Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset surevat parisuhteen loppumista?
15.05.2021 |
Ei syytä itkeä, jos kyseinen henkilö on vielä elossa.
Kommentit (13)
Jos ei olisi halunnut erota niin eiköhän se sureta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei olisi halunnut erota niin eiköhän se sureta.
Ja vaikka olisikin halunnut, suhteessa on silti todennäköisesti ollut hyviäkin puolia, joiden menettämistä suree.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei olisi halunnut erota niin eiköhän se sureta.
Turha surra. Aina löytyy joku toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei olisi halunnut erota niin eiköhän se sureta.
Turha surra. Aina löytyy joku toinen.
Todellakin, kiinnostusta osoittavia ja lähestyviä miehiä on maailma täynnä.
En ymmärrä. Suhde loppuu, koska se ei toimi. Eron jälkeen ihminen alkaa voida paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei olisi halunnut erota niin eiköhän se sureta.
Turha surra. Aina löytyy joku toinen.
Todellakin, kiinnostusta osoittavia ja lähestyviä miehiä on maailma täynnä.
Mistä/miten sellaisen löytäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erossa menettää paljon muutakin kuin sen kumppanin.
Jotkut menettävät ydinperheen, joutuvat muuttamaan kodistaan pois, yhteiset ystävät saattavat mennä jakoon, exän sukulaiset eivät enää halua pitää yhteyttä.
Samalla menettää mahdollisesti tulevaisuudensuunnitelmia, joita oli ajatellut tehdä pariskuntana. Ajatuksen yhteisistä eläkepäivistä, kenties joutuu luopumaan omistusasunnosta tai yhteisestä mökistä.
Suuri osa asioista on vain materiaa, mutta ehkä suurin suru on se että parisuhde epäonnistui eikä sillä ole enää tulevaisuutta. Toki yksin voi eron jälkeen tehdä vaikka mitä, ja löytää uuden kumppanin.
Moni joka ei ole eronnut ei ymmärrä että kysymys on aika sama kuin puolison kuollessa - sillon jos puoliso on kuollut saa ihmisiltä sympatiaa, mutta jos hän on elossa eikä enää halua olla kanssani - tilanne on melkein sama mutta ihmisten myötätunto puuttuu.
No terveillä ihmisillä on tunteet.
Sitten on niitä, joita kutsutaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei olisi halunnut erota niin eiköhän se sureta.
Ja vaikka olisikin halunnut, suhteessa on silti todennäköisesti ollut hyviäkin puolia, joiden menettämistä suree.
Jättäjä on silti aina se gaggabää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei olisi halunnut erota niin eiköhän se sureta.
Turha surra. Aina löytyy joku toinen.
Todellakin, kiinnostusta osoittavia ja lähestyviä miehiä on maailma täynnä.
Mistä/miten sellaisen löytäisi?
Voisi auttaa esim. johonkin deittipalveluun hakeutuminen. Toki jos on tietyt rimat eikä sen alittavien lähestymisiä edes huomaa, niin vaikeammaksi voi mennä. Senverran paljon näitä kauniita naisia, jotka väittää ettei kukaan koskaan lähesty ettei tiedä mitä ajattelisi. Onko miehet nössöjä ettei uskalla lähestyä, vaiko eikö naiset saa sentasoisilta miehiltä lähestymisiä millaisen ajattelevat ansaitsevansa? Kumpi lie todennäköisempää.
Olen miettinyt samaa. Joku tavallinen suomalainen ei ole itkemisen arvoinen.