Mistä tiedät, että olet oikeasti tärkeä toiselle? Yksi mittari.

Niin, tai sitten ei vaan oikeasti jaksa.

Olen huomannut tuon itsessäni. Raivaan aikaa lapselleni, milloin tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut tuon itsessäni. Raivaan aikaa lapselleni, milloin tahansa.

Mieskin jää kakkoseksi. No ei meillä hyvin menekään

Samaa mieltä, kyse on priorisoinnista.

Mutta: joskus työt voivat olla sellaisia, että jos haluaa työelämässä olla, niin ne pitää valita ensin.

Ja lisäksi: tasapaino tärkeää. Myös itsensä ja oma hyvinvointinsa pitää priorisoida.

Jotkut tekee myös töitä, mutta teillehän se on mahdoton ymmärtää.

Ei kannata liikaa lukea rivien väliin.

Ajansyöjiä on yleisiä: masennus, ahdistus, mitä näitä nyt on.

Oikean välittämisen mitta on välittäminen, eikä sinun itsekkäiden tarpeiden tyydyttäminen.

Vierailija kirjoitti:

Ajansyöjiä on yleisiä: masennus, ahdistus, mitä näitä nyt on.

Oikean välittämisen mitta on välittäminen, eikä sinun itsekkäiden tarpeiden tyydyttäminen.

Ymmärsin että tässä puhuttiin lähinnä esim tapailusta, ja kun esim itse kysyin eräältä mieheltä viikkokausien "joo nähdään, nyt on vaan hirvee kiire töissä, oon tämmönen koneiston ratas hehe" - viestien jälkeen että oletko kiinnostunut seurustelusta vai et niin vastaus oli että niin, ei meillä ole mitään kemiaa. Olisi voinut tietty sanoa jo ekojen treffien jälkeen mutta katsokaas kun hän luuli saavansa vielä kuitenkin sek siä silloin tällöin varamuijalta eli minulta vaikka sitä kemiaa ei seurusteluun asti ollutkaan. (tämä kävi ilmi eräässä jatkokeskustelussa)