Lue keskustelun säännöt.
Hukassa parisuhteen kanssa..
15.09.2009 |
Mä en enää tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä..järki sanoo, että tää 9 vuoden suhde olisi tässä, mutta tunteet sanoo taas toista.
Meillä on 4v lapsi, miehellä oma yritys (joka vie paljon aikaa) ja vapaa-ajan mies istuu koneella tekemässä juttujaan + itse saan opinnäytetyön just valmiiksi ja valmistun työttömäksi. Jokin mättää..en koe saavani läheisyyttä ja hellyyttä (seksiä tosin kyllä olisi koko ajan, jos vaan haluaisin). Olen niin kyllästynyt siihen, että mies on koko ajan menossa töitten ja harrastuksen parissa tai ystäviensä kanssa. Mun kaikki ystävät ja sukulaiset on muuttaneet toiselle puolelle suomea, jonne ehkä haluaisin itsekin muuttaa (en voi miehen yrityksen vuoksi). Tällä paikkakunnalla jossa asumme mulla ei ole "omia" ystäviä kuin 1 ja tunnen itseni todella yksinäiseksi. Asutaan kaukana keskustasta ja auto on aina miehellä menossa. Olen jumissa päivät pitkät kotona neljän seinän sisässä ja tää kaikki ahdistaa..en tiedä haluanko enää edes olla koko miehen kans.
Olen kirjoittanut miehelleni sähköpostia asioista, yrittäny puhua ja odottaa, että se itse puhuisi, mutta ei tulosta. Lupaa vastata mailiin, mutta ei sitäkään tee. Haluaisin ottaa mieheen etäisyyttä, mutta miten? Ei ole mitään minne menisin viikoiksi tuosta eroon, jotta saisin edes vähän tunteitani selville ja tehdä asioita oman pääni mukaan ja omalla aikataulullani (kaikki mitä ehdotan ei ikinä tuolle kelpaa tai sitten se venyttää asioita monta viikkoa).
Ehkä taustalla vaikuttaa se, että mieheni työkaverit pettivät luottamukseni ja tuottivat paljon mielipahaa minulle, mies on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja puhuu vain yrityksestään ja näistä työkavereista, mies ei halua kanssani naimisiin eikä edes toista lasta jne. Tosin tällä hetkellä kyllä en tuon kans lasta tekisikään tai kosintaan suostuisi.
Mitä tässä nyt voi enää tehdä?
Kommentit (12)
Miten miehesi työkaverit pettivät sinun luottamuksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Koet että parisuhteessa ei kaikki ole kunnossa
2. Pelkäät työttömyyttä ja olet yksinäinen, kaipaat ystäviä.
Huomaa, että ero miehestäsi ei paranna ongelmaa nro 2. Usein ihmiset luulevat, että hyvä parisuhde on ratkaisu kaikkeen tai että ero parantaa koko tylsän elämän. Näin ei ole.
1. Koet että parisuhteessa ei kaikki ole kunnossa 2. Pelkäät työttömyyttä ja olet yksinäinen, kaipaat ystäviä. Huomaa, että ero miehestäsi ei paranna ongelmaa nro 2. Usein ihmiset luulevat, että hyvä parisuhde on ratkaisu kaikkeen tai että ero parantaa koko tylsän elämän. Näin ei ole.
minäkin tuossa yritin sanoa ;-)
-2-
Internet rikkoo parisuhteita. Ongelman ratkaisuksi internet katki.
Kuulostaa siltä, että teillä on normaali arki paukahtanut päälle ja sinua ahdistaa pikemminkin elämäntilanteesi (kotona ilman aikuisseuraa, valmistut työttömäksi eli ei juurikaan omaa rahaa).
Tekisit siis SILLE puolelle elämästäsi jotain ja sitä kautta hoitaisit oman mielialasi korkeammalle.
Mietihän asiaa miehesi kannalta. Miltä tilanne hänestä näyttää? "Vaimo on kotona ja narisee. Haluaisi koko ajan jotain parisuhdevatvontaa (=marista kaikesta vapaasti ja rajoitta), syyttää minua siitä, että sukunsa ja kaverinsa asuvat kaukana. Miksei se TEE mitään asialle, hanki niitä kavereita ja ryhdistäydy?"
Ok, totta kai parisuhteessa pitäisi olla läheisyyttä, mutta jos mies on stressaantunut ja kokee kodin nyt ahdistavaksi, hän pakenee tilannetta.
Sinuna odottaisin vähän. Valmistu ensin, hanki kavereita ja työpaikka. Miehesi ei voi sinulle korvata sitä puolta elämästä, olet itse niistä vastuussa (siis tarkoitan sosiaalista elämää ja mielekästä työtä ja toimeentuloa).
Eihän se pitkä parisuhde koskaan ole ongelmaton, aina niissä tulee "kuivia kausia" väliin. Kun lapsi on pieni, jumitetaan kotona ja arki alkaa ahdistaa. Itse kuvaan sitä "neljän seinän syndroomaksi".
En tiedä, miten miehesi työkaverit pettivät luottamuksesi, mutta noin pääsääntöisesti ihmiset tuppaavat olemaan lojaaleja lähimmille kavereilleen (eli miehellesi, ei sinulle).
Summa summarum: tunnut syyttävän miestäsi nyt koko elämäsi mutkallisuudesta, mikä ei ole reilua. Enkä päättäisi pitkää parisuhdetta sen takia, että välit ovat juuri nyt etäisemmät. Etäisyyttä voi kuroa kiinni, JOS HALUAA.
Ihan hyviä pointteja kirjoituksessasi. Olen ollut vuoden työttömänä opiskelijana ja töitä olen koko ajan etsinyt..toivottavasti jossain vaiheessa tärppäisi. Kavereita olen myös yrittänyt hankkia..
Siis mun miehelle läheisyys on seksiä. Seksiä se haluaisi harrastaa kanssani, vaikka koko ajan, mutta itseäni usein huvita sen henkisen läheisyyden vuoksi (silti seksiä on vähintään pari kertaa viikossa).
Olen ollut myös pitkään puhumatta meistä, ehdottanut kaikkea kivaa ja silti työt ja tietokone on se tärkein asia.
En nyt ala selittään mieheni kavereiden tapaa pettää minun luottamukseni täysin, mutta samalla myös pettivät osittain mieheni luottamuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen työt vaati ehdottomasti 24h/vrk netin lähettyville.
T. ap
Internet rikkoo parisuhteita. Ongelman ratkaisuksi internet katki.
Kuulostaa siltä, että teillä on normaali arki paukahtanut päälle ja sinua ahdistaa pikemminkin elämäntilanteesi (kotona ilman aikuisseuraa, valmistut työttömäksi eli ei juurikaan omaa rahaa). Tekisit siis SILLE puolelle elämästäsi jotain ja sitä kautta hoitaisit oman mielialasi korkeammalle. Mietihän asiaa miehesi kannalta. Miltä tilanne hänestä näyttää? "Vaimo on kotona ja narisee. Haluaisi koko ajan jotain parisuhdevatvontaa (=marista kaikesta vapaasti ja rajoitta), syyttää minua siitä, että sukunsa ja kaverinsa asuvat kaukana. Miksei se TEE mitään asialle, hanki niitä kavereita ja ryhdistäydy?" Ok, totta kai parisuhteessa pitäisi olla läheisyyttä, mutta jos mies on stressaantunut ja kokee kodin nyt ahdistavaksi, hän pakenee tilannetta. Sinuna odottaisin vähän. Valmistu ensin, hanki kavereita ja työpaikka. Miehesi ei voi sinulle korvata sitä puolta elämästä, olet itse niistä vastuussa (siis tarkoitan sosiaalista elämää ja mielekästä työtä ja toimeentuloa). Eihän se pitkä parisuhde koskaan ole ongelmaton, aina niissä tulee "kuivia kausia" väliin. Kun lapsi on pieni, jumitetaan kotona ja arki alkaa ahdistaa. Itse kuvaan sitä "neljän seinän syndroomaksi". En tiedä, miten miehesi työkaverit pettivät luottamuksesi, mutta noin pääsääntöisesti ihmiset tuppaavat olemaan lojaaleja lähimmille kavereilleen (eli miehellesi, ei sinulle). Summa summarum: tunnut syyttävän miestäsi nyt koko elämäsi mutkallisuudesta, mikä ei ole reilua. Enkä päättäisi pitkää parisuhdetta sen takia, että välit ovat juuri nyt etäisemmät. Etäisyyttä voi kuroa kiinni, JOS HALUAA.
Ihan hyviä pointteja kirjoituksessasi. Olen ollut vuoden työttömänä opiskelijana ja töitä olen koko ajan etsinyt..toivottavasti jossain vaiheessa tärppäisi. Kavereita olen myös yrittänyt hankkia.. Siis mun miehelle läheisyys on seksiä. Seksiä se haluaisi harrastaa kanssani, vaikka koko ajan, mutta itseäni usein huvita sen henkisen läheisyyden vuoksi (silti seksiä on vähintään pari kertaa viikossa). Olen ollut myös pitkään puhumatta meistä, ehdottanut kaikkea kivaa ja silti työt ja tietokone on se tärkein asia. En nyt ala selittään mieheni kavereiden tapaa pettää minun luottamukseni täysin, mutta samalla myös pettivät osittain mieheni luottamuksen.
Mutta miksi sinun pitäisi työkaverien takia erota miehestäsi? Miehesi asenne siihen loukkaa sinua, niinkö? Oletko kysynyt perusteluja miehesi asenteeseen - hän voi yksinkertaisesti kokea tilanteen henkilöhistoriansa ja sukupuolensa takia eri lailla.
Oletko suoraan sanonut miehellesi, että haluat sylikkäin oloa, et seksiä? Osa miehistä - eivät kaikki! - ovat kovin yhdyntäkeskeisiä ja eivät ehkä omassa lapsuudessaan ole tottuneet hellyyden ilmaisemiseen.
Auttaisikohan, jos vastuuttaisit miestäsi tekemään enemmän lapsen kanssa, ilman sinun läsnäoloa? Jos olet itse menossa vaikka parina iltana viikosta, miehen on pakko ainakin silloin irrottautua omista tekemisistään.
Tietenkään se ei ole sitä teidän yhteistä tekemistä, jota sinä kaipaat, mutta kenties hiukan siirtäisi miehen mielenkiintoa ja näkökulmaa perhekeskeisempään suuntaan.
-2-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitäisi saada oma elämä hallintaan. Harrastuksia, kavereita. Onko ihan mahdotonta hankkia toinen auto, että pääsisit pois kotoa välillä?
Sitten kun alat olla tyytyväinen omaan elämään, myös parisuhdetta voi alkaa rakentaa paremmaksi.
En nyt tietenkään tarkoita, että unohdat koko miehen siksi aikaa, vaan elätte normaalia arkea.
Muista, että vain sinä voit tehdä itsesi onnelliseksi.
Ero ei minunkaan mielestä ole nyt se ratkaisu pulmiin.
minunkin miehellä on oma firma ja aina auto. minä kotona lapsen kanssa. ystäväni suurimmaksi osaksi sinkkuja ja asuu muualla. välillä meinaa seinät kaatua päälle, kun mä olen vastuussa täällä kaikesta. välillä haluais omaa aikaa ja henkilön, jonka kanssa sitä viettää ja purkaa sydäntään, että jaksais taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9. Monesti olen sanonut läheisyyden puutteesta ja, jos yritän esim. sohvalla mennä lähelle häntä istumaan, alkaa kauheat valitukset siitä, että "on kuuma..mee kauemmas, ku on hankala istua".
10. Ei ole varaa hankkia toista autoa, kun minulla ei ole kunnon tuloja. Tästä mies myös jaksaa vähän väliä muistuttaa. Toki haluaisin lähteä ja tavata omia tuttujani yms, mutta se tulisi ihan liian kalliiksi toteuttaa esim. kuukausittain. Joten näen aina vain mieheni tuttavia ja harvoin sen ystäviä :( Mieheni ystävien kanssa en vain ole tullut kovin läheiseksi, että niiden kanssa viitsisi puhua ihan mistä vain.
Harrastuksia olen miettynyt, mutta pitäisi saada joku kaveri mukaan, kun en niissä yksin viihdy :( Toki sieltähän niitä uusia kavereita voisi löytää.
Jotenkin vaan niin ärsyttää tuo miehen työ..ikinä ei voi mitään suunnitella etukäteen, kun sille tulee jokin työpuhelu ja sit pitää kaikki peruuttaa. Sitten ottaa kupoliin, kun toinen ei osaa edes astiaa laittaa koneeseen, jos olen just siivonnut yms.
T. Ap
Eikö miehesi voisi alkaa työttömäksi?
Kuulostaa siltä, että teillä on normaali arki paukahtanut päälle ja sinua ahdistaa pikemminkin elämäntilanteesi (kotona ilman aikuisseuraa, valmistut työttömäksi eli ei juurikaan omaa rahaa).
Tekisit siis SILLE puolelle elämästäsi jotain ja sitä kautta hoitaisit oman mielialasi korkeammalle.
Mietihän asiaa miehesi kannalta. Miltä tilanne hänestä näyttää? "Vaimo on kotona ja narisee. Haluaisi koko ajan jotain parisuhdevatvontaa (=marista kaikesta vapaasti ja rajoitta), syyttää minua siitä, että sukunsa ja kaverinsa asuvat kaukana. Miksei se TEE mitään asialle, hanki niitä kavereita ja ryhdistäydy?"
Ok, totta kai parisuhteessa pitäisi olla läheisyyttä, mutta jos mies on stressaantunut ja kokee kodin nyt ahdistavaksi, hän pakenee tilannetta.
Sinuna odottaisin vähän. Valmistu ensin, hanki kavereita ja työpaikka. Miehesi ei voi sinulle korvata sitä puolta elämästä, olet itse niistä vastuussa (siis tarkoitan sosiaalista elämää ja mielekästä työtä ja toimeentuloa).
Eihän se pitkä parisuhde koskaan ole ongelmaton, aina niissä tulee "kuivia kausia" väliin. Kun lapsi on pieni, jumitetaan kotona ja arki alkaa ahdistaa. Itse kuvaan sitä "neljän seinän syndroomaksi".
En tiedä, miten miehesi työkaverit pettivät luottamuksesi, mutta noin pääsääntöisesti ihmiset tuppaavat olemaan lojaaleja lähimmille kavereilleen (eli miehellesi, ei sinulle).
Summa summarum: tunnut syyttävän miestäsi nyt koko elämäsi mutkallisuudesta, mikä ei ole reilua. Enkä päättäisi pitkää parisuhdetta sen takia, että välit ovat juuri nyt etäisemmät. Etäisyyttä voi kuroa kiinni, JOS HALUAA.