Lue keskustelun säännöt.
Kolmas lapsi 40-vuotiaana?
Mistä tietää mikä olisi järkevää
17.05.2021 |
Pohdimme mieheni kanssa, että olisiko ihan järjetön ajatus yrittää saada kolmas lapsi 40-vuotiaana (nyt olen 39)? Sisarukset olisivat sitten mahdollisen vauvan syntyessä 10v ja 7v.
Kommentit (25)
Olisihan se varmaan, mutta ihmiset tekevät usein järjettömiä asioita ja järjenvastaisesti tulevat niistä, jopa onnellisiksi. Vain te tiedätte, onko tämä järjettömyys teille onnea lisäävä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko lapsien saaminen koskaan niin sanotusti järkevää, mutta ainakaan itse en ole yhtäkään katunut.
Itse olin kolmilapsisen perheen kuopus vielä isommilla ikäeroilla, ja olen aina ollut vähän orpo piru. Eli harkitsisin sinun sijassasi jopa kahta.
-Kolme lasta minullakin, ja nuorin 40-vuotiaana, mutta ikäerot pienemmät.
Ei lainkaan. Jos haluatte lapsen niin siitä vaan yrittämään :-)
Päätös on toki teidän, mutta itse en tekisi. Miksi ihmeessä enää kolmatta tuossa vaiheessa, kun isommat lapset on ja tuon ikäisiä ja siltä osin alkaa "helpottaa"? Te olette myös jo 40v eli aika vanhoja vanhempia jo nyt, saati sitten kun lapsi on 10v, 15v jne. Olisitte tuttavapiirissänne luultavasti täysin eri tilanteessa hetken kuluttua, kun muilta alkaa lapset lähteä omilleen ja te olette edelleen pienen lapsen vanhempia. Jää helposti ulkopuolelle tuossa vaiheessa, koska elämäntilanteet on niin erilaiset. Samoin sinulla ei varmaan tässä vaiheessa löydy enää kaveripiiristäsi kavereita, joiden kanssa voisit vauva-aikaa "jakaa? esim. tavata ns. vauvatreffeillä tms.
Tämä kaikki siis vain omasta näkökulmastani ajateltuna, eikä millään pahalla, Ymmärrän tavallaa ajatuksen ja tunteenkin, mutta ei siinä ehkä enää "järkeä" olisi...
Miettikää vielä.
Me saimme kolme lastamme viiden vuoden sisällä kaikki ja se oli kaikkien mielestä hyvä. Sen jälkeen vauva-arki oli hoidettu ja keskityimme lapsiin, emmekä enää lähteneet hömelehtimään mitään vauva-asioita, jolloin ne vanhemmat lapset olisivat jääneet vauvan takia vähemmälle huomiolle jopa vuosiksi. Tosihan on, että varsinkin äiti keskittyy vauvaansa niin, että vanhemmat lapset tuntuvat olevan jopa riesa, jos ikäeroa on 7-10 vuotta. He tarvitsevat äitiään kuitenkin vielä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse lähtisi. Olen saman ikäinen ja jo liian vanha vauvan äidiksi, haluan nukkua yöni ja keskittyä vanhempien lapsien (jotka ovat vanhempia kuin sinun) kasvattamiseen kunnon kansalaisiksi. Ei enää päiväkotia meille.
Vierailija kirjoitti:
Päätös on toki teidän, mutta itse en tekisi. Miksi ihmeessä enää kolmatta tuossa vaiheessa, kun isommat lapset on ja tuon ikäisiä ja siltä osin alkaa "helpottaa"? Te olette myös jo 40v eli aika vanhoja vanhempia jo nyt, saati sitten kun lapsi on 10v, 15v jne. Olisitte tuttavapiirissänne luultavasti täysin eri tilanteessa hetken kuluttua, kun muilta alkaa lapset lähteä omilleen ja te olette edelleen pienen lapsen vanhempia. Jää helposti ulkopuolelle tuossa vaiheessa, koska elämäntilanteet on niin erilaiset. Samoin sinulla ei varmaan tässä vaiheessa löydy enää kaveripiiristäsi kavereita, joiden kanssa voisit vauva-aikaa "jakaa? esim. tavata ns. vauvatreffeillä tms.
Tämä kaikki siis vain omasta näkökulmastani ajateltuna, eikä millään pahalla, Ymmärrän tavallaa ajatuksen ja tunteenkin, mutta ei siinä ehkä enää "järkeä" olisi...
Anteeksi, mutta ei kai kukaan tee noin isoja päätöksiä sen mukaan mitä kaveripiiri tekee, nelikymppisenä ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh. Ainoa asia, josta olen varma elämässä, on se että kolmatta lasta en ainakaan tee. T. N 37, lapset 10 ja 12 v
Älkää tehkö. Jos olet projektia vailla, niin rupeat vaikka remontoimaan. Jos asutte omakotitalossa, niin ei muuta kuin kasvimaata kuokkimaan.
Jos et vielä ole väsynyt, niin kohta se ikuinen väsymys iskee. Meillä keski-ikäisillä ei enää reipasta päivää ole. Olisi myös epäreilua vanhempia lapsia kohtaan, että he joutuisivat luopumaan äidistä, ovat kuitenkin vielä tarvitsevia ja raakileita vaikkei nyt vaippoja tarvitsekaan vaihtaa. Vaikka kuinka luulet että jaksat valvoa yötä päivää ja aikaa riittää kaikille, niin ei riitä. Isommat lapset eivät avaudu sinulle samalla kun imetät /viihdytät vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 30 ja mietin samaa. Lapset 10 ja 7 v. Nyt itsellä hyvä työ ja vapaus verratuna lasten pikkulapsiaikaan. En taida enää aloittaa lapsirumbaa alusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh. Ainoa asia, josta olen varma elämässä, on se että kolmatta lasta en ainakaan tee. T. N 37, lapset 10 ja 12 v
Erityisesti jos ei saa enää eli on jo hedelmätön. Monillehan tuo ei ole edes valinnanmahdollisuus biologisten syiden takia.
Itse hankkisin, jos olisin ap ja vielä jopa kaksi. Ja onhan tuo melkoinen statussymboli, että on varaa miettiä kolmatta lasta sekä vielä saada se.
Vierailija kirjoitti:
Päätös on toki teidän, mutta itse en tekisi. Miksi ihmeessä enää kolmatta tuossa vaiheessa, kun isommat lapset on ja tuon ikäisiä ja siltä osin alkaa "helpottaa"? Te olette myös jo 40v eli aika vanhoja vanhempia jo nyt, saati sitten kun lapsi on 10v, 15v jne. Olisitte tuttavapiirissänne luultavasti täysin eri tilanteessa hetken kuluttua, kun muilta alkaa lapset lähteä omilleen ja te olette edelleen pienen lapsen vanhempia. Jää helposti ulkopuolelle tuossa vaiheessa, koska elämäntilanteet on niin erilaiset. Samoin sinulla ei varmaan tässä vaiheessa löydy enää kaveripiiristäsi kavereita, joiden kanssa voisit vauva-aikaa "jakaa? esim. tavata ns. vauvatreffeillä tms.
Tämä kaikki siis vain omasta näkökulmastani ajateltuna, eikä millään pahalla, Ymmärrän tavallaa ajatuksen ja tunteenkin, mutta ei siinä ehkä enää "järkeä" olisi...
Mä olen 40v ja voisin tehdä vielä lapsia. Mulle on ihan yks lysti vaikka jäisi jostain kaveripiiristä ulkopuolelle. Mitä väliä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätös on toki teidän, mutta itse en tekisi. Miksi ihmeessä enää kolmatta tuossa vaiheessa, kun isommat lapset on ja tuon ikäisiä ja siltä osin alkaa "helpottaa"? Te olette myös jo 40v eli aika vanhoja vanhempia jo nyt, saati sitten kun lapsi on 10v, 15v jne. Olisitte tuttavapiirissänne luultavasti täysin eri tilanteessa hetken kuluttua, kun muilta alkaa lapset lähteä omilleen ja te olette edelleen pienen lapsen vanhempia. Jää helposti ulkopuolelle tuossa vaiheessa, koska elämäntilanteet on niin erilaiset. Samoin sinulla ei varmaan tässä vaiheessa löydy enää kaveripiiristäsi kavereita, joiden kanssa voisit vauva-aikaa "jakaa? esim. tavata ns. vauvatreffeillä tms.
Tämä kaikki siis vain omasta näkökulmastani ajateltuna, eikä millään pahalla, Ymmärrän tavallaa ajatuksen ja tunteenkin, mutta ei siinä ehkä enää "järkeä" olisi...
Mä olen 40v ja voisin tehdä vielä lapsia. Mulle on ihan yks lysti vaikka jäisi jostain kaveripiiristä ulkopuolelle. Mitä väliä?
Niinpä. Millaiset kaverit edes on niin suvaitsemattomia n. 40v ... Ja uusia mammakavereita ainakin saa jos haluaa.
Kannattaa kokeilla jos oikeasti haluaa. Olen nyt 33v ja yritän kolmatta. Ikäerot lapsilla isoja hedelmällisyysongelman takia. En olisi siis voinut edes pyöräyttää kolmea lasta viiden vuoden sisään. Muiden mielipiteillä ei ole kuitenkaan väliä.
Mä sain vielä 2 lasta yli nelikymppisenä, ihanaa! Mutta olenkin lapsirakas enkä laske päiviä lasten kotoa muuttamiseen niinkuin jotkut vanhemmat tekevät. Isommat lapset suunnilleen samaa ikää kuin ap:lla ja ovat olleet tosi iloisia pikkusisaruksistaan. Rankkaa ehkä joo on, mutta elämäni päämäärä ei olekaan päästä kaikessa helpolla ja elää helppo elämä. Sinä itse Ap sen tiedät että haluatko ja jaksatko. Jotkut jaksaa, jotkut ei. Täällä ei kannata kysellä, sut haukutaan aina :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätös on toki teidän, mutta itse en tekisi. Miksi ihmeessä enää kolmatta tuossa vaiheessa, kun isommat lapset on ja tuon ikäisiä ja siltä osin alkaa "helpottaa"? Te olette myös jo 40v eli aika vanhoja vanhempia jo nyt, saati sitten kun lapsi on 10v, 15v jne. Olisitte tuttavapiirissänne luultavasti täysin eri tilanteessa hetken kuluttua, kun muilta alkaa lapset lähteä omilleen ja te olette edelleen pienen lapsen vanhempia. Jää helposti ulkopuolelle tuossa vaiheessa, koska elämäntilanteet on niin erilaiset. Samoin sinulla ei varmaan tässä vaiheessa löydy enää kaveripiiristäsi kavereita, joiden kanssa voisit vauva-aikaa "jakaa? esim. tavata ns. vauvatreffeillä tms.
Tämä kaikki siis vain omasta näkökulmastani ajateltuna, eikä millään pahalla, Ymmärrän tavallaa ajatuksen ja tunteenkin, mutta ei siinä ehkä enää "järkeä" olisi...
Mä olen 40v ja voisin tehdä vielä lapsia. Mulle on ihan yks lysti vaikka jäisi jostain kaveripiiristä ulkopuolelle. Mitä väliä?
Nauratti itseänikin tuo, että jotkut nähtävästi hankkivat lapsia kaveripiirin mukaan. Ei voi olla totta, että aikuinen on noin epäitsenäinen, että ei voi hankkia lapsia, jos niitä ei ole kaveripiirissä ja ei pääse jakamaan kavereille vauvauutisia :D. Ovatko nuo edes kavereita, jos kaverin pitää olla noin tiukasti tietyssä muotissa? Äärettömän surullista, että noin pinnallisia ovat joidenkin ystävyyssuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Älkää tehkö. Jos olet projektia vailla, niin rupeat vaikka remontoimaan. Jos asutte omakotitalossa, niin ei muuta kuin kasvimaata kuokkimaan.
Jos et vielä ole väsynyt, niin kohta se ikuinen väsymys iskee. Meillä keski-ikäisillä ei enää reipasta päivää ole. Olisi myös epäreilua vanhempia lapsia kohtaan, että he joutuisivat luopumaan äidistä, ovat kuitenkin vielä tarvitsevia ja raakileita vaikkei nyt vaippoja tarvitsekaan vaihtaa. Vaikka kuinka luulet että jaksat valvoa yötä päivää ja aikaa riittää kaikille, niin ei riitä. Isommat lapset eivät avaudu sinulle samalla kun imetät /viihdytät vauvaa.
Kaikki ei keski-ikäisty uupumalla ja luovuttamalla. Pieniä lapsia mulla, pitkästi yli 40, virtaa ja voimaa riittää, maratonijuoksija olen. Ei väsytä eikä uuvuta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätös on toki teidän, mutta itse en tekisi. Miksi ihmeessä enää kolmatta tuossa vaiheessa, kun isommat lapset on ja tuon ikäisiä ja siltä osin alkaa "helpottaa"? Te olette myös jo 40v eli aika vanhoja vanhempia jo nyt, saati sitten kun lapsi on 10v, 15v jne. Olisitte tuttavapiirissänne luultavasti täysin eri tilanteessa hetken kuluttua, kun muilta alkaa lapset lähteä omilleen ja te olette edelleen pienen lapsen vanhempia. Jää helposti ulkopuolelle tuossa vaiheessa, koska elämäntilanteet on niin erilaiset. Samoin sinulla ei varmaan tässä vaiheessa löydy enää kaveripiiristäsi kavereita, joiden kanssa voisit vauva-aikaa "jakaa? esim. tavata ns. vauvatreffeillä tms.
Tämä kaikki siis vain omasta näkökulmastani ajateltuna, eikä millään pahalla, Ymmärrän tavallaa ajatuksen ja tunteenkin, mutta ei siinä ehkä enää "järkeä" olisi...
Anteeksi, mutta ei kai kukaan tee noin isoja päätöksiä sen mukaan mitä kaveripiiri tekee, nelikymppisenä ainakaan.
Pointti ei tietenkään ollut se, että tehdää päätös sen vuoksi, mitä kaveripiiri tekee. Itseäni on ainakin tukenut pikkulapsiaikana se, että on ollut muita samassa tilanteessa olevia kavereita ja äitejä, joiden kanssa sitä arkea on saanut jakaa. Ja kun olet sen 9kk ainakin kotona niin mukavaa oli saada seuraa niihin päiviin vauvan kanssa. Samoin lasten kasvaessa oli ensiarvoisen tärkeää, että ystäväpiirissä oli tuolloin paljon perheitä, joilla oli suunnilleen saman ikäisiä lapsia. Vierailimme säännöllisesti toistemme luona ja lapsille oli aina seuraa ja vierailut mukavia, samoin niistä on muodistunut mukavia muistoja, joita muistellaan nyt jo lähes täysi-ikäisten lasten kanssa aina silloin tällöin. Nuo ystävyyssuhteet on myös säilyneet noiden perheiden lasten kanssa näihin päiviin.
Saadessani kolmannen lapsemme 35-vuotiaana koin jo silloin olevani yksin ja yksinäinen vauva-arjessani. Isommat lapset olivat jo koululaisia ja koin arjen jakautumisen koululaisten ja pienen vauvan kanssa ajoittain haastavaksi. Alakoululaiset tarvivat toki paljon vanhempaansa edelleen ja apua kouluasioissa, samoin vaati pieni vauva. Kyllä ne ajat olivat työn täyteisiä eikä sitä samaa mukavaa "vauva-ajan" tunnetta enää tuntenut samalla tavalla kuin isompien lasten kohdalla, joilla oli vain vähän ikäeroa.
Kokemuksesta siis sanon, että mieti vielä.
Olisi