Lue keskustelun säännöt.
Avoin suhde - miten onnistuis vai onnistuisiko?
M + 50
28.05.2021 |
Mitähän nyt ajattelisi? Vaimo on heitellyt ajatusta avoimesta suhteesta. Kuulemma voisi tuoda uutta virtaa seksielämään ja on tätä päivää. Seksi on sujunut tähänkin asti ihan kohtuu hyvästi; paremminkin tietysti voisi olla, mutta niihän kai aina.
Äkkiä ajatellen kuulostaa miehestä kiinnostavalta, lupa hypätä sänkyyn vieraan kanssa.
Kun ajan kanssa ja tarkemmin rupeaa ajattelemaan asiaa, niin herää kuitenkin kysymyksiä.
Nainenhan saa seksiseuraa aina ja kaikkialla, jos vain haluaa ja tuo sen ilmi. Lukemani ja kuulemani perusteella on jopa runsaasti valinnanvaraa - ei tarvitse tyytyä ensimnäiseen pervoon, joka vastaan tulee. Näin uskon olevan myös vaimoni tapauksessa. On hän sen verran näyttävä nainen, että seuran löytäminen ei tulisi tuottamaan hankaluuksia.
Mutta sitten tullaan siihen kysymykseen, joka nousee mieleen alkuinnostuksen laannuttua.
Mistä löytää satunnaista seksiseuraa + 50 mies, vaikka olisi minun laillani tiukassa kunnossa ja urheilullinen, eikä ulkonäöllisestikkään mikään metsänpeikko, vaikka itseäni subjektiivisesti arvioinkin. Olen ollut vaimoni kanssa yhdessä ja samassa parisuhteessa yli kolmekymmentä vuotta olematta mitenkään lähemmin tekemisissä muiden naisten kanssa, seksistä puhumattakaan.
Tapailu- ja treffikulttuuri on varmaakin muuttunut tuona aikana täydellisesti.
Sen mitä olen antanut itselleni kertoa, niin ikäluokkani naiset hakevat yleensä toiselle tai kolmannelle kierrokselleen vakituista kumppania, eikä satunnainen seksi kuulu heillä ainakaan treffipalstojen suosikkiaiheisiin ja jos siellä joku sellaisen kaipaaja sattuu olemaankin, niin hän saa jakaa jonotusnumeroita. Useimman kuuluvat vaihtavan suuntaa, jos mies ryhtyy ehdottelemaan seksiä samalla, kun kertoo olevansa avoimessa suhteessa ja että aikomuksena ei ole lopettaa aiempaa parisuhdetta mihinkään.
Ainakaan omalta pieneltä paikkakunnalta on mahdotonta löytää ketään. Ainut ravintola joka täällä on ollut suljettiin noin viisitoista vuotta sitten ja rakennuskin on jo purettu. Suurinpiirtein kaikki tuntevat tai ainakin tietävät toisensa jollakin tasolla. Ainoat naiset jotka tiedän, joilta irtoaisi varmasti satunnaista seksiä ovat sellaisia pubiruusuja ilman sitä pubiakin, että ei kiitos. Mieluummin vaikka selibaattia loppuelämä; en halua riskeerata sitä että heppi tippuu pois lopullisesti.
En oikein osaa suhtatua siihenkään, että vaimollanikaan olisi rakastaja samalta kylältä. Äkikseltään tuntuu ainakin oudolta, että kaupan kassajonossa pitäisi ajatella edellä kaverin panevan vaimoani tai vaihtoehtoisesti miettiä, että paneekohan tuo takana oleva häntä.
Naapurikaupunki on lähin paikka, jossa on yöelämääkin, mutta sinne on matkaa yli 50 kilometriä.
Työssäkäynti välimatkan lisäksi asettaa omat rajoitteensa sen kuppiloissa pörräämiselle ja kuten aiemmin totesin; edellisestä kierroksesta on jo yli kolmekymmentä vuotta ja silloinkin pääpaino oli pysyvän parisuhteen löytymisessä.
Entäs sitten, jos flaksi sitten jotenkin ihmeellisesti sattuisi käymään. Minne jatkamaan hommia, jos naisen luokse ei voisi mennä? Meille olisi se yli 50 kilometriä ja sama sitten takaisin kaupunkiin tai mistä nainen sitten oliskin ja taas uudestaan kotiin, eli yöseutu menisi pelkäksi ajeluksi vaikka vaimo nukkuisikin takkahuoneessa. Pitäisikö joka kerta reissuun mennessä varata hotellihuone valmiiksi vai olisko kokonaisedullisempi vaihtoehto vuokrata kaupungilta vaikka yksiö. Kumpainenkin tuntuu vain kuulemani perusteella aika yltiöoptimistiselta vaihtoehdolta.
Ylipäätään onko missään liikkeellä meikäläisen ikäluokan naisia; suht inhimillisen näköisiä ja kokoisia, jotka olisivat kiinnostuneita pelkästä irtoseksistä ja vielä niin että sitä ei olisi kuin korkeintaan muutaman kerran. Näin siksi vaimon mukaan, että syvempiä tunnesiteitä ei ehdi muodostua.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se foorumi josta vihjata?
Kaikesta päätellen Xperience United.
Itsekin siellä. Tykkään.
Minkä verran siellä on 50+ väkeä? Esim. Uusimaalla ihan lukumääränä about pareja, mies-/naissinkkuja?
No semmoinen pikainen haku, jossa tuo ikävaatimus ja sijaintina Helsinki +100 km antaa reilun 250 osumaa joista valtaosa (noin 180) on pareja, sitten on miessinkkuja ja naissinkujakin laskin vähintään kolmisenkymmentä. Ihan tarkkoja lukuja haku ei anna enkä jaksa nyt jokaista profiilia yksittäin tarkastaa.
Kiitos asiallisesta vastauksesta ja vaivannäöstä! Täytyypä harkita asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M +50 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on vielä sekin näkökanta, että mitä pystyt oletetullesi rakastajattarellesi tarjoamaan seksiosastolla? Miten pidät hänet kiinnostuneena? Minun kokemukseni mukaan juuri tosi pitkissä parisuhteissa olleet miehet ovat huonoimpia rakastajia ja aika mielikuvituksetonta porukkaa. Ovat kai tottuneet siihen, ettei naiseen niin tarvitse panostaa ja rutiinilla vedellään. Ruiskis.
Otanta ei tosin ole kovin laaja, mutta tämmöinen käsitys on jäänyt.
Tähän olen kovin puolueellinen vastaamaan, mutta siitä huolimatta vastaan, että tähän asti sen yli kolmenkymmenen vuoden aikajänteellä nämä ruiskikset ja orgasmit ovat varsin suurella prosentilla vaimon eduksi.
Oletetusta rakastajattarestahan ei voi sanoa mitään , kun siitä ei ole mitään tietoa; ainoastaan teoriaa. Mutta väittäisin kuitenkin, että en kuulu tuohon sinun otantaasi. Lähtökohta on aina ollut että nainen nauttii ja minä siinä ohella.
Ja silti vaimosi haluaa toisia miehiä. Itse laittaisin kävelemään, ja sanoisin, että nyt on vapaa suhde. Siitä vaan jakamaan. En silti sinua tuomitse, jokainen hoitaa parisuhteensa niinkuin kellekin sopii.
Tämä on aika usein tuleva kommentti av:lla: Jos kerran haluat vierasta sinun pitää erota ja etsiä sellainen kumppani, jonka kanssa et enää halua vierasta. Vai pitäisikö vetäytyä sinkkuuteen pysyvästi?
En osaa omalla kohdallani kuvitella tilannetta, että muut ihmiset suhteen ulkopuolella lakkaisivat kiinnostamasta sitten kun se "oikea" löytyy. Sellaisiakin ihmisiä varmaan on olemassa, jolla näin käy.
En tiedä kumpi ihmiselle parempi: sarjamonogamia toistuvine eroineen vai pitkä suhde, jossa on "liikkumavaraa" yhteisymmärryksessä.
En voisi kuvitella. Miksi ei voi sitten olla vaan ihan vapaa aina vaan`?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M +50 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on vielä sekin näkökanta, että mitä pystyt oletetullesi rakastajattarellesi tarjoamaan seksiosastolla? Miten pidät hänet kiinnostuneena? Minun kokemukseni mukaan juuri tosi pitkissä parisuhteissa olleet miehet ovat huonoimpia rakastajia ja aika mielikuvituksetonta porukkaa. Ovat kai tottuneet siihen, ettei naiseen niin tarvitse panostaa ja rutiinilla vedellään. Ruiskis.
Otanta ei tosin ole kovin laaja, mutta tämmöinen käsitys on jäänyt.
Tähän olen kovin puolueellinen vastaamaan, mutta siitä huolimatta vastaan, että tähän asti sen yli kolmenkymmenen vuoden aikajänteellä nämä ruiskikset ja orgasmit ovat varsin suurella prosentilla vaimon eduksi.
Oletetusta rakastajattarestahan ei voi sanoa mitään , kun siitä ei ole mitään tietoa; ainoastaan teoriaa. Mutta väittäisin kuitenkin, että en kuulu tuohon sinun otantaasi. Lähtökohta on aina ollut että nainen nauttii ja minä siinä ohella.
Ja silti vaimosi haluaa toisia miehiä. Itse laittaisin kävelemään, ja sanoisin, että nyt on vapaa suhde. Siitä vaan jakamaan. En silti sinua tuomitse, jokainen hoitaa parisuhteensa niinkuin kellekin sopii.
Tämä on aika usein tuleva kommentti av:lla: Jos kerran haluat vierasta sinun pitää erota ja etsiä sellainen kumppani, jonka kanssa et enää halua vierasta. Vai pitäisikö vetäytyä sinkkuuteen pysyvästi?
En osaa omalla kohdallani kuvitella tilannetta, että muut ihmiset suhteen ulkopuolella lakkaisivat kiinnostamasta sitten kun se "oikea" löytyy. Sellaisiakin ihmisiä varmaan on olemassa, jolla näin käy.
En tiedä kumpi ihmiselle parempi: sarjamonogamia toistuvine eroineen vai pitkä suhde, jossa on "liikkumavaraa" yhteisymmärryksessä.
Ei kai sinun sitä tarvitsekaan tietää mikä ihmiselle on paras vaihtoehto. Unohdit vaihtoehdoistasi kuitenkin sen yleisimmän, monogaamisen suhteen, joka kestää vuosikymmeniä. Minun tuttavapiirissäni sellaisia on enemmistö. Suurin osa eroistahan tapahtuu avioliiton alkuvuosina eli osa jengistä elää hyvin pitkissä parisuhteissa ja kerran eroaminen lisää todennäköisyyttä erota useamman kerran. Sarjamonogamia toistuvine eroineen koskee siis melko pientä ihmisryhmää, ehkäpä juuri heitä, joille avoin suhdekin sopii.
Sarjamonogamiaahan se on sekin, että seurustellaan yhden kanssa ja erotaan, löydetään seuraava ja ollaan sen kanssa kunnes erotaan (tai sama toisessa järjestyksessä) että kyllä sitä varmasti enemmistö harrastaa. Tai erikoinen tuttavapiiri sillä jonka tuntemusta pareista ihan enemmistö on vuosikymmeniä yhdessä sen yhden ja ainoan kanssa jonka kanssa ovat ensimmäistä kertaa seksin pariin löytäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja etsii ikäistään seuraa? Meitä 35+-väkeäkin on olemassa :)
Ja kaikki naiset eivät todellakaan etsi pysyvää suhdetta. Itse elän ulkoisilta olosuhteilta vastaavassa paikassa kuin aloittaja, mutta silti olen onnistunut löytämään itselleni (varatun) rakastajan. Joskus käy tuuri :)
N36
No ehkä tässä on käynyt niin kuin tuolla alempana joku epäilee; että vaimon puheet ja ehdotukset ovat vieneet seksuaalista itseluottamusta aika roimasti alaspäin. Samalla kun on sitten tilannekatsauksen omaisesti silmäillyt seuranhakupalstoja, niin on tullut mielikuva siitä että naiset haluavat lähinnä nuorempaa tai korkeintaan itsensä ikäistä seuraa. Kokemusta treffailusta kun ei ole kuin reilun kolmen vuosikymmenen takaa.
Ei ole oikein pystynyt sisäistämään, että noinkin paljon nuoremmat voisivat olla kiinnostuneita.
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeasti kuulosta siltä, että haluaisit tuollaista suhdetta. Kuulostat tosi hyvältä ja laadukkaalta mieheltä kyllä. Kuten monet edeltävät epäilen nyt, että vaimolla ei ole kaikki ihan ok nyt, joten sitä varmaan kannattaisi selvittää ennen kuin alatte sekoilemaan tässä asiassa sen enempää.
Näihin kuvioihin lähtemisessä on varmaan tärkeintä, että molemmat ihan aidosti haluavat sitä ja että oma parisuhde on kunnossa. Jotenkin kuulosti siltä, että olet tullut epävarmaksi itsestäsi seksuaalisesti eikä se ole ihmekään, jos vaimo on tällaista ehdottanut. Kyse ei kumminkaan ole ollenkaan sinusta, vaan vaimon ongelmista oman itsensä suhteen. Miettii ehkä mitä elämältä haluaa, haluaako jatkaa kanssasi, haluaa vaihtelua, jne. Noista olisi varmaan syytä puhua ihan pariterapeutin kanssa, joka osaa johdattaa keskustelua turvallisesti ja saa esille olennaiset asiat kysymyksillään.
Sitä en epäile, etteikö kaltaisellasi miehellä olisi kysyntää nuorempienkin naisten keskuudessa. Ainakin sinkkuna varmaan olisi, hyviä miehiä kun on vain vähän vapaina. Avoin suhde ja swingers-jutuista en tiedä muuta kuin erään tilaisuuden, jonka porukkaa tapasin sattumalta Stadin yössä. Olivat ihan mukavia, mutta ulkonäkö oli sellainen, josta en ainakaan itse kiinnostuisi missään olosuhteissa.
Niinpä! Itse olen ollut varsin tyytyväinen ja sitoutunut ihan tähän perinteiseen liittoon. Vaimon puheet tulivatkin melkoisena yllätyksenä; mistään tällaisesta ei ollut aikaisemmin mitään puhetta vaikka seksistä puhuttiinkin.
Kieltämättä nämä ajatukset pistivät pään kokolailla pyörälle, eikä vähään aikaan tiennyt mitä oikein ajatella. Sitä en tiedä mistä nämä ajatukset sitten kumpusivat. Sen mitä on keskusteltu, niin vakuuttaa että mitään valmiita virityksiä ei ole olemassa ja aika pitkälle olen valmis siihen uskomaan; tokihan pieni epäilyksen siemen jää herkästi elämään. Kieltämättä tällä on ollut vaikutusta omaan itseluottamukseen.
En tiedä haikaileeko sitten mennyttä nuoruutta tai onko taustalla jotakin ihastumista vai mistä on kyse.
Ei ole itsekkään pystynyt tai halunnut ainakaan vielä avaamaan asiaa sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sarjamonogamiaahan se on sekin, että seurustellaan yhden kanssa ja erotaan, löydetään seuraava ja ollaan sen kanssa kunnes erotaan (tai sama toisessa järjestyksessä) että kyllä sitä varmasti enemmistö harrastaa. Tai erikoinen tuttavapiiri sillä jonka tuntemusta pareista ihan enemmistö on vuosikymmeniä yhdessä sen yhden ja ainoan kanssa jonka kanssa ovat ensimmäistä kertaa seksin pariin löytäneet.
Toistuvista eroista (kuten edeltävässä viestissäsi) ei ole kovin relevanttia puhua, jos yksi suhde on kestänyt yli 30 vuotta eli koko aikuiselämän niin kuin ap:lla tai itselläni ja muilla tuttavapiiriin kuuluvilla ihmisillä.
M + 50 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeasti kuulosta siltä, että haluaisit tuollaista suhdetta. Kuulostat tosi hyvältä ja laadukkaalta mieheltä kyllä. Kuten monet edeltävät epäilen nyt, että vaimolla ei ole kaikki ihan ok nyt, joten sitä varmaan kannattaisi selvittää ennen kuin alatte sekoilemaan tässä asiassa sen enempää.
Näihin kuvioihin lähtemisessä on varmaan tärkeintä, että molemmat ihan aidosti haluavat sitä ja että oma parisuhde on kunnossa. Jotenkin kuulosti siltä, että olet tullut epävarmaksi itsestäsi seksuaalisesti eikä se ole ihmekään, jos vaimo on tällaista ehdottanut. Kyse ei kumminkaan ole ollenkaan sinusta, vaan vaimon ongelmista oman itsensä suhteen. Miettii ehkä mitä elämältä haluaa, haluaako jatkaa kanssasi, haluaa vaihtelua, jne. Noista olisi varmaan syytä puhua ihan pariterapeutin kanssa, joka osaa johdattaa keskustelua turvallisesti ja saa esille olennaiset asiat kysymyksillään.
Sitä en epäile, etteikö kaltaisellasi miehellä olisi kysyntää nuorempienkin naisten keskuudessa. Ainakin sinkkuna varmaan olisi, hyviä miehiä kun on vain vähän vapaina. Avoin suhde ja swingers-jutuista en tiedä muuta kuin erään tilaisuuden, jonka porukkaa tapasin sattumalta Stadin yössä. Olivat ihan mukavia, mutta ulkonäkö oli sellainen, josta en ainakaan itse kiinnostuisi missään olosuhteissa.
Niinpä! Itse olen ollut varsin tyytyväinen ja sitoutunut ihan tähän perinteiseen liittoon. Vaimon puheet tulivatkin melkoisena yllätyksenä; mistään tällaisesta ei ollut aikaisemmin mitään puhetta vaikka seksistä puhuttiinkin.
Kieltämättä nämä ajatukset pistivät pään kokolailla pyörälle, eikä vähään aikaan tiennyt mitä oikein ajatella. Sitä en tiedä mistä nämä ajatukset sitten kumpusivat. Sen mitä on keskusteltu, niin vakuuttaa että mitään valmiita virityksiä ei ole olemassa ja aika pitkälle olen valmis siihen uskomaan; tokihan pieni epäilyksen siemen jää herkästi elämään. Kieltämättä tällä on ollut vaikutusta omaan itseluottamukseen.
En tiedä haikaileeko sitten mennyttä nuoruutta tai onko taustalla jotakin ihastumista vai mistä on kyse.
Ei ole itsekkään pystynyt tai halunnut ainakaan vielä avaamaan asiaa sen enempää.
Oletko kertonut vaimolle miten hämmentynyt olet ehdotuksesta ja siitä, että se on vaikuttanut itseluottamukseesi? Vai onko reaktio ollut enemmän sitä, että olet ehkä hiukan pelästynyt siitä mitä tästä seuraa? Tai vähän vihainenkin ehkä? Kuulostaa vähän siltä, ettette ole oikein päässeet syvällisesti asiasta keskustelemaan.
Jotain on selvästikin tapahtunut, että vaimollesi on tullut tällainen idea, ehkä siitä kannattaisi puhua, ettet jäisi epätietoisuuteen. Jos olette menneet hyvin nuorina naimisiin, vaimosi ehkä haluaa testata omaa viehätysvoimaansa (ehkä vaihdevuosissa)? Jokin syyhän tähän on olemassa, mikä ei välttämättä edes sinuun tai toiseen ihastumiseen liity. Onko suhteessanne jokin asia, mistä tämä idea on vaimosi lopputulema? Millainen suhde teillä on ollut, yli 30 vuotta on pitkä aika, mikä vaihe nyt on meneillään kummankin mielestä? Missä jamassa suhteenne on tällä hetkellä, miten kumpikin asian näkee?
Itselleni ainakin herää tuosta todella paljon kysymyksiä. Ja minusta sinun kannattaisi miettiä vielä suostutko ehdotukseen. Ainakin, kun luin aloitukseni vielä uudestaan, niin se ei toimi, että vaimosi sanelee minkä verran ja miten tapaat naista, jonka kanssa seksiä harrastat. Siihen ei kyllä kannata suostua, vaan mieti omalta kannaltasi mukava ja kivalta tuntuva ratkaisu, joka on realistinen. Ei niin, että vaimosi sanelee millainen avoin suhde on. Käsittääkseni avoimissa suhteissa toimitaan niin eikä vain toisen asettamin ehdoin.
Avoimessa suhteessa varmasti käy helposti niin, että tunteita herää seksisuhteen perusteella. Eiväthän kaikki edes pysty suhteeseen ilman tunnesidettä. Sinulla on myös mahdollisuus löytää miellyttävä nainen, josta oikeasti pidät ja jos haluat pitkäaikaisempaa seuraa, se voi olla jopa ihan helppoakin löytää, kun vaikutat olevan laadukas ja täyspäinen mies. Mutta suosittelen kyllä, että menisitte pariterapiaan ennen ratkaisua jo siksikin, että itsetuntosi vahvistuu etkä lähde tähän väärältä pohjalta, vaimoasi miellyttääksesi. Mistäpä sitä tietää, jos tämä on elämäsi juttu, mutta pitkää avioliittoa ei kannata pilata, jos taustalla kummittelee jokin avioliittoonne tai vaimosi kehitykseen liittyvä asia, mikä ei tosiasiassa ratkea avoimen suhteen avulla, vaan ainoastaan lisää välimatkaanne toistenne välillä ja sekoittaa elämää turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarjamonogamiaahan se on sekin, että seurustellaan yhden kanssa ja erotaan, löydetään seuraava ja ollaan sen kanssa kunnes erotaan (tai sama toisessa järjestyksessä) että kyllä sitä varmasti enemmistö harrastaa. Tai erikoinen tuttavapiiri sillä jonka tuntemusta pareista ihan enemmistö on vuosikymmeniä yhdessä sen yhden ja ainoan kanssa jonka kanssa ovat ensimmäistä kertaa seksin pariin löytäneet.
Toistuvista eroista (kuten edeltävässä viestissäsi) ei ole kovin relevanttia puhua, jos yksi suhde on kestänyt yli 30 vuotta eli koko aikuiselämän niin kuin ap:lla tai itselläni ja muilla tuttavapiiriin kuuluvilla ihmisillä.
Pieni vaihtoehtoporukka yrittää antaa sen kuvan, että pitkään kestävä ja tyytyväinen monogaaminen seksielämä saman kumppanin kanssa onkin jokin harvinainen poikkeus, siitähän tuossa on kyse.
Sitten toisaalta on ihan fakta, että pettäminen on parisuhteissa valtavan yleistä. Eli niitä pitkään kestäviä tyytyväisiä monogamisista parisuhteita ei nyt ole ollenkaan kaikki niistä suhteista jotka siltä yrittävät ulospäin näyttää.
Joillekin, siis todellakin monillekin se yksiavioisuus sopii ja onnekkaat heistä löytävät kaltaisensa puolison ja siinä on hyvä olla. En mitenkään pidä moista mahdottomana, elinhän itsekin onnellisessa yksiavioisessa parisuhteessa 25 vuotta ja ihan rehellisesti voin sanoa, että se oli hyvä niin.
Meidän kohdalla avoin suhde on sen jälkeen ollut vielä parempi. Voisin palata suljettuunkin ihan ongelmitta jos puolisoni sitä toivoisi tai jos vaikka jokin elämässämme muuttuisi nyt niin, ettei rinnakkaisuhteille olisi aikaa tai energiaa. Itse asiassa nytkin tilanne on se, että jos oma sivusuhteeni tahtoisi kanssani lopettaa, niin en kokisi mitään tarvetta alkaa etsiskellä uutta tilalle. Joskus voisi joku tulla vastaan, mutta mitään ei puuttuisi jos ei tulisikaan.
Lähinnä syvästi toivoisin, että jokainen voisi elää sellaista itsensä näköistä ja oloista elämää, ketään loukkaamatta, kellekään valehtelematta ja vapaana yhteiskunnan luomista paineista siitä mikä on normaalia tai hyväksyttävää. Kyllä se avoin suhde aina pettämistä parempi vaihtoehto on ja jättämisenkin usein voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten toisaalta on ihan fakta, että pettäminen on parisuhteissa valtavan yleistä. Eli niitä pitkään kestäviä tyytyväisiä monogamisista parisuhteita ei nyt ole ollenkaan kaikki niistä suhteista jotka siltä yrittävät ulospäin näyttää.
Joillekin, siis todellakin monillekin se yksiavioisuus sopii ja onnekkaat heistä löytävät kaltaisensa puolison ja siinä on hyvä olla. En mitenkään pidä moista mahdottomana, elinhän itsekin onnellisessa yksiavioisessa parisuhteessa 25 vuotta ja ihan rehellisesti voin sanoa, että se oli hyvä niin.
Meidän kohdalla avoin suhde on sen jälkeen ollut vielä parempi. Voisin palata suljettuunkin ihan ongelmitta jos puolisoni sitä toivoisi tai jos vaikka jokin elämässämme muuttuisi nyt niin, ettei rinnakkaisuhteille olisi aikaa tai energiaa. Itse asiassa nytkin tilanne on se, että jos oma sivusuhteeni tahtoisi kanssani lopettaa, niin en kokisi mitään tarvetta alkaa etsiskellä uutta tilalle. Joskus voisi joku tulla vastaan, mutta mitään ei puuttuisi jos ei tulisikaan.
Lähinnä syvästi toivoisin, että jokainen voisi elää sellaista itsensä näköistä ja oloista elämää, ketään loukkaamatta, kellekään valehtelematta ja vapaana yhteiskunnan luomista paineista siitä mikä on normaalia tai hyväksyttävää. Kyllä se avoin suhde aina pettämistä parempi vaihtoehto on ja jättämisenkin usein voittaa.
Noin kolmasosa pettää, miehet hieman sitä enemmän ja naiset vähemmän eli yli 60 prosenttia ihmisistä ei ole pettänyt kumppaniaan. 2000-luvulla pettäminen on vähentynyt aiempaan verrattuna. Onko tuo sitten valtavan yleistä tai ei, kun enemmistö ei petä ja asenteet pettämistä kohtaan ovat sitäkin jyrkemmät. Finnsex-tutkimuksen ansiostahan tiedetään aika hyvin mikä on yleistä ja ei ole yleistä täällä Suomessa.
Tuskinpa moni vanhempi ihminen on kovin innokas tuomitsemaan muiden ratkaisuja, jos eletty elämä on jotain opettanut. Se on kuitenkin mielestäni ärsyttävää, että erilaiset pienporukat alkavat vääntää omaa hyväänsä muiden normaaliksi väkisin.
Vierailija kirjoitti:
Sitten toisaalta on ihan fakta, että pettäminen on parisuhteissa valtavan yleistä. Eli niitä pitkään kestäviä tyytyväisiä monogamisista parisuhteita ei nyt ole ollenkaan kaikki niistä suhteista jotka siltä yrittävät ulospäin näyttää.
Joillekin, siis todellakin monillekin se yksiavioisuus sopii ja onnekkaat heistä löytävät kaltaisensa puolison ja siinä on hyvä olla. En mitenkään pidä moista mahdottomana, elinhän itsekin onnellisessa yksiavioisessa parisuhteessa 25 vuotta ja ihan rehellisesti voin sanoa, että se oli hyvä niin.
Meidän kohdalla avoin suhde on sen jälkeen ollut vielä parempi. Voisin palata suljettuunkin ihan ongelmitta jos puolisoni sitä toivoisi tai jos vaikka jokin elämässämme muuttuisi nyt niin, ettei rinnakkaisuhteille olisi aikaa tai energiaa. Itse asiassa nytkin tilanne on se, että jos oma sivusuhteeni tahtoisi kanssani lopettaa, niin en kokisi mitään tarvetta alkaa etsiskellä uutta tilalle. Joskus voisi joku tulla vastaan, mutta mitään ei puuttuisi jos ei tulisikaan.
Lähinnä syvästi toivoisin, että jokainen voisi elää sellaista itsensä näköistä ja oloista elämää, ketään loukkaamatta, kellekään valehtelematta ja vapaana yhteiskunnan luomista paineista siitä mikä on normaalia tai hyväksyttävää. Kyllä se avoin suhde aina pettämistä parempi vaihtoehto on ja jättämisenkin usein voittaa.
Millä tavalla muuten koet, että yhteiskunnan paine on vaikuttanut sinun seksielämääsi? Siis tarkoitan ihan käytännössä miten? Itse olen nuorempana elänyt biseksuaalina, siis 80-luvulla, ihan avoimesti, eikä kukaan siitä sanonut mitään eikä kukaan ole tiennyt miten seksuaalisuuttani käytänössä toteutan ja katson, ettei se muille edes kuulu. Nyt olen elänyt jo vuosikymmenet saman miehen kanssa avioliitossa myötä- ja vastoinkäymisissä enkä ole koko elämäni aikana kokenut yhteiskunnan paineita seksuaalielämäni suhteen. Tuttavapiiriini myös kuuluu paljon seksuaalivähemmistöön kuuluvia ihmisiä, enkä ole heidänkään kuullut tuollaisesta valittavan, joten on epäselvää, mitä tällä oikeastaan käytännössä tarkoitetaan?
Tarkoitetaanko sitä, että kerrotaan seksielämästä julkisesti, jolloin törpöt ihmiset kommentoivat sitä törkeästi? Onhan aina ollut avoimia suhteita ja kaikenlaisia virityksiä, ei se mikään uusi ilmiö ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää keskustelutaitoa, avoimuutta ja vahvaa luottamista, niin itseensä kuin kumppaniinsa tuo vaatii.
Ollaan noin samanikäisiä kuin aloittaja ja piiitkään yhdessä olleita. Hyvä liitto kaikin puolin. Minun ehdotuksesta liityttiin parinvaihtosivustolle, missä törmättiin kaikinpuolin ihaniin ja mukaviin ihmisiin. Tämä yllätti postiivisesti! Useamman parin kanssa kahviteltiin ja muutamien parien kanssa päädyttiin sänkyyn asti. Mukavia kokemuksia, eivät kuitenkaan (minusta) yltäneet fantasiakuvitelmiini, vaan olivat jollakin tavalla teknisempää suoritusta, kun kuitenkin piti "havannoida" myös puolison tunnetilaa, joten kunnolla heittäytymään, en itseäni uskaltanut päästää. Useammat kädet/suut.. itsessäni häiritsivät myös keskittymistäni.
Tästä seurasi myös se, että puolisoni luottamus minuun väheni (suoraan sanottuna sain isonpaa kun hänellä ). Tämä otti jotenkin hänen itsetuntoonsa, ja johti jonkinlaisiin ei nyt syytöksiin, mutta kyselyihin minun luotettavuudesta. Genre sopiii siis paremmin niille ihmisille, ketkä oikeasti nauttivat siitä, kun kumppani nauttii/saa ja luottavat täysin toisiinsa. Aisurin ominaisuutta omaaville siis, niin puolin kuin toisin.
Pitää myös itse myöntään, että kumppanini innostus ja nautinto eivät myöskään itselleni olleet mitään Vau-fiiliksiä aiheuttavia. Tästä syystä olisinkin enemmän kiinnostunut avoimesta suhteesta, missä erikseen tavattaisiin toisia. Pitäisin tätä intiiminpänä, sillä tulin siihen tulokseen, että ryhmäseksi ei niinkään ole se minun juttuni. Tämä olisi mielestäni kiihittavampaakin, kun voisi vain heittäytyä, ajattelematta enää niinkään muita. En kuitenkaan uskalla tätä enää ehdottaa, kun katson että kumppanini hyvinvointi ja mielenterveys nyt kuitenkin meillä se tärkein asia.
n46
Ei oikeasti kuulosta siltä, että haluaisit tuollaista suhdetta. Kuulostat tosi hyvältä ja laadukkaalta mieheltä kyllä. Kuten monet edeltävät epäilen nyt, että vaimolla ei ole kaikki ihan ok nyt, joten sitä varmaan kannattaisi selvittää ennen kuin alatte sekoilemaan tässä asiassa sen enempää.
Näihin kuvioihin lähtemisessä on varmaan tärkeintä, että molemmat ihan aidosti haluavat sitä ja että oma parisuhde on kunnossa. Jotenkin kuulosti siltä, että olet tullut epävarmaksi itsestäsi seksuaalisesti eikä se ole ihmekään, jos vaimo on tällaista ehdottanut. Kyse ei kumminkaan ole ollenkaan sinusta, vaan vaimon ongelmista oman itsensä suhteen. Miettii ehkä mitä elämältä haluaa, haluaako jatkaa kanssasi, haluaa vaihtelua, jne. Noista olisi varmaan syytä puhua ihan pariterapeutin kanssa, joka osaa johdattaa keskustelua turvallisesti ja saa esille olennaiset asiat kysymyksillään.
Sitä en epäile, etteikö kaltaisellasi miehellä olisi kysyntää nuorempienkin naisten keskuudessa. Ainakin sinkkuna varmaan olisi, hyviä miehiä kun on vain vähän vapaina. Avoin suhde ja swingers-jutuista en tiedä muuta kuin erään tilaisuuden, jonka porukkaa tapasin sattumalta Stadin yössä. Olivat ihan mukavia, mutta ulkonäkö oli sellainen, josta en ainakaan itse kiinnostuisi missään olosuhteissa.