Mulla on mielisairaus kiusaamisen takia luulen että ihmiset tuijottaa
Tuijottaa kaupassa, kodin edessä, ihan missä vaan mihin meen. Mul on niin hirvee paine ja ahdistus kiusaamisesta et se on nyt tullu tollee sairautena esiin. Syön mielialalääkkeitä mut ne ei auta. Mun on pakko pitää pimennysverhot ikkunan edessä ettei ihmiset tuijota ulkoa sisälle.
En käy koskaan ulkona koska luulen kuulevani ääniä ja pelkään vastaantulijoita. Tää on kyl rankkaa koska ei mun kiusaaminen tuu ikinä loppumaan.
Kommentit (9)
En mä jaksakaa. Tuu ite kokee sama ni ymmärrät
Kuulostaa vähän paniikkihäiriön oireilta. Toivottavasti lohduttaa edes vähän, että osalla suomalaisista vaan on tapana tuijottaa, koska heillä kestää kauan aikaa sisäistää havaitsemaansa. Esim. kaupassa toljotetaan kolme minuuttia margariinipakettia, ja pohditaan että ostanko tämän vai jonkin muun margariinin. Sinussa ei ole mitään vikaa, minkä takia pitäisi tuijottaa, mutta joku juntti saattaa silti tehdä niin. Ne muut ihmiset sitten keskittyvät omaan elämäänsä, eivätkä tuijottele tuntemattomia.
Vierailija kirjoitti:
En mä jaksakaa. Tuu ite kokee sama ni ymmärrät
Ja miten se kokeilu olisi mahdollista toteuttaa?
Vähän samaa. Jos joku nauraa kaupassa, kadulla jne niin luulen, että nauravat minulle.
Tai vastaantulija hymyilee, ajattelen, että olen kävelevä vitsi.
Kiusattu olen.
Pilaa elämän, en uskolla opiskella, koska pelkään koulumaisia tilanteita.
N36
Kuulostaa kurjalta. Oletko ajatellut miksi ihmiset tuijottaisivat juuri sinua enemmän kuin muita ihmisiä tai asioita? Vaikka kiusaajat on saanut sut ajattelemaan toisin, niin muista että useimmille muille olet tavallinen ihminen muiden joukossa. Suurin osa ihmisistä ei ole mukana kiusaamisessa eikä heillä ole mitään sua vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vähän samaa. Jos joku nauraa kaupassa, kadulla jne niin luulen, että nauravat minulle.
Tai vastaantulija hymyilee, ajattelen, että olen kävelevä vitsi.
Kiusattu olen.
Pilaa elämän, en uskolla opiskella, koska pelkään koulumaisia tilanteita.
N36
Älä mieti muiden ajatuksia ja nauruja. He elävät omaa elämäänsä ja sinun on korkea aika elää omaasi.
Ja kerran yks pariskunta oikeesti jäi tuijottamaan meidän kodin eteen. Entiiä paraneeko tästä ikinä. Eikä asiaa helpota se et mua pidetään vajaana vaikka en oo, mun mieli on liian kovilla pitkään. Eikä tää tuu oikeesti ikinä loppumaan.