Pitääkö paikkansa väite: Toisille ilkeilevä ihminen on aina itse jollain lailla onneton?

Pitäähän se. Ei onnellisella ja tyytyväisellä vaan ole mitään syytä haukkua toisia koko ajan. Yleensä se on jotain tyytymättömyyttä ja kateutta.

Kyllä pitää paikkaansa.

En tiedä, mutta ne ei kestä yleensä tippaakaan takaisin vi**uilemista.

Kuulostaahan se täysin loogiselta.

On! Tiedån yhden pienen lasten äidin joka oli ihan järkyttävä kiusaaja. Niin ala-arvoista tekstiä, panettelua ja valehtelua olen harvin kohdannut. Ulospäin esitti ja esittää ihanaa perhe-elämää, mies on unelmien täyttymys ja lapset ihania. Jos oikeasti olisi noin ihanaa elämää, ei olisi tarvetta solvailuun. Kukaan hyvinvoiva ihminen ei solvaa ja kiusaa toisia. Kiusaaminen on osoitus omasta huonosta olosta.

Ovat. Ei onnellinen ihminen koe tarvetta ilkeillä kenellekään. Miksi kokisi? Hän on elämäänsä tyytyväinen ja keskittyy mieluusti elämään sitä. Onnellinen ihminen myös toivoo onnellisuutta muillekin.

Ilkeilijöille tyypillistä ivallisuutta ja vahingoniloa ei pidä sekoittaa onnellisuuteen. Se on kuin pissaaminen housuun pakkasella: lämmittää hetken mutta pian olo on kahta kylmempi. Ilkeilijä ei koskaan saa pysyvää onnentunnetta ilkeilystään mutta ei sitä itse älyä. Jos tällaista ilkeilijää pääsee seuraamaan lähempää, niin huomaa, että hän on kroonisesti tyytymätön ja näkee joka asiassa vain huonot puolet.

Pystyykö edes hymyileään muuten kuin hattumaisesti, sarkastisesti, vahingoniloisesti, pervomaisesti? Kai se jotain onnellisuuden tasosta kertoo.

Vittuilu tuo hetkittäistä onnellisuudentunnetta, mutta ei pitkäaikaista tyytyväisyyttä. Monesti kriitikot ovat kuitenkin se yhteiskuntia eteenpäin vievä voima, joka saa asioihin vauhtia.

Mulla on tällainen henkilö suvussa. Sillä on kaikki, siis siltä näyttää. Hyvä mies, todella menestyneet lapset, upea koti, itse on kaunis ja haluttu. Rahaa on ja henkistä pääomaa, tai ainakin kaikki rahkeet sitäkin koota.

Sitten se ilkeilee mulle ja mun lapsille, jotka ollaan köyhempiä, lahjattomampia ja homssuisempia.

Miksi?

On myös sosiaalisia kokeita suorittavia ihmisiä, jotka testaavat ihmisten reaktioita olematta itse mitenkään onnettomia.

Jep. Näkeehän sen tämänkin palstan haukkumisketjuista, joku väittää niiden olevan paineiden purkamista, mutta purkavatko ne paineita? Ilmeisesti eivät koska samat haukkumiset toistuvat milloin kenenkin kohdalla eikä tarve sille vähene koskaan.

No jaa... En tunne ketään, joka olisi aina ilkeä. Kyllä se ilkeily yleensä on tapauskohtaista toimintaa. Ollaan siis ilkeitä tietyssä tilanteessa ja tietylle ihmiselle.

Sitä paitsi se, mitä joku tulkitsee ilkeydeksi voi myös olla aika subjektiivinen arvio. Jotkut tulkitsee pelkän eri mieltä olon ilkeilyksi,vaikka toinen vaan on asiasta toista mieltä ja puolustaa näkökantaansa.

Mutta se toki on totta, että tasapainoinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen on HARVEMMIN ilkeä kuin sellainen ihminen, joka on onneton ja tulkitsee muiden olevan hänelle ilkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Ovat. Ei onnellinen ihminen koe tarvetta ilkeillä kenellekään. Miksi kokisi? Hän on elämäänsä tyytyväinen ja keskittyy mieluusti elämään sitä. Onnellinen ihminen myös toivoo onnellisuutta muillekin.

Ilkeilijöille tyypillistä ivallisuutta ja vahingoniloa ei pidä sekoittaa onnellisuuteen. Se on kuin pissaaminen housuun pakkasella: lämmittää hetken mutta pian olo on kahta kylmempi. Ilkeilijä ei koskaan saa pysyvää onnentunnetta ilkeilystään mutta ei sitä itse älyä. Jos tällaista ilkeilijää pääsee seuraamaan lähempää, niin huomaa, että hän on kroonisesti tyytymätön ja näkee joka asiassa vain huonot puolet.

"Hän on elämäänsä tyytyväinen ja keskittyy mieluusti elämään sitä. Onnellinen ihminen myös toivoo onnellisuutta muillekin."

Juuri noin! Miksi onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen kuluttaisi energiansa vihaamiseen, kun silloin ei jäisi aikaa siihen onnellisen elämän viettämiseen. Ei, onnellinen haluaa elää sitä omaa hyvää elämää ja huonoa elämää elävä haluaa vetää muutkin omaan paskaansa.

Vierailija kirjoitti:

Ovat. Ei onnellinen ihminen koe tarvetta ilkeillä kenellekään. Miksi kokisi? Hän on elämäänsä tyytyväinen ja keskittyy mieluusti elämään sitä. Onnellinen ihminen myös toivoo onnellisuutta muillekin.

Ilkeilijöille tyypillistä ivallisuutta ja vahingoniloa ei pidä sekoittaa onnellisuuteen. Se on kuin pissaaminen housuun pakkasella: lämmittää hetken mutta pian olo on kahta kylmempi. Ilkeilijä ei koskaan saa pysyvää onnentunnetta ilkeilystään mutta ei sitä itse älyä. Jos tällaista ilkeilijää pääsee seuraamaan lähempää, niin huomaa, että hän on kroonisesti tyytymätön ja näkee joka asiassa vain huonot puolet.

Mä olen ilkeä ilkeille ja muita kyykyttäville ihmisille. Ja ihan tyytyväinen ja tasapainoinen olen, en vaan siedä ahdasmielisiä ja itsekkäitä ihmisiä.

Todennäköisesti, mutta en menisi tässäkään tapauksessa sanomaan, että kyse on aina siitä, eihän sitä kaikkien ihmisten motiiveja voi tietää kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat. Ei onnellinen ihminen koe tarvetta ilkeillä kenellekään. Miksi kokisi? Hän on elämäänsä tyytyväinen ja keskittyy mieluusti elämään sitä. Onnellinen ihminen myös toivoo onnellisuutta muillekin.

Ilkeilijöille tyypillistä ivallisuutta ja vahingoniloa ei pidä sekoittaa onnellisuuteen. Se on kuin pissaaminen housuun pakkasella: lämmittää hetken mutta pian olo on kahta kylmempi. Ilkeilijä ei koskaan saa pysyvää onnentunnetta ilkeilystään mutta ei sitä itse älyä. Jos tällaista ilkeilijää pääsee seuraamaan lähempää, niin huomaa, että hän on kroonisesti tyytymätön ja näkee joka asiassa vain huonot puolet.

"Hän on elämäänsä tyytyväinen ja keskittyy mieluusti elämään sitä. Onnellinen ihminen myös toivoo onnellisuutta muillekin."

Juuri noin! Miksi onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen kuluttaisi energiansa vihaamiseen, kun silloin ei jäisi aikaa siihen onnellisen elämän viettämiseen. Ei, onnellinen haluaa elää sitä omaa hyvää elämää ja huonoa elämää elävä haluaa vetää muutkin omaan paskaansa.

Minusta taas onnellinen ihminen puolustaa heikompiaan. Itsekäs ihminen keskittyy pelkästään omaan napaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat. Ei onnellinen ihminen koe tarvetta ilkeillä kenellekään. Miksi kokisi? Hän on elämäänsä tyytyväinen ja keskittyy mieluusti elämään sitä. Onnellinen ihminen myös toivoo onnellisuutta muillekin.

Ilkeilijöille tyypillistä ivallisuutta ja vahingoniloa ei pidä sekoittaa onnellisuuteen. Se on kuin pissaaminen housuun pakkasella: lämmittää hetken mutta pian olo on kahta kylmempi. Ilkeilijä ei koskaan saa pysyvää onnentunnetta ilkeilystään mutta ei sitä itse älyä. Jos tällaista ilkeilijää pääsee seuraamaan lähempää, niin huomaa, että hän on kroonisesti tyytymätön ja näkee joka asiassa vain huonot puolet.

"Hän on elämäänsä tyytyväinen ja keskittyy mieluusti elämään sitä. Onnellinen ihminen myös toivoo onnellisuutta muillekin."

Juuri noin! Miksi onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen kuluttaisi energiansa vihaamiseen, kun silloin ei jäisi aikaa siihen onnellisen elämän viettämiseen. Ei, onnellinen haluaa elää sitä omaa hyvää elämää ja huonoa elämää elävä haluaa vetää muutkin omaan paskaansa.

Minusta taas onnellinen ihminen puolustaa heikompiaan. Itsekäs ihminen keskittyy pelkästään omaan napaansa.

Sinä siis kuvittelet olevasi aina se oikea henkilö arvioimaan muiden elämää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat. Ei onnellinen ihminen koe tarvetta ilkeillä kenellekään. Miksi kokisi? Hän on elämäänsä tyytyväinen ja keskittyy mieluusti elämään sitä. Onnellinen ihminen myös toivoo onnellisuutta muillekin.

Ilkeilijöille tyypillistä ivallisuutta ja vahingoniloa ei pidä sekoittaa onnellisuuteen. Se on kuin pissaaminen housuun pakkasella: lämmittää hetken mutta pian olo on kahta kylmempi. Ilkeilijä ei koskaan saa pysyvää onnentunnetta ilkeilystään mutta ei sitä itse älyä. Jos tällaista ilkeilijää pääsee seuraamaan lähempää, niin huomaa, että hän on kroonisesti tyytymätön ja näkee joka asiassa vain huonot puolet.

"Hän on elämäänsä tyytyväinen ja keskittyy mieluusti elämään sitä. Onnellinen ihminen myös toivoo onnellisuutta muillekin."

Juuri noin! Miksi onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen kuluttaisi energiansa vihaamiseen, kun silloin ei jäisi aikaa siihen onnellisen elämän viettämiseen. Ei, onnellinen haluaa elää sitä omaa hyvää elämää ja huonoa elämää elävä haluaa vetää muutkin omaan paskaansa.

Minusta taas onnellinen ihminen puolustaa heikompiaan. Itsekäs ihminen keskittyy pelkästään omaan napaansa.

Puolustaminen ei ole kiusaamista ja ilkeyttä. Nyt puhuttiin ihan kiusaamisesta.

Pitää paikkaansa. Edellisillä ollut hyviä kommentteja. Lisäisin vielä sen että toisille ilkeilevä ihminen ei välttämättä itse tiedosta olevansa onneton. Saattaa saada ainoan tuntemansa ilon ilkeilystä ja vahingonilosta. Ja luulla sitä ihan normaaliksi. Ei siis tiedä paremmasta. Monestihan tuollainen ihminen ihmettelee miten jotkut 'huumorista loukkaantuu' jos ilkeilyyn puututaan.

Väite ei ihan absoluuttisesti pidä paikkaansa, osa on vaan jo syntyessään mulkkuja.