Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon muistat lapsuudesta?
17.05.2021 |
Lueskelin tota 80-luvulla syntyneiden aamupalaketjua, jossa ihmiset osaavat hyvin tarkkaan kertoa mitä söivät, kuinka paljon ja minkä merkkisiä tuotteita. Itse en saa palautettua mieleeni ainuttakaan aamua, saati aamupalaa! Muutenkin muistot on erittäin hajanaisia ja ensimmäiset on siltä ajalta, kun olen ehkä 5-6-vuotias. Onkohan tää normaalia?
Kommentit (15)
Ainakin itse kyllä muistan selvästi enempi kuin monet tuttuni.
Heti siitä asti kun opin kirjoittamaan ( 5v) olen myös ekat päiväkirjat kirjoittanut. Niissä tosin on tekstit suunnilleen näin " Heräsin. herätin pikkusiskon. Pelattiin hedelmäpeliä. SYötiin aamupala. Lähdettin Mirka luo, oltiin siellä , tultiin kotiin, syötiin, leikittin barbieilla"
Mutta jo muutamaa vuotta myöhemmin on havaintoja esim . hinnoista, kaveredein perhesuhteista jne.
Ja olen siis usein vastannut noihin kyselyihin. Luulen, että ihmiset tarkkailevat eri tavoin asoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin itse kyllä muistan selvästi enempi kuin monet tuttuni.
Heti siitä asti kun opin kirjoittamaan ( 5v) olen myös ekat päiväkirjat kirjoittanut. Niissä tosin on tekstit suunnilleen näin " Heräsin. herätin pikkusiskon. Pelattiin hedelmäpeliä. SYötiin aamupala. Lähdettin Mirka luo, oltiin siellä , tultiin kotiin, syötiin, leikittin barbieilla"
Mutta jo muutamaa vuotta myöhemmin on havaintoja esim . hinnoista, kaveredein perhesuhteista jne.
Ja olen siis usein vastannut noihin kyselyihin. Luulen, että ihmiset tarkkailevat eri tavoin asoita.
Ja ekat muistoni niin minulla , pojallani kuin isällänikin on kaksivuotiaasta, vaikka olen kyllä lukenut, että ei muka voisi muistaa.
Muistan aika paljon. Enemmän mitä monet muut. Semmoisia hetkiä, jotka on jäänyt mieleen on paljon kun olin 3-4v. Kun olin 5v niin siitä muistaa jo kaikenmoista
Vierailija kirjoitti:
Hädin tuskin muistan asioita eiliseltä.
Sama täällä.
Ap
Ne on aika hämäriä. Muistan kyllä arkkitehtuuria ja joitain maisemia. Ihmisiä en niinkään, tai ainakaan millaisia he olivat. Mielessäni voisin kävellä jo aikaa sitten tuhoutuneiden rakennusten käytäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhin lapseni taas muistaa aivan uskomattomia yksityiskohtia alkaen siitä päivästä, kun täytti 3 vuotta.
Ap
Minulla on monia, mutta yksittÄisiä muistoja erityisistä asioista ajalta ennen kouluikää. Kouluiästä alan muistaa tuollaisia aamiaisia ja välipaloja ja ”normaalia jokapäiväistä arkea”.
1980-luvulla alakouluiköisiä pidettiin lapsina. Minä ainakin oli ihan kakara silloin vielä, joten jos joku kysyisi lapsuusmuistoja, hyvinkin voisin kertoa kouluiästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset muistavat tärkeitä tai voimakkaan tunnekuohun aiheuttaneita asioita. Toisaalta lapset, joiden henkiset voimavarat ovat menneet esimerkiksi vaikeassa perhetilanteessa tai koulukiusaamisen keskellä selviytymiseen, muistavat hyvin vähän jos ollenkaan lapsuudestaan. Äärimmillään kyseessä on amnesia.
Minäkin muistan asioita, jotka tapahtuivat, kun olin kaksi. Siitä on 35 vuotta. Ihan hajanaisia muistan, mutta jo neljännestä ikävuodestani muistan enemmän. Olen monesti hämmästyttänyt vanhempani, kun kerron asioita, jotka he toki muistavat, mutta josta he eivät ole minulle myöhemmin puhuneet. Tosin minulla saattaa olla Aspergerin oireyhtymä, mutta sitä ei ole diagnosoitu.
Muistaminen on hyvin yksilöllinen asia. Minä en esimerkiksi ole erityisen hyvä muistamaan vaikkapa vieraiden kielten sanoja, vaan niitä olen joutunut tosissani opettelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minulla ole ollut mitään lapsuutta, mitä se on?
Jos Sijaltainen nousisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on monia, mutta yksittÄisiä muistoja erityisistä asioista ajalta ennen kouluikää. Kouluiästä alan muistaa tuollaisia aamiaisia ja välipaloja ja ”normaalia jokapäiväistä arkea”.
1980-luvulla alakouluiköisiä pidettiin lapsina. Minä ainakin oli ihan kakara silloin vielä, joten jos joku kysyisi lapsuusmuistoja, hyvinkin voisin kertoa kouluiästä.
Kyllä heitä edelleenkin pidetään lapsina, oikeastaan vielä enemmän lapsina kuin ennen pidettiin. Heidän ei tarvitse osata esimerkiksi kelloa vielä alaluokilla, mutta minun lapsuudessani piti, koska muuten ei olisi osannut oikeaan aikaan lähteä kouluun ja harrastuksiin. Koulussa oppilaiden ei myöskään tarvitse osata selvittää välejänsä keskenään, vaan siinä on mukana aikuinen. Terveisin peruskoulun opettaja.
Mä muistan lapsuudesta todella paljon asioita jo varhaisesta iästä eli alle 2-vuotiaasta. Äiti kerran epäili mun muistoja ja teki tarkistuskysymyksiä, joihin enimmäkseen osasin vastata oikein. Hän kysyi esim. sellaista että minkävärisiä huonekaluja, lattia yms. meillä oli ensimmäisessä kodissa -- sieltä on muutama kuva, mutta mustavalkoisia, joten värit oli pakko muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan lapsuudesta todella paljon asioita jo varhaisesta iästä eli alle 2-vuotiaasta. Äiti kerran epäili mun muistoja ja teki tarkistuskysymyksiä, joihin enimmäkseen osasin vastata oikein. Hän kysyi esim. sellaista että minkävärisiä huonekaluja, lattia yms. meillä oli ensimmäisessä kodissa -- sieltä on muutama kuva, mutta mustavalkoisia, joten värit oli pakko muistaa.
Oikeasti hän halusi tietää, muistatko hänen syntinsä...
Hädin tuskin muistan asioita eiliseltä.