En pysty näkemään/kuvittelemaan itseäni mieheni kanssa yhdessä eläkeiässä.
Onko jotenkin outoa?
Kuvittelen mitä kaikkea teen sitten kun olen eläkkeellä ja vapaa kaikista rajoituksista. Mikään niistä asioista ei kiinnosta miestäni.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Minä taas pystyn kuvittelemaan itseni mieheni yhdessä hamaan tappiin saakka oikein hyvin. Samoin on mieheni minulle sanonut. Olemme olleet yhdessä pian 25 vuotta ja meillä menee todella hyvin vieläkin. Toivottavasti saamme pitää toisemme vielä kauan.
En sanonut että meillä menee huonosti. Olemme olleet yhdessä kohta 30 vuotta. Meillä vaan ei ole kovin paljoa yhteistä tekemistä ja kiinnostuksen kohteita. Mies on paljon töissä ja siihen liittyvissä menoissa, minulla on enemmän vapaa-aikaa. Kehitin omat menoni kun kyllästyin aina odottamaan toista.
Seksiä saat kyllä Tinderistä, eikä välttämättä tarvitse edes erota miehestä.
Eihän sitä onneksi ole eläkkeelläkään pakkoa nyhjätä yhdessä koko aikaa. Meilläkin miehen kanssa on hyvin eri kiinnostuksen kohteet ja jos ollaan eläkeiässä vielä terveitä ja virkeitä niin varmaan mennään omia menojamme aika paljon. Miestä kiinnostaa käydä urheilutapahtumissa ja värkätä puutöitä. Minä kasvatan koiria, tykkään käydä näyttelyissä vaikka yksikään mun kasvateista tai mulle jääneistä koirista ei oliskaan näytillä ja eläkkeellä toivottavasti voin käyttää vielä nykyistä enemmän aikaa näyttelyihin yms. Miestä tämä homma ei kiinnosta pätkääkään, tykkää kyllä, että on koiria ja mielellään pentujen kanssa leikkii, mutta näyttelyihin sitä ei saa ja on aina ihan tyytyväinen, kun pennut lähtee uusiin koteihin ja meillä on taas vain 2-3 koiraa. Minä taas en jaksa lähteä jääkiekkopeleihin tai katsoa urheilua telkkarista.
En ole ikinä tajunnut tuota että otetaan puolisoksi joku jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Ihan kuin entisaikojen järkiavioliitto, muutetaan saman katon alle ja lisäännytään sen ensimmäisen siihen suostuvan miehen tai naisen kanssa.
Minä en osaa kuvitella tarkasti elämää eläkeiässä mieheni kanssa lähinnä siksi, että hän on minua noin 15 vuotta vanhempi. Vaikea sanoa, kuinka pitkään kerkeämme yhteisistä eläkevuosista nauttia tai missä kunnossa hän edes on, jos on elossakaan, kun minä jään eläkkeelle. Toivottavasti saamme olla yhdessä mahdollisimman pitkään. En kuitenkaan nyt erityisesti eläkeikää odota, koska elämä on tässä ja nyt.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä tajunnut tuota että otetaan puolisoksi joku jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Ihan kuin entisaikojen järkiavioliitto, muutetaan saman katon alle ja lisäännytään sen ensimmäisen siihen suostuvan miehen tai naisen kanssa.
Mitään yhteistä??
No, pääsitpä sinäkin kertomaan mielipiteesi. Sehän on jokaisella, kuten peräreikäkin.
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä onneksi ole eläkkeelläkään pakkoa nyhjätä yhdessä koko aikaa. Meilläkin miehen kanssa on hyvin eri kiinnostuksen kohteet ja jos ollaan eläkeiässä vielä terveitä ja virkeitä niin varmaan mennään omia menojamme aika paljon. Miestä kiinnostaa käydä urheilutapahtumissa ja värkätä puutöitä. Minä kasvatan koiria, tykkään käydä näyttelyissä vaikka yksikään mun kasvateista tai mulle jääneistä koirista ei oliskaan näytillä ja eläkkeellä toivottavasti voin käyttää vielä nykyistä enemmän aikaa näyttelyihin yms. Miestä tämä homma ei kiinnosta pätkääkään, tykkää kyllä, että on koiria ja mielellään pentujen kanssa leikkii, mutta näyttelyihin sitä ei saa ja on aina ihan tyytyväinen, kun pennut lähtee uusiin koteihin ja meillä on taas vain 2-3 koiraa. Minä taas en jaksa lähteä jääkiekkopeleihin tai katsoa urheilua telkkarista.
En usko että eläkeiässäkään nyhjätään koko aikaa yhdessä. Pakka vaan menee totaalisen uusiksi kun mieheltä loppuu työ ja siihen liittyvät menot. Toki on mahdollista että löytää niissä menoissa sen ihanan aina-kotona-odottavan elämänsä naisen =)
Kyllä tuota kannattaa miettiä, eikä ottaa miestä jonka kanssa ei ole mitään yhteistä.
Tai hyväksyy sitten, että yhteistä on mitä on, esim seksi ja ristikoiden täyttäminen (?) Ja muuta tekee kavereiden kanssa. Voi myös asua erillään ja nähdä sen verran kuin tuntuu luontevalta. Eipä kai kaikkien ihmisten tarvitsekaan olla kylki kyljessä 24/7.
Meillä on varmaankin sama tilanne, ihan eri kiinnostuksenaiheet. Voisitko ajatella, että teidän elämän ihanuus on juurikin siinä että saatte touhuta sitä mikä oikeasti kiinnostaa. Parisuhde pysyy myös tuoreempana kun ei kuljeta 24/7 samanlaiset tuulipuvut päällä käsi kädessä. Mitä enemmän sitä toisen naamaa joutuu katselemaan, niin sen nopeammin palaa kiinni. Tämä on minun mielipiteeni.
Itse ajattelen, että en ehkä edes kestäisi jos mieheni olisi kiinnostunut samanlaisista asioista kuin minä. En jaksa enkä halua länkyttää niistä koko ajan enkä jaksaisi myöskään kuunnella toisen puhuvan niistä koko ajan. Mietiskelen mielummin näitä asioita ihan keskenäni.
Mies juttelee urheilusta, autoista ja rakentamisesta ja minä kuuntelen niin kauan kunnes autotune heittää ajatukset jonnekin muualle. Tämä ei johdu miehestä vaan en ylipäätään jaksa kauaa kuunnella kenenkään yksinpuheluita. Jollain kohdalla ne jutut vaan menee sitten yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos vaikka yrittäisin kuinka keskittyneesti kuunnella.
Ajattele että erilaisuus on rikkaus.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on varmaankin sama tilanne, ihan eri kiinnostuksenaiheet. Voisitko ajatella, että teidän elämän ihanuus on juurikin siinä että saatte touhuta sitä mikä oikeasti kiinnostaa. Parisuhde pysyy myös tuoreempana kun ei kuljeta 24/7 samanlaiset tuulipuvut päällä käsi kädessä. Mitä enemmän sitä toisen naamaa joutuu katselemaan, niin sen nopeammin palaa kiinni. Tämä on minun mielipiteeni.
Itse ajattelen, että en ehkä edes kestäisi jos mieheni olisi kiinnostunut samanlaisista asioista kuin minä. En jaksa enkä halua länkyttää niistä koko ajan enkä jaksaisi myöskään kuunnella toisen puhuvan niistä koko ajan. Mietiskelen mielummin näitä asioita ihan keskenäni.
Mies juttelee urheilusta, autoista ja rakentamisesta ja minä kuuntelen niin kauan kunnes autotune heittää ajatukset jonnekin muualle. Tämä ei johdu miehestä vaan en ylipäätään jaksa kauaa kuunnella kenenkään yksinpuheluita. Jollain kohdalla ne jutut vaan menee sitten yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos vaikka yrittäisin kuinka keskittyneesti kuunnella.
Ajattele että erilaisuus on rikkaus.
Totta. Kun pakka ja ajankäyttö menee uusiksi, kauhuskenaario on että mies roikkuu kaiket ajat kyljessä kiinni ja haluaa tehdä koko ajan yhdessä. En ylipäätään halua kenenkään seuraa jatkuvasti.
Minä taas pystyn kuvittelemaan itseni mieheni yhdessä hamaan tappiin saakka oikein hyvin. Samoin on mieheni minulle sanonut. Olemme olleet yhdessä pian 25 vuotta ja meillä menee todella hyvin vieläkin. Toivottavasti saamme pitää toisemme vielä kauan.