Plussasin juuri (2. lapsi) ja tuli pakokauhu

Siitä se lähtee kohta on 3. ja 4.kin

Ääh, ihan normaalia. Mäkin kiroilin eniten toisen lapsen plussaamista. Mutta ihana lapsi tuli. Kyllä joka raskauteen kuuluu ristiriitaiset tunteet.

Mulla tuli sama fiilis oikeastaan molempien plussausten kohdalla. Että ei sittenkään vielä, tää tuli liian aikaisin, jonkinlainen paniikki. Vaikka kumpaakin yritettiin ja toivottiin kovasti.

Äkkiä ne ajatukset meni ohi, kai se on vain niin iso asia mielelle että vaatii totuttelua ajatukseen, vaikka olisi kuinka toivottu. Ja jälkeenpäin olen ollut hyvin iloinen siitä kuinka kaikki meni. Meillä ikäeroa tuli noin neljä vuotta.

Tsemppiä sinulle, toivottavasti raskaus sujuu hyvin.

Siis kadut.

Mulla on tuossa vieressä sängyllä ihana pikkuvauva, nukkuu, tutti suussa, ei ole söpömpää. Kyllä se vielä iloksi muuttuu ap.

Normaaleja tunteita alkuraskaudessa. Kyllä se siitä, kun raskaus etenee.

Mullakin tuli sekä esikoisesta että tästä toisesta. Elämä on ollut mukavan helppoa kolmistaan, mitä jos se menee pilalle kun neljäs perheenjäsen tulee? Sitten tuntuu syylliseltä ajatella omasta tulevasta lapsesta näin.

Lämmin kiitos teille kaikille rohkaisevista sanoista!

Kaipa nämä ovat normaaleja tunteita. Taisin tuntea samoin myös esikoisen kohdalla, vaikka hän on nyt maailman tärkein ja rakkain.

Eiköhän tästä alkujärkytyksestä pian toivu! Ja varmaan lapsellekin ihan kiva, että on sisarus (en pidä mitenkään välttämättömyytenä). Tässä tilanteessa vaan tuntuu, että olisi voinut odottaa vielä jonkin aikaa..

Ihan samoin järkytyin minäkin. Pelkäsin, että jos en sitten rakasta syntyvää lasta tai rakkaus esikoiseen loppuu. Oli hauska huomata, että sitä rakkautta löytyikin lisää eikä se puoliintunut. Ensimmäisen lapsen syntymä on naiselle valtavan iso muutos, kun lapseton elämä loppuu. Toisen kanssa oli luontevaa, sillä uusi lapsi syntyi jo olemassa olevaan lapsiperheeseen. Meillä lasten ikäeroa on vähän yli kolme vuotta ja se oli minusta oikein hyvä ikäero.

Toivottavasti itsekin plussaisin ensi viikolla.  Piinapäivät menossa... Toinen lapsi tulisi ja on sitä tehtykin jo reilun vuoden ajan. Sais jo alkaa plussaa tulemaan. Ikäero menee jo nyt yli 5 vuoteen. Olisin halunnut pienemmän ikäeron mutta aina ei saa lapsia niinkuin haluaa.

Meillä on lasten ikäero 2v 8kk ja oli minusta hyvä. Esikoinen oli jo ”iso”, osasi jo itse tehdä vaikka mitä. Ymmärsi, jos olin vauvassa kiinni ja pystyi ohjeistamaan vaikka piirtämään tai askartelemaan tai sitten luettiin yhdessä lastenkirjaa samalla kun imetin kuopusta. Tykkäsi myös auttaa. Kuitenkin ikäero on sen verran pieni, että heistä oli myöhemmin leikkikaverit toisilleen.

Samoja tunteita kuin sinulla oli silloin minullakin, ihan normaalia. Kun kuopus syntyi, ainoastaan kauhistutti ajatus, että häntä ei olisi. Niin ihana ja rakas lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tuossa vieressä sängyllä ihana pikkuvauva, nukkuu, tutti suussa, ei ole söpömpää. Kyllä se vielä iloksi muuttuu ap.

Kunhan kasvaa, paska lentää tuulettimeen ja kirjoitat toisessa thredissä miten et kestä, kun teini käyttää huumeita ja oli pahoinpitelemässä pienempiään.

Kannattaa miettiä vakavasti tätäkin skenariota.

Onnea odotukseen! Ihan normaalia, että kaikenlaisia tunteita tulee. Mulla pakokauhu tuli esikoisen kohdalla, kun tulinkin kerrasta raskaaksi vaikka ajatuksena oli, että tulee jos on tullakseen...yhtäkkiä raskaus olikin totta ja se oli sekä jännittävää että pelottavaa.

Nyt meillä on jo kaksi teiniä ja välillä kaipailen niitä ihania vauvavuosia. :)

Kuuluu asiaan! Itse muistan miettineeni, että voiko sitä toista lasta mitenkään rakastaa yhtä paljon kuin ekaa (vastaus: voi), Mutta täytyy myöntää, että muutos yksilapsisesta perheestä kaksilapsiseksi oli minulle isompi juttu, kuin sitten sen kolmannen saaminen. Ja ikäero teillä on minusta ihan täydellinen.

Onnea ja mukavaa odotusaikaa!

Otit siis Mäkkäristä plussa-aterian? Älä panikoidu, kyllä sinä jaksat syödä ne isommat ranskalaiset.

Ymmärrän ap! Mulla 3v nyt täyttävä lapsi ja vasta nyt alkaa tuntua että toinen voisi olla tervetullut - silti kauhistuttaa vielä sen verran että ei yritetä. Mutta kyllä te selviätte! Tulee olemaan ihanaa että esikoisesi saa sisaruksen, ja sinulta on toisaalta nyt poistunut se huoli että tuleeko teille koskaan toista lasta. Kuten sanottua, nyt kun lapsi on kolme vuotta, alkaa jo tuntua että vauvakin menisi tässä sivussa. Lapsi on päiväkuiva, nukkuu kohtalaisesti, on melko itsenäinen toimissaan. Toki uhmaa on jonkin verran ja sellaista vauvaksi heittäytymistä, mutta enimmäkseen lapsella on jo hyvä tolkku siitä miten pienempiä kohdellaan. Onnea odotukseen ja kaikkeen edessä olevaan. <3 

Ihan normaalia odottajan tunnekirjoa! Muistan itse hämmästelleeni kun plussasin hartaasti suunnitellusta esikoisesta - ensin suuri onnentunne ja välittömästi perään ajatus ”Mitä olen mennyt tekemään?!” Taitaa vaan kuulua asiaan, kyseessä on kuitenkin monen elämää mullistava asia.

Onnittelut raskaudesta! Kyllä sinä siihen kahdenkin lapsen vanhemmuuteen kasvat.

16 jatkaa vielä: Nyt on tosi hyvä hetki miettiä läpi teidän turvaverkot ja mitä opitte esikoisen vauva-ajasta. Itse olen tätä paljon miettinyt, että minkä verran apua tarvittaisiin alussa ja vauvavuoden mittaan. Halaus!

Ihan normaalia. Pitkään tunteet voivat mennä vuoristorataa eikä ole lainkaan tavatonta katua myös yhä lapsen jo synnyttyä. Anna armoa itsellesi ja käsittele tunteita esim. jäsentelemällä pelkoa ja keksimällä ratkaisuja niihin paniikkia herättäviin asioihin.

3 vuoden ikäero on oman ja kaveriperheiden kokemusten mukaan juuri sopiva. Lapset ovat sen verran eri vaiheissa, että pienempää pystyy hoitamaan ilman että toinen on järjestämässä katastrofia. Mustasukkaisuutta ei myös kovin paljoa ole tällä ikäerolla ollut. Lapsista kuitenkin on vielä kavereiksi ja suunnilleen samat asiat kiinnostavat. Nämä on tietenkin nyt hyvin suppealla otannalla koottuja, ja tietenkin lasten luonteet vaikuttavat. Paras ikäero silti minun mielestäni.