Minulla on tapana murehtia päivittäin maailman vääryyksiä ja se tekee minut hulluksi

Hommaa lapsi ja käytä hoivaviettisi häneen. Tai vaikka kettu.

Kyllä sä auttaa voit. Senkus otat tavoitteen säästää/tienata ja lahjoitat sitten johonkin hyvään kohteeseen. Suomessa esim. luonnonperintösäätiö hankkii lahjoitusvaroin ikimetsää, josta tulee turvapaikka luonnoneläimille. Turhaa vain miettiä ja surkutella, kun jotain voi konkreettisesti tehdä. Siinä on sulle tekemistä, kun alat hankkia sitä rahaa. Voit alkuun vaikka laittaa jotain myyntiin tori.fi tai huutonettiin ja lahjoittaa sen haluamallesi taholle, joka oikesti tekee jotain auttaakseen esim. eläimiä.

Vaikka auttaisit kuinka paljon, lopulta itseäsi ja läheisiäsi laiminlyöden, tuo ongelma ei välttämättä poistuisi, koska maailmassa on niin paljon kärsimystä ja vääryyttä.

Auta sen minkä voit ja yritä olla suoraan aiheuttamasta lisää ongelmia. Itse teen noin ja jätän asian Herran haltuun.

Kärsimys loppuu tästä maailmasta vasta kun siirrymme 5D ulottuvuuteen.

Sama vika. Ja oma lapsi muuten vain pahentaa asiaa ja kymmenkertaistaa ahdistuksen, kun joku neropatti sitä tuossa jo ehdotti.

Ratkaisua en ole vielä keksinyt mutta jonkinsortin terapiaan sitä varmaan pitää suunnata keinoja kyselemään.

Kärsimyksen kokemus on oleellinen osa elämäämme tässä matalavärähteisessä maailmassa. Tämä on elämänkokeiluplaneetta. Ei tämä kuitenkaan ikuisesti tule kestämään.

Sama vaiva minulla. Nyt olen surrut sitä kidutettua sammakkoakin. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän vääryys ja pahuus ahdistaa.

Parempi on olla hullu kuin tyhmä.

Onnea hulluuksiin.

Kyllä mulla vaan on tuo lahjoittaminen auttanut tuomaan edes hieman mielenrauhaa. Jos mun lahjoittamilla rahoilla saadaan yksikin eläin pelastettua tai hoidettua, niin olen ainakin tehnyt asialle jotain? Jotain muuta kuin vain surkutellut. Itsekin olen pienituloinen, mutta jos meistä usea lahjoittaa vaikka vaan 5 euroa, niin kyllä niistä summista pikkuhiljaa apua saadaan. Tavallaan "ostan" itselleni mielenrauhaa ja se hyvä mieli on kyllä jokaisen sentin arvoinen.

Meinaan tämän kesän kaikki kerätyt pullo/tölkkirahatkin lahjoittaa hyvään kohteeseen.

Jokainen vastaa omasta toiminnastaan Karmanneuvoston edessä. Kukaan ei pääse kuin koira veräjästä henkimaailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Sama vaiva minulla. Nyt olen surrut sitä kidutettua sammakkoakin. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän vääryys ja pahuus ahdistaa.

Sama juttu minulla, aina kun tulee näitä uutisia niin suren näitä ihan liian kanssa. Nyt sammakko ja aiemmin robottiruohonleikkuriin joutuneet siilit itketti. Onkohan tämä jotain yliempatiaa tms. T: ap

Aina kun tulee mieleen pahat asiat, muista pyyhkäistä ne pois mielestäsi vasta-ajatuksella. "Ai niin eihän minun tarvitse noista huolta kantaa, Taivaan Isä (tms joka sopii sinun suuhusi) kyllä huolehtii siitäkin." Tällainen ajatus tekee hyvää mielelle ja tuo mielenrauhaa. Sinun eikä kenenkään murehtimiset auta kuitenkaan mitään, niin miksi suotta luoda itselleen tarkoituksella pahaa mieltä.

"Maailmantuskan" -kokeminen kuuluu tiettyyn ikään, nuoruusvuosiin, kun ymmärtää, että maailma ei välttämättä olekaan niin kiva paikka. Jos maailman epäoikeudenmukaisuuksia ajattelee koko ajan, se voi olla merkki masennuksesta: masentuneet näkevät yleensä maailman realistisemmin kuin muut, ihan tutkimustenkin mukaan.  Silloin kannattaa yrittää hakea apua masennukseen.

Epäoikeudenmukaisuudet eivät maailmasta lopu, joten kannattaa vain yrittää tehdä pieniä hyviä tekoja ja valintoja omalta osaltaan, omien voimavarojensa ja varallisuutensa puitteissa.

Itse menen samassa tilanteessa puristelemaan finnejäni, siinä vasta ongelmaa riittää.

En ihmettele. Riittää kun selaa tiettyjä ketjuja täällä. Kyllä huomaa, ettei kaikki vieläkään kohdallaan tämän maan asukkailla. Onnellisena maana moni osaa piilottaa pahan olonsa, mikä purkautuu anonyyminä pitkin palstaa.