä rehukalaa ja pyytäjiä enemmän kuin käytettävissä olevia lupia.
Tuossa joukosta erottumisessa se ongelma piileekin, kun ei ole yli kolmeen vuosikymmeneen tarvinnut koettaa markkinoida itseään vastakkaiselle sukupuolelle, niin nykyisin toimivat maneerit on aika lailla hukassa. Kun ei oikein edes tiedä mistä ja miten aikuiset ihmiset nykyään seuraansa hakevat. Ravintoloissa on tullut viime vuosina käytyä lähinnä vaimon kanssa syömässä. Illanistujaiset on jääneet vähemmälle, kun lähimpiinkin paikkoihin on tosiaankin sen verran matkaa.
Sen mitä nyt olen vilkaissut joltakin treffisivustolta, niin suurinpiirtein meikäläisen ikäluokkaan kuuluvat naiset ovat ainakin täälläpäin vakituista parisuhdetta etsiviä, sairaaloisen ylipainoisia ja hakevat ehdottomasta vapaata miestä.
Yhteenkään tuollaiseen ilmoitukseen en ole törmännyt, jossa nainen hakisi parikymmentä vuotta vanhempaa seuralaista, muuten kuin maksua vastaan. Yleensä ikätoive näyttää olevan pikemminkin toisinpäin; nuorempaa tai korkeintaan itsensä ikäistä seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkäs se ajatus parinvaihdosta yhdessä? Aika usein se suhteen avaaminen lähtee siitä liikkeelle. Tai siis swinger piireissä on paljonkin ihmisiä jotka ovat alkaneet purkaa oman elämänsä monogamianormeja ensin seikkailemalla yhdessä ja sitten vasta erikseen. Tälle harrastukselle on ihan oma fooruminsa jossa seuranhaku ja ihmisiin tutustuminen on tosi helppoa ja kivaa.
Sen sanon, että sinä erotut siitä valtavasta massasta eduksesi jo nyt. Osaat kirjoittaa, ajattelet asiaa muiltakin kanteilta kuin ”uuh, ääh, pilluah, lääh”, tunnistat tunteitasi ja pystyt sanoittamaan niitä. Vaikutat fiksulta ja tasapainoiselta. Ei sillä vielä uniikki ole eikä jonotusnumeroita tarvitse jakaa, mutta 90% kilpailijoista jää taakse jo tuolla.
Se sama 35 v nainen.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs se ajatus parinvaihdosta yhdessä? Aika usein se suhteen avaaminen lähtee siitä liikkeelle. Tai siis swinger piireissä on paljonkin ihmisiä jotka ovat alkaneet purkaa oman elämänsä monogamianormeja ensin seikkailemalla yhdessä ja sitten vasta erikseen. Tälle harrastukselle on ihan oma fooruminsa jossa seuranhaku ja ihmisiin tutustuminen on tosi helppoa ja kivaa.
Sen sanon, että sinä erotut siitä valtavasta massasta eduksesi jo nyt. Osaat kirjoittaa, ajattelet asiaa muiltakin kanteilta kuin ”uuh, ääh, pilluah, lääh”, tunnistat tunteitasi ja pystyt sanoittamaan niitä. Vaikutat fiksulta ja tasapainoiselta. Ei sillä vielä uniikki ole eikä jonotusnumeroita tarvitse jakaa, mutta 90% kilpailijoista jää taakse jo tuolla.
Se sama 35 v nainen.
Asiaa ajatellen minulle tuo voisi olla helpompi vaihtoehto. Vaimosta taas ei oikein tiedä; empii asiaa ainakin vielä.
Tiedä sitten mistä kaukaa löytyisi saman henkistä seuraa, ei ole tullut vielä perehdyttyä asiaan.
Fiksuudesta, tasapainoisuudesta ja käytöstavoista tuntui aikoinaan nuoruudessa olevan enemmän haittaa kuin hyötyä ainakin naisasioita ajatellen. Seuran saanti tuppasi olemaan huomattavasti hankalampaa kuin öykkäröivästi käyttäytyvillä, joilla näytti olevan jatkuvasti uusi heila kainalossa.
Miten paljon naisten ajatusmaailma tuon suhteen sitten muuttunee aikuistumisen myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs se ajatus parinvaihdosta yhdessä? Aika usein se suhteen avaaminen lähtee siitä liikkeelle. Tai siis swinger piireissä on paljonkin ihmisiä jotka ovat alkaneet purkaa oman elämänsä monogamianormeja ensin seikkailemalla yhdessä ja sitten vasta erikseen. Tälle harrastukselle on ihan oma fooruminsa jossa seuranhaku ja ihmisiin tutustuminen on tosi helppoa ja kivaa.
Sen sanon, että sinä erotut siitä valtavasta massasta eduksesi jo nyt. Osaat kirjoittaa, ajattelet asiaa muiltakin kanteilta kuin ”uuh, ääh, pilluah, lääh”, tunnistat tunteitasi ja pystyt sanoittamaan niitä. Vaikutat fiksulta ja tasapainoiselta. Ei sillä vielä uniikki ole eikä jonotusnumeroita tarvitse jakaa, mutta 90% kilpailijoista jää taakse jo tuolla.
Se sama 35 v nainen.
Asiaa ajatellen minulle tuo voisi olla helpompi vaihtoehto. Vaimosta taas ei oikein tiedä; empii asiaa ainakin vielä.
Tiedä sitten mistä kaukaa löytyisi saman henkistä seuraa, ei ole tullut vielä perehdyttyä asiaan.
Fiksuudesta, tasapainoisuudesta ja käytöstavoista tuntui aikoinaan nuoruudessa olevan enemmän haittaa kuin hyötyä ainakin naisasioita ajatellen. Seuran saanti tuppasi olemaan huomattavasti hankalampaa kuin öykkäröivästi käyttäytyvillä, joilla näytti olevan jatkuvasti uusi heila kainalossa.
Miten paljon naisten ajatusmaailma tuon suhteen sitten muuttunee aikuistumisen myötä.
Näinhän se menee. Sinne 30-40v jälkeen alkaa hyvillä tavoilla olemaan positiivinen vaikutus seuranhaussa miehille.
Me asutaan tämmöisessä noin 5000 asukkaan tuppukylässä ja foorumilta löytyi silti lähin osuma alle kolmen kilometrin päästä. :D sadan kilometrin hakusäteellä profiileja löytyikin sitten jo parisataa, mutta siihen osuu yksi keskisuuri kaupunkikin jo mukaan.
Eli samanhenkisiä ihmisiä löytynee aika läheltäkin asuittepa sitten melkein missä vaan. Mutta eihän se nyt tietysti takaa vielä lainkaan sitä, että ne lähellä asujat etsivät samanlaisia asioita tai muuten on sitä kemiaa.
Ihan jo se ”seksuaalisesti vapaamielisten aikuisten kohtaamispaikka” voisi olla kiva nettiyhteisö teille. Samanhenkinen seura ihan vain virtuaalisestikin vastaa moniin tärkeisiin kysymyksiin avoimista suhteista ja antaa sitten mietittäväksi niitäkin joita ei muuten etukäteen olisi edes tullut mieleen.
Ja ainakin siellä käytöstavat, muiden kunnioittaminen, fiksuus ja tasapainoisuus ovat arvossaan. Niin ja seuranhaku todellakin on nykyään netissä, oli jo ennen koronaa, mutta viimeisen puolitoistavuotta se on todellakin ollut siellä. Voihan tuo olla, että kun rajoitukset tästä höltyvät ja ihmisten kaipuu toisten iholle kesän myötä oikein purkautuu, niin sellaista yhden yön naisseuraa voi mies löytää baarista tai tansseistakin, mutta aika epävarmaa on se. Netissä tutustutaan ja sovitaan ne treffit sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin vain romaanisi nimen mutta ei.
Sitten on vielä sekin näkökanta, että mitä pystyt oletetullesi rakastajattarellesi tarjoamaan seksiosastolla? Miten pidät hänet kiinnostuneena? Minun kokemukseni mukaan juuri tosi pitkissä parisuhteissa olleet miehet ovat huonoimpia rakastajia ja aika mielikuvituksetonta porukkaa. Ovat kai tottuneet siihen, ettei naiseen niin tarvitse panostaa ja rutiinilla vedellään. Ruiskis.
Otanta ei tosin ole kovin laaja, mutta tämmöinen käsitys on jäänyt.
Hyvää pohdintaa AP:ltä. Luulen, että joutuisit jossain vaiheessa tyytymään maksullisiin tasoittaaksesi pelin. Se taas on kallista vaikkakin saattaa oikean vakkarin löydyttyä olla todella antoisaakin. Veikkaan, että tuosta kuviosta tulisi sitten ennemmin tai myöhemmin ero.
Itse olen tullut siihen tulokseen etten riskeeraa hyvää parisuhdetta kun sellaisen viimeinkin löysin ja nainen vaikuttaa olevan samaa mieltä. Fantasiat fantasioina. Kun noita lähdetään toteuttamaan niin koskaan ei tiedä kenen pääkoppa sen pelin kestää ja kenen ei. Ja nainen on tuossa asetelmassa aika kovassa etulyöntiasemassa.
Vierailija kirjoitti:
[...]
Mieheltä seuran löytäminen voi tosiaan vaatia enemmän vaivaa, mutta ihan oikeasti, ei ne naisillekaan itseään tyrkyttävät tyypit läheskään kaikki mitään helmiä ole. Se on vähän kuin ongella ollessa koko ajan nykisi ja sitten siellä on enimmäkseen jotain syömäkelvotonta roskakalaa, ei se oikein autuaaksi tee ja omalla tavallaan työlästä on sekin sitten. että kyllä sitä vientiä fiksulle miehelle on, kun vaan osaa ensin erottua joukosta kunnon saaliiksi.[...]
Hyviä kommentteja.
Ainakaan itse en vaan osaa tuota, että miten erottua edukseen. Pitää olla jossain määrin röyhkeä ja omaan haluttavuuteensa uskova että saa asiansa uskottavasti esitetyksi, mutta ei sitten kuitenkaan päällekäyvä vonkaaja. Ja kun ainakaan itse en ole kiinnostunut naisesta kuin naisesta, niin samalla pitäisi sekä itse katsella onko tuosta minulle seksiseuraksi (kuitenkin aika paljon muukin kuin ulkonäkö merkkaa) ja silti yhtä aikaa iskeä. Ja yleensä ne naiset jotka eivät ole kiinnostuneita seksiseurasta, kokevat loukkaavaksi kaikki sellaiset lähestymisyritykset, joka tapauksessa.
Että ei ole helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Sitten on vielä sekin näkökanta, että mitä pystyt oletetullesi rakastajattarellesi tarjoamaan seksiosastolla? Miten pidät hänet kiinnostuneena? Minun kokemukseni mukaan juuri tosi pitkissä parisuhteissa olleet miehet ovat huonoimpia rakastajia ja aika mielikuvituksetonta porukkaa. Ovat kai tottuneet siihen, ettei naiseen niin tarvitse panostaa ja rutiinilla vedellään. Ruiskis.
Otanta ei tosin ole kovin laaja, mutta tämmöinen käsitys on jäänyt.
Tähän olen kovin puolueellinen vastaamaan, mutta siitä huolimatta vastaan, että tähän asti sen yli kolmenkymmenen vuoden aikajänteellä nämä ruiskikset ja orgasmit ovat varsin suurella prosentilla vaimon eduksi.
Oletetusta rakastajattarestahan ei voi sanoa mitään , kun siitä ei ole mitään tietoa; ainoastaan teoriaa. Mutta väittäisin kuitenkin, että en kuulu tuohon sinun otantaasi. Lähtökohta on aina ollut että nainen nauttii ja minä siinä ohella.
Vierailija kirjoitti:
Hyvää pohdintaa AP:ltä. Luulen, että joutuisit jossain vaiheessa tyytymään maksullisiin tasoittaaksesi pelin. Se taas on kallista vaikkakin saattaa oikean vakkarin löydyttyä olla todella antoisaakin. Veikkaan, että tuosta kuviosta tulisi sitten ennemmin tai myöhemmin ero.
Itse olen tullut siihen tulokseen etten riskeeraa hyvää parisuhdetta kun sellaisen viimeinkin löysin ja nainen vaikuttaa olevan samaa mieltä. Fantasiat fantasioina. Kun noita lähdetään toteuttamaan niin koskaan ei tiedä kenen pääkoppa sen pelin kestää ja kenen ei. Ja nainen on tuossa asetelmassa aika kovassa etulyöntiasemassa.
Niin tämähän ei ollut lähtöisin minun fantasioistani, vaan ajatus oli alunperin vaimon. Sitä en sitten tiedä miten tässä lopulta käy; kantaako vaimonkaan innostus loppuun asti.
Sen olen täysin tiedostanut jo ensikuulemalta, että minulla on tässä huomattavasti huonompi käsi.
Eikä pelin varmaankaan tarvitsisi mennä ihan tasan, kunhan vain kestäisi siinä jollakin tavalla mukana.
Niin vaikealta sait tuon kuulostamaan, että kannattaa unohtaa koko homma.