Kolmas lapsi 40-vuotiaana?

Ei, ei siinä enää ehkä "olisi järkeä". Mutta niinkuin täällä joku kirjoitti, niin ihminen voi silti olla onnellinen ja se voi silti olla teidän juttu. Mutta harkitsisin asiaa hyvin tarkkaan.

Itse olen 33 vuotias ja lapset ovat 9 ja 7 vuotiaat. Välillä tulee ajatus kolmannesta, mutta sitten mietin millaista se arki olisi. Joo, vauva olisi ihana ja olisi ihana nukkua yhdessä päiväunia, vaunutella, shoppailla ihania vaatteita ja maistella uusia ruokia.

MUTTA. Tässä tulee mielestäni se suurin pointti! Aikani ja jaksamiseni olisi pois isommilta lapsiltani ja he tarvitsevat minua vielä todella, todella paljon! Kuinka väsynyt olisin kun vauva valovottaa öitä (esikoiseni alkoi nukkua joskus 2-3 vuoden paikkella hyviä öitä). Olisin luultavasti väsynyt ja ärtynyt äiti! Ja sellainen en aio olla! Joten olen onnellinen kahdesta lapsestani <3 Ei, ei kolmatta. 

Me aloimme yrittää neljättä, kun olin 38 v, mutta hän syntyi vasta kun olin 41 v. Isompien lasten raskaudet olivat alkaneet meillä saman tien ja sujuneet ongelmitta, mutta tällä kertaa oli iän vuoksi vaikeampaa ja muutama keskenmenokin välissä. Varaudu siis tällaiseenkin, jos päätätte yrittää.

Meillä nuorin aloittaa ensi vuonna eskarin ja kaikki on mennyt hänen kanssaan erinomaisesti. Ei mitään ongelmia jaksamisen, kaveripiirin tai isompien sisarusten kanssa (ikäeroa seuraavaksi nuorimpaan on 8 v). Voihan olla, että teini-iässä tulee sitten vaikeuksia, kun olemme liian vanhoja vanhempia tai jotain. En nyt vielä aio murehtia sitä kuitenkaan.

Itselläni on 8- ja 10-vuotiaat lapset, ja odotan nyt kolmatta, tosin ikää "vasta" 30. Lapset ovat ainakin tällä hetkellä onnensa kukkuloilla tulevasta sisaruksesta. Toki hieman mietityttää vauva-arjen aloittaminen uudestaan, mutta eiköhän siitä selvitä. 😊 Itselläni ei ollut isompienkaan lasten ollessa pieniä juurikaan ketään "mammakavereita", perhekahviloissa ja muskareissa ym. kyllä käytiin. Ja edelleenkään omilla vanhoilla kavereillani ei ole lapsia, enkä tiedä aikovatko koskaan yrittää hankkiakaan.

Itselleni lapset eivät ole ensisijaisesti rasite (vaikka toki heissä hommaa on), vaan he tuovat suuresti onnea elämääni, ja olen kiitollinen kun olen saanut tukea ja seurata heidän kasvuaan omiksi mahtaviksi persooniksiin. Sanoisin, että omia ja perheen voimavaroja kannattaa toki aina miettiä, kun lapsen yrittämistä suunnittelee, vaikka koskaanhan sitä ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 33 vuotias ja lapset ovat 9 ja 7 vuotiaat. Välillä tulee ajatus kolmannesta, mutta sitten mietin millaista se arki olisi. Joo, vauva olisi ihana ja olisi ihana nukkua yhdessä päiväunia, vaunutella, shoppailla ihania vaatteita ja maistella uusia ruokia.

MUTTA. Tässä tulee mielestäni se suurin pointti! Aikani ja jaksamiseni olisi pois isommilta lapsiltani ja he tarvitsevat minua vielä todella, todella paljon! Kuinka väsynyt olisin kun vauva valovottaa öitä (esikoiseni alkoi nukkua joskus 2-3 vuoden paikkella hyviä öitä). Olisin luultavasti väsynyt ja ärtynyt äiti! Ja sellainen en aio olla! Joten olen onnellinen kahdesta lapsestani <3 Ei, ei kolmatta. 

Tämä on juuri yksi suuri mietinnän aihe, että jos perheeseen tulee kolmas lapsi isolla ikäerolla, niin kärsiikö jo olemassa olevat lapset tästä suunnattomasti. Kuitenkin käytännössä vauvan myötä olisi taas "pikkulapsiaikaa" ainakin viisi vuotta, jona aikana taas isommat olisivat jo teini-iässä. Nyt olemme jo voineet tehdä lasten kanssa asioita ja reissuja helposti, kaikki tämä tietysti muuttuisi jos vauva tulisi mukaan kuvioihin. 

Lisäksi mietityttää myös miten oma vartaloni selviäisi kaikesta, ja palautuisinko mihin kuntoon synnytyksen ja imetyksen jälkeen jne. Toki elämästä ei voi koskaan tietää, mutta paljon kaikenlaista tulee mietittyä. 

Ei vanhoille haahkoille lapsia kiitos!