Lue keskustelun säännöt.
Molemmilla vain yksi seksikumppani
15.09.2009 |
Minä ja mieheni olemme siitä harvinaislaatuinen pariskunta, että olemme toistemme ainoat seksikumppanit. Aloimme seurustella 17-vuotiaina ja olemme porskutelleet eteenpäin kohta 9 vuotta. Naimisiin menimme viime kesänä.
Rakastamme toisiamme valtavasti, olemme toistemme parhaita ystäviä, pystymme puhumaan kaikesta ja seksi sujuu. Mikään ei siis ole vialla paitsi se, että kumpikaan ei koskaan ole ollut kenenkään toisen kanssa.
Olemme käyneet läpi varmasti kaikki mahdolliset kriisit. Ero on ollut pari kertaa lähellä, mutta rakkaus on aina voittanut. Suhteemme on ollut vaikea, koska olemme "itsenäistyneet" yhdessä eikä kummankaan ole ikinä tarvinnut elää yksin. Olemme kasvaneet yhteen enkä tosissani ikinä haluaisi erota vaikka se on käynyt mielessä useastikin.
Kuitenkin yhteiskunnassa on jonkinlainen kirjoittamaton sääntö, että nuorena pitää remuta ja riehua, jotta ei tarvitse vanhempana katua, että jotain on jäänyt kokematta. Mutta mitä jos tapaakin elämänsä rakkauden jo 17-vuotiaana?
Miestäni kokemattomuus ei häiritse niin paljon kuin minua. Itse otan herkästi vaikutteita muista eli ilta parin sinkkukaverin kanssa saa minut todella masentumaan. En haluaisi kuulla heidän seikkailuistaan, sillä alan väistämättä miettiä, että olen jäänyt jostain paitsi.
Olo on siis kieltämättä aika ristiriitainen. Saattaa mennä pitkiäkin aikoja, etten edes muista asiaa ja välillä taas vaivun masennukseen, kun alan miettiä tätä. Lähinnä pelkään sitä, että vaikka nyt pystyisinkin elämään tämän asian kanssa, niin mitä jos joskus vanhempana alan katua kokemattomuuttani? Silloin on todennäköisesti myös lapsia kuvioissa enkä ikimaailmassa haluaisi enää siinä vaiheessa erota.
Onko muita samassa tilanteessa olevia? Olisi kiva kuulla onko joku päässyt tällaisesta tilanteesta yli ilman eroa.
Kommentit (19)
tuossa tilanteessa muuta ongelmaa kuin juuri tuon, että jompaa kumpaa alkaa arveluttaa, onko jäänyt jostain paitsi. Sitten sitä voi lähteä kokeilemaan, että millaista se seksi toisten kanssa on. Ja siinä vaiheessa toista osapuolta vituttaa. Jos on jo kerännyt paljon kokemuksia tuolta saralta, on ehkä helpompi ajatella, että seksi saman ihmisen kanssa loppuelämän ajan ei ole huono juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin tarkoittaako se kenties sitä, että seksissä on jotain vikaa?
Mua ei arveluta pätkääkään. Yhdessä 15 vuotta, neljä lasta ja toistemme ainoita ollaan. Ja seksikin vain paranee vuosi vuodelta.
olemme toisillemme ainuita ja rakastamem toisiamme.
on ollut ylämäkiä ja alamäkiä
on ollut ihastumisia, on ollut vihastumisia.
Silti uskollisia...
nykyään vaan oletetaan että kaikki on hässinyt kylän läpi, meillä myös pian 10 vuotta suhdetta takana ja molemmat toistemme ainoat.. Minun äitini,tätini ja mummini ainakin snaovat ettei noin jälkeenpäin kaduta vaikka onkin omistanu sen 20,30 sekä 50 vuotta vain sille ainoalle, joten kyllä mä meinaan siihen myöskin pyrkiä, ei ne sinkkujen jutukaan ihan aina paikkaansa pidä, kunhan kehuvat että saavat itsensä loistamaan! kehu sinä teidän loistavalla ja rakkautta täynnä olevalla seksielämällä, sitä se meillä ainakin on! Ja toivottavasti sellaisena myöskin jatkuu... =D
Kiva tietää, että emme ole tällä saralla ainoita maailmassa.
Epäilijöille tiedoksi: seksissämme ei ole mitään vikaa. Se on erittäin hyvää, joskaan minulla ei ole vertailukohteita. ;)
Kaikki näyttäisivät olevan yhtä mieltä siitä, että ei kannata lähteä leikkimään tulella. Tätä minulle on vakuutettu myös lähipiiristä, kun olen kertonut ajatuksistani. Ja tiedän kyllä, että katuisin varmasti, jos nyt jättäisin mieheni ja lähtisin etsimään ”kadonnutta nuoruuttani”. Täytyy sanoa, että luettuani nämä kommentit olen ensimmäistä kertaa sitä mieltä, että en niin kummajainen ehkä olekaan. Näköjään tarvitsin vähän laajempaa kannustusta kuin vain läheisiltäni, jotka tottakai haluavat meidän pysyvän yhdessä aina ja ikuisesti. Erityisesti mieltäni lämmitti tämä kommentti:
Musta teillä on jotain ainutlaatuista mitä muilla ei ole. Ole ylpeä siitä.
Kiitos siis kaikille, tästä on hyvä jatkaa ja kasvaa taas hiukkasen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ikää on lähemmäs 40, joten takana on piiitkä liitto.
Ja mikäs sen hienompaa? Me arvostetaan todella paljon sitä että meidän välillämme on jotain niin ainutlaatuista jota ei kukaan muu ole kokenut meidän kanssamme. Kukaan muu ei tiedä mitää meistä seksikumppaneina.
Jos sekis on hyvää niin ole iloinen siitä. Ihan sama onko sinulla vertailukohdetta jos se sinuslle riittää. Voi kertoa n.35 miehen otoksella, että suurin osa lyhyistä suhteista ei todellakaan kannata eikä seksikään tunnun miltään. Ole onnellinen siitä mitä sinulla on, sillä monella ei ole ollut mahdollisuutta onnelliseen parisuhteeseen. Nyt 9 vuotta yhdessä mieheni kanssa ja parasta seksiä tässä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja avioliittoa takana jo yli 20v. Joskus kun oikein kiukuttanut koko miesten ajatusmaailma, olen ajatuksissani miettinyt ero, mutta sen vakavampaa tai pitempiaikaista kriisiä ei siitä ole tullut. Miksi ihmeessä pitäisi olla useita seurustelu / seksi kumppaneita jos kerralla löytää sen ainuan ja oikean? No tietysti yhteiskunnasssa jotkut siitä vaahtoaa, että jos ei ole montaa kumppania, ei tiedä onko jokin oikea, mutta kun ei sitä taida oppia tolla jatkuvalla kumppanin vaihtamisellakaan. Avioliitto on ylä- ja alamäkeä sekä vaatii ajoittain pitkää pinnaa ja sovitteluhenkeä kummaltakin. Nykyihmiset vaan luovuttaa liian helpolla. Nykyisin enenemässä määrin esim. kristillisen arvomaailman omaavista nuorista on neitsyitä naimisiin mennessää.
alkoi kun minä olin 16v ja nyt ollaan oltu yhdessä 32v. Päivääkään en ole katunut, ettei koskaan ollut muita kumppaneita. Mies on yhä yhtä ihana, vaikka kyllä meilläkin on karikkoja ollut, mutta niistä on selvitty yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä meitä on aika paljonkin. Minäkin olin 15 kun mentiin yhteen, mies pari vuotta vanhempi. Tosin nyt tässä kolmenkympin päällä alkaa yksi toisensa jälkeen erota. Valitettavasti. Onneksi itsellä menee hyvin suhteessa :)
Ei kumppanien määrällä ole mitään merkitystä. Jos, niinkuin näyttää, sinulla on hyvä mies, jonka kanssa pystyt jakamaan ylä- ja alamäet, niin mikä on sen parempaa? Ei ole mitään elämän normia eikä mikään lautakauntaa, joka antaa hyväksymisleiman jollekin tietyntyyppiselle tavalle elää.
Nauti elämästäsi sellaisena kuin se on ja kehittyy. Ja ihan ystävällisesti sanon, että parisuhteiden ongelmat voi ratkaista muutenkin kuin erolla (viittaan tuohon avauksesi viimeiseen lauseeseen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli miksi sua ärsyttää kuulla niistä sinkkujen seikkailuista? Etkö itse saa tarpeeksi tai sellaista seksiä, jota haluat? Pystytkö puhumaan miehen kanssa avoimesti toiveista, kokeiletteko koskaan mitään uutta?
Tosin, myönnän kyllä, että välillä on käynyt mielessä miltä toinen mies "tuntuisi" ja miten hän toimisi sängyssä yms. Mielestäni tuollaiset mietteet on varsin luonnollisia pitkissä suhteissa varsinkin jos ei muista kokemuksia ole.
Mutta tekeminen on eri asia kuin se että asia käy joskus (yleensä kun oikein matalalentoa ollut ) mielessä.
Edelleenkään en usko että ruoho olisi vihreämpää sen aidan toisella puolen, mieheni tuntee kroppani ja sen erogeeniset(kin) paikat niin hyvin;)
Olemme siis kumpikin toistemme ensimmäiset ja ainoat, yhdessä oltu 17v josta 9v aviossa ja meillä on 2-luokkalainen sekä eskarilainen lapsi.
Minä olen 32v ja mies 39v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska _luulee_ muka jääneensä jostakin paitsi, kun ei ole bilettänyt ja sekoillut satunnaisten miesten kanssa, niin hetken päästä hän ehkä katuisi hyvin syvästi valintaansa. Jos hän siis vaihtaisi rakkaan ja hyvän miehensä johonklin sinkkuiluun, haloo!
Ei se kauaa yksinään kuljeskelisi se miehesi, ap, varmaan joku nainen tajuaisi tilaisuutensa ;).
Ja ei kai tuossa kolmenkympin tienoilla niin vaan enää löydy vapaita, hyviä kunnon miehiä, joten siinäpä olisi ap:lla kurja tilanne. Jos hän siis haluaisi takaisin kunnon parisuhteeseen. Eksäkin olisi sitten lopulta haavansa nuoltuaan löytänyt uuden onnen.
No joo, tällaista tuli mieleeni, jokainen toki tekee ihan itse omat ratkaisunsa. Neuvoisin vaan ap hyvä harkitsemaan tarkoin...
mikäs siinä. Ei ainakaan tiedä voiko olla parempaa seksiä:)
mitään irti - harva mistään irtoseksistä osaa nauttia, vaikka muuten seksistä nauttisikin. Oma kokemus on, että vasta useiden kuukausien yhdessäolon ja useampien seksikertojen jälkeen seksi alkaa tuntua miltään. Jos suhteenne on muuten kunnossa ja jos tunnet yhä jonkunlaista halua miestäsi kohtaan, niin suotta haaveilet mistään muusta. Huippunautinnollista sinkkiseksiä saa aniharva, puhumattakaan mistään aidosta lämmöstä ja läheisyydestä - niitä kun saa lähes yksinomaan vain omalta, pitkäaikaiselta kumppanilta.
Me tavattiin tosin mieheni kanssa jo 14-vuotiaina.
Naimisissa ollaan ja onnellisia. Seksi on parempaa kuin koskaan ennen näin lasten saannin jälkeen. Luottamus toiseen on vahva kuin kallio.
Jokaisella tapansa, tämä meidän.
mikäs siinä. Ei ainakaan tiedä voiko olla parempaa seksiä:)
Luottamus on avainsana myös seksissä. Enemmän sitä seksiä on ihmisillä jotka ovat suhteessa, kuin sellaisilla, jotka saavat sitä kerran pari viikossa baari-illan jälkeen pöhnässä.
Musta teillä on jotain ainutlaatuista mitä muilla ei ole. Ole ylpeä siitä.