Onko muiden mielestä hieman itsekästä tehdä enemmän kuin 3 lasta?
2 olis paras, mutta 3 vielä menee. 4 tai enemmän on vain vanhempien itsekkyyttä elää ikuista pikkulapsiaikaa, saa vielä vielä kerran olla raskaana jne. Lapsille kyllä riittäisi se 1-2 sisarta, jäisi vielä aikaa vanhemmiltakin jokaiselle... Ja jos vaikka ero tulisi niin ei äiti olisi ihan pulassa.
Kommentit (20)
haaveilen vielä ainakin yhdestä lapsesta, koska raskausaika, vauva-aika, pikkulapsivuodet vaan OVAT NIIN IHANIA!
Olet oikeassa - olen itsekäs!
2 olis paras, mutta 3 vielä menee. 4 tai enemmän on vain vanhempien itsekkyyttä elää ikuista pikkulapsiaikaa, saa vielä vielä kerran olla raskaana jne. Lapsille kyllä riittäisi se 1-2 sisarta, jäisi vielä aikaa vanhemmiltakin jokaiselle... Ja jos vaikka ero tulisi niin ei äiti olisi ihan pulassa.
onko itsekästä, jos teimme nuorina 2 lasta ja sitten toisen sarjan eli 2 lisää yli 10v. tauon jälkeen?
Meidän tapauksessa tämä oli jotenkin luontevaa.
Mutta tavallaan ymmärrän ap:n pointin kyllä. toisaalta - lapsen teko tietyllä tavalla on joka tapauksessa itsekästä, jos noin halutaan ajatella. Ap:n ajatusmallia pidemmälle pyöritettynä voitaisiin ihmiset lopettaa maapallolta saman tien kuluttamasta.
niin muistutetaan taas, että lapsiluku pitäisi jättää enintään kahteen ekologiselta kannalta. Ei paljon maailmaa pelastella kestovaipoilla, jos on viisi kakaraa pyörimässä nurkissa.
1 lapsi on huono, sisareton parka.
2 (tai max 3) on "kansalaisvelvollisuus", jotta me suomalaiset ja ihmiset yleensäkin emme lopu.
Sen sijaan (3-)4-> tai yli lapsia on jo silkkaa itsekkyyttä. Maapallo ei tarvitse niin paljon jatkumoa juuri minun geeneille eikä lapset tarvitse niin paljoa sisaruksia. Se on kait tää nykyinen määrähysteria, pitää olla paljon lapsia joilla on paljon leluja ja paljon harrastuksia. Ei ymmärretä että kohtuudessa olisi hyvä pysyä.
ap
Mutta lukuisat määrät eivät sitten enää olekaan hyväksi...
ap
1 lapsi on huono, sisareton parka.
2 (tai max 3) on "kansalaisvelvollisuus", jotta me suomalaiset ja ihmiset yleensäkin emme lopu.
Sen sijaan (3-)4-> tai yli lapsia on jo silkkaa itsekkyyttä. Maapallo ei tarvitse niin paljon jatkumoa juuri minun geeneille eikä lapset tarvitse niin paljoa sisaruksia. Se on kait tää nykyinen määrähysteria, pitää olla paljon lapsia joilla on paljon leluja ja paljon harrastuksia. Ei ymmärretä että kohtuudessa olisi hyvä pysyä.
ap
Mutta kun jotkut haluavat VAIN sen yhden lapsen tai ei ollenkaan, niin eikö se sit mee vähän niinku tasan, kun toiset tekee sit enemmän? =)
1 lapsi on huono, sisareton parka. 2 (tai max 3) on "kansalaisvelvollisuus", jotta me suomalaiset ja ihmiset yleensäkin emme lopu. Sen sijaan (3-)4-> tai yli lapsia on jo silkkaa itsekkyyttä. Maapallo ei tarvitse niin paljon jatkumoa juuri minun geeneille eikä lapset tarvitse niin paljoa sisaruksia. Se on kait tää nykyinen määrähysteria, pitää olla paljon lapsia joilla on paljon leluja ja paljon harrastuksia. Ei ymmärretä että kohtuudessa olisi hyvä pysyä. ap
Ja ihmisiä jotka ei halua lapsia. Miten niiden velvollisuuden laita, jotta ihmismäärä pysyisi tasaisena?
Määrähysteriasta nyt ei todellakaan ole kysymys jos lapsia on perheessä 4 tai 10. Huh-huh
Aika monelta jää lapset saamatta ja moni hankkii vaan sen yhden lapsen. Että eiköhän niille isommillekin perheille ole tilaa. Lasten kasvattaminen ei sitten ole itsekkyyttä nähnytkään- päinvastoin. Hyvähän on, että jotkut haluavat kasvattaa tasapainoisia, perhe-keskeisiä lapsia tänne suoritusmaailmaan, he oppivat jo pieninä epäitsekkyyden periaatteen ja näin aikuisenakin kykenevät yhteiskunnalle tärkeisiin sosiaalisiin taitoihin. . Mun käsittääkseni se toinen lapsi jätetään hankkimatta useimiten oman mukavuuden tähden, eli erittäin itsekkäästä syystä (vaikka sisar lapselle olisi tärkeä) ja he jotka eivät saa lapsia usein jäävät tahtomattaan itsekkäiksi. lapsen kasvattaminen on se, mikä väkisin kasvattaa ihmisen pois itsekekskeisestä elämätavasta. En tiedä yhtään lapsetonta joka kykenisi samaan epäitsekkyyteen kuin suurin osa äideistä. (no, poikkeuksiakin varmasti on suuntaan ja toiseen) Mulla on vain kaksi lasta ja ajattelen joskus kuinka surullista että kun he ovat aikuisia, heillä on vain he. Sisarukset ovat todella suuri rikkaus läpi elämän. Ja sellaisen rikkauden monilapsisten perheiden vanhemmat antavat lapsilleen.
keskim. lapsiluku Suomessakaan ole vielä kuin alle 2.
Eli kaikki ei lapsia tee - jos joku tekee vaikka 5 (pieni vähemmistö kuitenkin!), niin ei se maailmaa kaada!
Esim. meillä on tilanne, että kummankaan sisarukset (mulla 2 ja miehellä yht. 4 puolisisarusta) eivät ole kukaan muu tehneet lapsia (eikä tod.näk. enää teekään), eikä monet meidän serkuistakaan. Eli jo pelkästään meidän sisaruksien jättämä lapsi"vaje" on paljon suurempi kuin meidän tekemät 4 lasta :).
Ehkä tehdäänkin vielä pari... =D
5
Taas tällainen aloitus :D Eikö enää parempaa keksitä? :)
t: Kahden lapsen äiti joka haluaa kyllä enemmänkin lapsia. Ja ei, en tykkää vauva ajasta :)
On ekologisesti täysin kestämätöntä hankkia liikaa lapsia.
En tiennyt että en tarvitse enempää kuin yhden sisaruksen.. Mitähän sitä nyt tekis, mulla kun on neljä sisarusta ja tarvitsen edelleen heitä kaikkia.. Pitää varmaan luovuttaa pari sisarusta jollekin kenellä ei oo yhtään.
Lapsena oli niiiiiin ihanaa kun aina oli kavereita ja seuraa. Ja aikuisena sisaruksista on paljon tukea ja edelleen niistä on seuraa.
mutta jos saisin valita, olisin "ottanut" ne lapset ilman raskautta ja pikkulapsiaikaa. Ihaninta on nyt kun ei ole alle kouluikäisiä, puuhataan monenlaista yhdessä.
Ei kai kukaan nyt halua olla raskaana tai olla vaan vauvojen kanssa.
tosi itsekkäitä. Meillä kun on lapsia 12, mutta heidän ikänsä iältään nuorin 3v ja vanhin 18v, muut tuossa välissä. Ja olen lähes kaikkien lasten välissä ollut myös töissä, en siis vaan kotona lasten kanssa. Perheessämme on kahdet kaksoset.
nyt ylipäänsä on itsekästä, oli niitä yksi tai viisi.
LÄHTEKÄÄ NYT HYVÄT IHMISET TUULETTUMAAN ULOS JOS JUTUT ON TÄTÄ LUOKKAA.
oNKO SE NYT HIRVEETÄ JOS IHMINEN ON PIKKUSEN ITSEKÄS! LIIKA ON LIIKAA SIINÄKIN ASIASSA.
Niinkuin niin useasti tällä palstalla.
Hän siis itse kolmen lapsen äitinä tuntee haikeutta pikkulapsiajan jäämisestä taakse, mutta miehensä ei enää suostu neljänteen.
Olkoon siis itsekästä ja kaikin puolin tuomittavaa muidenkaan enää "saada" elää pikkulapsiaikaa!
Kuten moni on todennut, kaikille lasten saaminen ei ole pelkkää vauvojen ja pikkulasten hankkimista.
En oikein ymmärrä, mitä tällä ketjulla haetaan takaa. 4 lasta merkitsee itsekkyyttä, niinkö? Minulla ja miehelläni on 3 biologista lasta ja kaksi adoptiolasta. Olemmeko itsekkäitä?
Eikö siinä jouda itsekkyys pikemminkin romukoppaan? Ei se pikkuvauva/lapsiaika nyt niin helppoa ja ruusuista kuitenkaan aina ole.
t. viidettä odottava, joka on epäitsekkäästi siirtänyt omaa "tulevaisuuttaan" vielä hiukan tuonnemmaksi :)