mistä meidän 3,5 vuotias on oppinut niin väkivaltaiseksi?

jos vaikkapa lyö minua ja "itken" niin ei häntä kiinnosta. Jos pikkuveli itkee lyöntien jälkeen, niin poika saattaa jopa nauraa ilkeästi. En ymmärrä???

lopettaisit leikki-itku-manipuloinnin ja olisit turvallinen aikuinen, joka asettaa rajat. Sillä lailla se vähenee, ja sitten loppuu.

jäähyllä istutaan jatkuvasti, koska syytäkin sinne on jatkuvasti. Rajat on tiukat ja tarkat, niistä ei jousteta. Eikä tuota leikki-itkuakaan ole kokeiltu kuin sen kerran testinä, että mitä poitsu siitä tuumaa...



Mutta joo...ilmeisesti ei kukaan muukaan sitten osaa tähän mitään sanoa. Olen kylläkin miettinyt, että olisikohan vanhala kunnon kurilla pojasta jo saatu kitkettyä tuo agressiivisuus pois? Siis suomeksi: selkäsaunalla?

Pitäisi nähdä mikä teillä mättää. Toi että mietit jotain selkäsaunaa on kyllä aika huono merkki.

Toi sun teksti olis voinut olla mun kirjoittama! Meillä ihan samanlainen 3,5-vuotias ja samanlaisia asioita olen miettinyt minäkin..

sillä perusteella että se on psykopaatti? Jos tosiaan sattuisi niin että teillä on siellä pikku psyko, niin suosittelen kovasti aloittamaan säännölliset selkäsaunat! Sen sijaan että siitä tulisi joku tavallinen toimitusjohtaja, saisitte aikaiseksi kunnon murhanhimoisen taparikollisen ja pääsisitte Iltiksen lööppeihin. Sinnehän kaikki haluaa.

mutta ei ilmeisesti rakkautta? Eikä turvallisuutta?

vaan päivitteli sitä, mistä ihmeestä lapsi on moisia käytöstapoja oppinut. Mä en aio hakata lastani, mutta tosiaan kummastelen, miksi lapsi käyttäytyy välillä niin ilkeästi toisia kohtaan.



t. 6

niin en varmaan olisi lapsia koskaan hankkinutkaan.



jos taas haluaisin ruumiillisesti kurittaa lastani (eli esim. tukistaa) niin olisin sen varmaankin jo tehnyt



HUOH!!!



Kirjoitin tänne, jotta saisin vinkkejä tai ehkä kokemuksia muilta äideiltä, että mistähän tämä johtuu?! Niin tyhmä en minäkään ole, että kuvittelisin omassa päässäni tehtyjen pohdintojeni tekevän lapsestani väkivaltaisen. Muutenhan se olisi jo kaikkea muutakin ihmeellistä...kuten lottovoittaja :)



-AP-

Rajoja, mutta ei ilmeisesti rakkautta?

Toi että ekana ruvetaan miettimään jotain selkäsaunoja viitaa pahasti tähän suuntaan :(.

Meillä on 3½-vuotias poika ja kaksi vanhempaa veljeä. Jokaisella on suunnilleen tuossa iässä tullut "väkivaltainen" vaihe, eli lyöminen ja potkiminen. Samoihin aikoihin on alkanut ymmärtää mm. aseiden olemassaolon jollain tasolla - tuskin niin, että kun ammutaan, kuolee, vaan pikemminkin jotenkin samalla tavalla kuin autot, paukkuu ja pitää meteliä, pam mä ammun. Tää on mun ampu.



Jokaisella tuo vaihe on myös mennyt aika nopeasti ohi. Osittain tietenkin rajojen ansiosta: Lyömistä ei sallita, siitä joutuu jäähylle. Toisaalta rakkautta on pyritty tarjoilemaan oikein yltiöpaljon :) Tapettu se väkivalta suukoilla...



Jopa täällä niin kovasti parjatut päiväkodin varhaiskasvattajat ovat osanneet yhdistää tuon eräänlaiseksi isoksi kasvamisen vaiheeksi jonka hoitona on rakkaus ja rajat. Mutta av-psykologien mielestä tietenkin kyseessä on psykopaatti ja teillä mättää kotona pahasti.



Yrittäkä siis tiukasti pitää jäähykäytäntöä ja tiukkaa linjaa, kyllä se siitä.

oli ihan kiva kuulla, että jossain toisessakin perheessä painitaan saman asian kanssa. Oletteko ajatelleet tuon menevän itsestään ohitse vai mitä? Me olemme miettineet, että missä vaiheessa asiaan pitää jo puuttua isommin! Koska jos tämä tilanne vain jatkuu ja jatkuu, niin pienemmillä sisaruksilla tulee olemaan aika ikävä elämä täällä kotona. Jatkuvaa lyömistä ja kiusaamista aamusta iltaan.





AP

kuka sanoi, että meillä ENSIMMÄISENÄ on alettu miettimään jotain selkäsaunoja? Ensinnäkään niiden toteuttamista ei ole missään vaiheessa mietitty omaan lapseen. En todelakaan ole selkäsaunan kannalla. Mutta miettinyt kyllä olen oman pääni sisällä, että olisiko vanhalla kasvatusmenetelmällä (johon kuului siis selkäsaunat) meidän poika jo ruodussa tässä vaiheessa? Tämä mietintä ei liittynyt millään tasolla siihen, että haaveilisin tai haluaisin antaa selkäsaunan omalle pojalleni.



Välillä tuntuu, että täällä AV-palstalla hengailee kaikki hieman latvasta lahot äipät :) ei pahalla, mutta on kuin 5-vuotiaalle joutuisi raytalangasta asian selittämään yhä uudestaan ja uudestaan :) ja silti tajuaa vain miten itse haluaa!





AP

vaikka mitä esim. turpaanvedolla. Saattaisi kyllä mennä sivussa sellaisia turhuuksia kuiten luottamus ihmisiin tai empatiakyky tai.

turpaanveto=selkäsauna



jep jep



eli tossa 30 vee sitten lapsia vedettiin turpaan ihan joka perheessä!

Me nyt vielä elätellään toivoa, että tää on joku vaihe, joka menee sitkeällä ja johdonmukaisella kieltämisellä ohi. Meillä poika tykkää kovasti Pikku Kakkosesta ja meillä on ollut aika toimiva uhkaus,että jos kiusaat/lyöt yms., niin meidän telkkarista ei näy Pikku Kakkonen vähään aikaan. Mutta vaikeaa tämä on ja pienemmän puolesta on myös paha olo, se kun saa joka päivä tuntea nahoissaan 3-vuotiaan kiukut. :(



t. Kohtalotoveri



Tsemppiä teille, toivotaan että tää todella on vaan vaihe ja meidän pojista kasvaa ihan hyviä tyyppejä vielä! :)

turpaanveto=selkäsauna

ehkä tässä tosiaan vaikeinta on pikkusisarusten kärsimys meilläkin. Jos tuo agressiivinen tapaus olisi ainokaisemme, niin sen varmaan jaksaisi paremmin kun ei tarvitsisi kantaa huolta kun itsestänsä ja tietysti siitä agressiivisesta lapsesta. Mutta meilläkin kun löytyy muita lapsia, niin huoli on paljon suurempi. Harmittaa kun itse on niin vastaan väkivaltaisuutta ja pelottelua ja muuta mitä sitten oma lapsi harrastaa jatkuvasti. Pitää varmaan vaan sitkeästi jatkaa "kouluttamista" ja toivoa, että lopussa kiitos seisoo!



Tsemppiä myös kohtalotoverile :) ja koko perheellesi



AP