Plussasin juuri (2. lapsi) ja tuli pakokauhu

Ei KOSKAAN pidä "varautua pitempään yritysaikaan" vaan ajatella että heti ensimmäisestä kerrasta seuraa raskaus ja sen kannalta miettiä onko varmasti valmis vauvaan HETI. Usein se vaan heti tärppää vaikka joillain kestää vuosiakin, ei voi ajatella että koska monilla vaikeuksia raskautua itse ei saisi heti lasta kun se siitin uppoaa emättimeen. Itsekin raskauduin ihan vaan kun se pikaisesti käväisi tulematta......

Hienoa että on kuitenkin toivottu vauva. En osaa oikein sanoa kun tsemppiä:) itse en toista halua ellei tooodella iso ikäero

Jokainen 4 lapseni on toivottu ja suunniteltu, jokainen plussa aiheutti ohimenevän paniikin -olin aivan varma että halusin perua koko jutun. Jokainen lapseni on rakastettu.

Vierailija kirjoitti:

Ei KOSKAAN pidä "varautua pitempään yritysaikaan" vaan ajatella että heti ensimmäisestä kerrasta seuraa raskaus ja sen kannalta miettiä onko varmasti valmis vauvaan HETI. Usein se vaan heti tärppää vaikka joillain kestää vuosiakin, ei voi ajatella että koska monilla vaikeuksia raskautua itse ei saisi heti lasta kun se siitin uppoaa emättimeen. Itsekin raskauduin ihan vaan kun se pikaisesti käväisi tulematta......

Hienoa että on kuitenkin toivottu vauva. En osaa oikein sanoa kun tsemppiä:) itse en toista halua ellei tooodella iso ikäero

Itse varauduin esikoisen kohdalla pitkään yritysaikaan, mutta vauva tärppäsikin heti. Olihan siinä alkujärkytys ja negatiivisia katumisen tunteita ja mietintää, että olenkohan nyt sittenkään valmis. Mutta nämä tunteet menivät ohi ja järkytys vaihtui iloksi raskauden edetessä.

Itse ajattelen, että parempi varautua siihen, että lasta ei tule heti. Pahin pelkoni elämässä oli se, että en saisi ikinä lapsia. Lapsettomuuden todennäköisyys pienenee, kun aloittaa yrityksen tarpeeksi nuorena. Jos ilmenee hedelmöitysongelmia niin aikaisen aloituksen ansiosta olisi kuitenkin riittävästi vuosia aikaa rampata hedelmöityshoidoissa, niilläkään raskautuminen ei näet ole mikään itsestäänselvä asia.

Ajattelin, että mieluummin tulen raskaaksi vaikka en siihen henkisesti olisikaan ollut ihan valmis kuin olisin pitkittänyt miettimisellä yrityksen aloittamista ja näin saattanut lisätä todennäköisyyttä lapsettomuudelle. Raskaus oli kuitenkin järkytyksen lisäksi helpotus. Varmistui, että olen kykenevä saamaan lapsia. Elämäni suurin haave oli käymässä ihan oikeasti toteen.

Onneksi sain lapsen helposti ja luomuna ja olen siitä kiitollinen. Nyt toisenkin raskauden aikana on ollut katumisen tunteita, esikoisen ja toisen lapsen välinen ikäero tulee olemaan alle 2 vuotta. Mutta uskon, että ne tunteet menevät ohi. On ihan normaalia, että kun tulee iso elämänmuutos niin siinä tuntee ristiriitaisia tunteita. Minähän kuitenkin olen aina halunnut lapsia ja esikoinen on tuonut suurta iloa elämääni. Ehkä eniten minua vaivaakin asiat, joista jään nyt raskauden ja tulevan vauvan takia paitsi, mutta ehtiihän sitä sitten myöhemminkin elämässä.

Tutulta kuulostaa. Omat ajatukset menivät ihan samaa rataa, ikäeroa lapsille tuli 2 vuotta 10 kk. Oli just passeli ikäero, ja paniikkikin hälveni odotusajan edetessä. Mukavaa odotusta! Kolmen vuoden ikäinen on jo niin iso ja yleensä omatoiminenkin, että vauvallekin jää mukavasti aikaa ja isommasta on apua.

Odotan vielä esikoistani, mutta plussauksen jälkeen olin pian aivan paniikissa. Todella toivottu lapsi tulossa, mutta säikähdin ehkä sitä kuinka nopeasti tulin raskaaksi. Olin varautunut pidempään yritykseen ja yhtäkkiä olinkin jo raskaana. Tunteeni menivät vuoroin pohjamudissa ja välillä leijuin jossain korkealla maanpinnasta. Luulen, että alkuraskauteen kuuluu melkoisen monella odottajalla nämä tunteet. Niistä ei vain puhuta niin paljoa :)

Nyt tunnen vain suurta rakkautta tulevaa lasta kohtaan ja olen niin onnellinen tästä pienestä, joka potkii kovasti mahassa.